Heippa, jotenkin hienoa, mutta toki myös ikävää lukea, että täällä on kohtalotovereita.. Minulla ei ole raivoavaa kaasoa tai sitä en tiedä, mitä tästä vielä kehkeytyy.. mutta tällä hetkellä on suuri sota päällä. Olen menossa naimisiin helmikuussa 2009 ja hän menee sitä ennen, joten kumpikin on kaason paikalla vuorollaan. Juttelimme häämusiikista yleisesti aluksi hänen polttareissaan jolloin hän myös kysyi olenko laulamassa sulhaselleni.. no hän käyttäytyi silloin jo mielestäni omituisesti jopa hiukan halveksivasti, joten päätin selvittää asian. Sain kyllä suoran vastauksen, joka oli sanoihin puettu tappava loukkaus. Olen musikaalinen ihminen ja olen saanut musiikista aina koulussakin 9-10 ja harrastanut laulamista pennusta lähtien.. musikki on minulle yksi elämäni tärkeimpiä asioita. Äidilläni on lähes absoluttinen musiikkikorva, joten olen käynyt laulamisessa pienestä pitäen aika rankan koulun.. Hän kertoi kyllä viestissään, että ei ole musikaalinen ihminen, että jopa hänen tuleva miehensäkin on sen hänelle sanonut. Hänen mielipiteensä omasta musikaalisuudestaan huolimatta oli, että minun ei kannata laulaa omissa häissäni sulhaselleni, koska ääneni ei kuulosta luonnolliselta, enkä hallitse hänen mielestään äänenkäyttöäni laisinkaan, vaan minun tulisi mennä laulutunneille. Ja mikäli yhtään mietin, laulanko sulhaselleni vai en, on parempi etten laula vaan voisin vaikka lausua runon. MITÄ??? mitä tuollaisesta muka pitäisi ajatella? KUINKA KUKAAN VOI OLLA NOIN TÖKERÖ ja sanoa niin parhaalle ystävälleen? Vastattuani hänelle pariinkin kertaan, hän vain ilmoitti olevansa oikeasti sitä mieltä, että eihän hän mielipiteilleen mitään voi, mutta se ei kyllä estä minua laulamasta. Miten mun pitäisi muka keskittyä siihen laulamiseen, jos joudun katselemaan parhaan ystäväni kritiikistä nyrpeitä kasvoja sen ajan? En oikeasti halua menettää ystävyttämme tämän takia, mutta tämä asia merkitsi minulle todella paljon ja en usko, että kaikki jatkuu normaalina tämän jälkeen.. onko kenelläkään vinkkejä mitä tehdä?