Sahrami79

Siinäpä se. Minä haluan luvata nimenomaan omalle puolisolleni ensisijaisesti, en edes niille muille ihmisille (ne ovat vain todistamassa), saati sitten jollekin täysin ulkopuoliselle olennolle (tässä tapauksessa jumala).

Me suunnitellaan kaikki yhdesä. Molemmilla on ideoita, joita pohditaan yhdessä. Meillä paikka ja päivämäärä on sulhasen ehdotuksia ja valintoja valintoja, eli aika helposti sen on saanut mukaan. Meidän häät, jotka me tehdään yhdessä

Kameljontti: Eikö pappikin ole (ainakin rinnastettavissa) valtion virkamies?

Jos vihkiminen on sinulle nimenomaan omantunnon kysymys, niin silloin toivottavasti uskot jumalaan, muutenhan joudut valehtelemaan siellä alttarilla .

En haluaisi väheksyä kirkkovihkimistä, mutta itse koen näin...

Meillekin tulee vain vihkisormukset molemmille. Vielä ei kyllä tarkkaa tietoa millaiset, kun teetetään vasta vähän lähempänä häitä, mutta varmaan varsin simppelit keltakultaiset, mulle ehkä joku kivi, jos vanhasta perintösormuksesta saa siirrettyä.

Kyllä suomestakin saa kierrätyskullasta tehtyä sormuksen. Etenkin jos on omasta takaa romukultaa, niin helposti onnistuu ja huomattavasti edullisemmin kuin tuolta.

Vinkki: Jonkin vanhan uskomuksen mukaan yksi sininen kukka kimpussa tuo onnea. Se siis voisi olla se sininen, jos ette mitään muuta keksi

Ei hääkarkkien pois jättäminen todennäköisesti pelasta maapalloa, mutta mulle ne edustaa just sellaista turhaa krääsää mitä en häihini halua, among many other things.

Kuten aiemminkin mainittu, sormukset meille tulee kierrätysaineksista, joten siinä säästyy aika lailla luonnonvaroja.

Itse ihastuin suuresti noihin morsiusgallerian pellavapukuihin ja muutaman muun samanhenkisen puvun innoittamana olen suunnitellut omaa mallia, joka kylläkin pohjautuu joihinkin noihin valmiisiin malleihin. Syksyllä ajattelin mennä Tampereelle puvunsovitus ja -suunnittelureissulle kaason kanssa.

Pellavaan ihastuin oikeastaan sen takia, että se sopii hyvin luonnonläheisiin häihimme eikä ole niin tyypillinen hääpukumateriaali kuitenkaan. Lisäksi en kuitenkaan kaipaa mitään prinsessamekkoa, joten saan unelmani joka tapauksessa toteutettua pellavasta

Jos pitäisi valita kirkko tai maistraatti niin johan nyt paatuneimmankin ateistin mielestä hulppea historiallinen kirkko olisi taatusti komeampi kulissi naimisiinmenolle Mutta kun pointti onkin siinä, ettei siviilivihkiminen=maistraatti.

Tosin tämä paatunut ateisti ei kaipaa välttämättä mitään kulisseja, koska vihkimisessä se kaikkein tärkein juttu on tuleva puoliso siinä vierellä ja ne valat jotka vannotaan

Mutta joo, ymmärsin kyllä pointtisi

Aika surullisen vähän täällä tuntuu ihmiset tietävän siviilivihkimisestä. Siviilivihkiminen ei ole suoraan sama asia kuin karu maistraatti, persoonaton pikavihkiminen tms. Meidät vihitään siviilimenoin, mutta juhlapaikalla (metsässä). Itse en ole koskaan kuulunut kirkkoon ja mies on eronnut myöskin jo vuosia sitten. Kirkossa vihkiminen olisi siis suorastaan painajainen meille... Kutsun ystäväni laulamaan seremoniaan, kaaso lukee meitä koskettavan runon ja vihkipuhe on suunniteltu juuri meille henkilökohtaisesti.

Jos joku vielä väittää, että tähän ei liity rakkautta, ainoastaan juridisuutta, niin haistakoon kukkanen mun puolestani.

Vastauksia on täältä jo tullut, mutta en voi muuta kuin ihmetellä, että miten kaasous mitenkään liittyy kirkoon . No eihän se liitykään, eikä monet muutkaan hääperinteet, joista osa on peräisin jo esikristilliseltä ajalta (kuten se sormus...)

Jos mieheni vaatisi kirkkohäitä, en olisi hänen kanssaan, sillä maailmankatsomuksemme olisivat silloin liian eriävät.

Kuinka moni olisi valmis eroamaan kirkosta, jos se olisi sulhaselle/morsiamelle ehdottoman tärkeä asia?

Entä järjestämään siviilivihkimisen jos mummo olisi ateisti ja hänelle olisi tärkeää uskonnoton vihkiminen?

Yleensä näitä saa lukea toisin päin, eli liitytään kirkkoon tai järjestetään kirkkohäät koska muuten suku järkyttyy...

Shacklebolt: Kiitos mahtavasta linkistä!

Sain tuosta idean, että meidän nimet tulisi jollain "tolkien" fontilla ja muut sitten jollain tyylikkäällä suht yksinkertaisella muuten. Näitä fontteja on kyllä ihan liikaa, että osaisi valita...

Ihan äitini tuntien jätämme häistä kertomisen aika viime tinkaan. Eli kutsuihin . Ei äiti varmasti pahalla tarkoita, mutta sen ensi reaktio on monesti jotenkin "etkö sinä lapsiparka ole mitään oppinut" -tyylinen . Siksi on hyvä, että ei kerrota nyt, kun ollaan vielä aika lyhyellä yhdessä olemisella päätetty mennä naimisiin, saavat ihan rauhassa nukkua yönsä. Todennäköisesti äidin ensi kommentti on jotain "onnea nyt sitten -kai" -tyylistä, mutta varmasti ilostyy kyllä myös. Anoppi todennäköisesti ratkeaa riemusta.

Jos vain kaikki menee suunnitelmien mukaan, niin metsäniityllä

Kun luin otsikon ensimmäinen kysymykseni on "mikä ihmeen häälehti?". Eli ei, meille ei ole tulossa.

Meillä kutsutaan häihin alle 30 hlö, tosin näistäkin varmasti muutama jää tulematta.

Haluamme paikalle vain kaikkein läheisimmät ihmiset, eli sukulaisia vain muutamat molemmilta (vanhemmat, sisarukset perheineen ja yksi mun serkku perheineen) ja lisäksi muutamia kavereita. Toki oltaisiin saatu kasaan helposti yli 50 vierasta, mutta tila ja muutenkin järjestelyt olisi käyneet niin hankalaksi, että näin on parempi. Tärkeintä on se, että sanomme toisillemme tahdon ja että sitä on todistamassa ne kaikkein rakkaimmat.

Meillä ei suoritettu perinteistä kosintaa, mutta kun hääpäivä tuli puolivahingossa päätettyä, aivan valtava onnen tunne täytti kyllä mielen. Ja sama tunne varmasti myös sulhasella. Jos olisi ollut kunnon kosinta kyseessä, niin olisin ehkäpä pyärtynyt tai ainakin nieleskellyt kyyneleitä

Meidän kihlausaika tulee olemaan n. 14kk. Vähän pitkä juu, mutta tänä vuonna olisi ollut ihan liian kiire järjestää ja mies halusi kesähäät. Kaikki muu meidän suhteessa onkin sitten ollut aika nopeaa

Meillä ei ole kutsuttavien keskuudessa montaakaan lapsellista perhettä, itse en niin kauheasti lapsista häissäni välittäisi, mutta vielä isompi ongelma on siinä, että vihkipaikka sijaitsee keskellä metsää. Minkä ikäinen lapsi jaksaa kävellä 1,5km suuntaansa metsässä? Serkkuni yli 10-v poika on tietenkin kutsuttujen joukossa, enkä häntä jotenkin lapseksi enää laske, mutta kuinka toimia miehen siskon lapsien, reilusti alle 10-v molemmat, tai kahden vauva/taaperoperheen kanssa? Ymmärtävätkö ihmiset jättää lapset kotiin, jos kutsussa mainitaan vihkipaikan hankala sijainti. Yhtään "kuinka pitkä matka vielä on"-narinaa en haluaisi kuulla.

Ei mulla mitään lapsia vastaan ole juhlassa, kunhan ovat hiljaa vihkimisen ajan eivätkä varasta koko huomiota juhlien aikana

Mä etsin matalilla koroilla (pari senttiä saa olla) pyöreä kärkisiä kenkiä. En kuitenkaan halua ihan perus balleriinoja, sillä jalkani väsyvät täysin korottomissa kengissä. Korkkareita kyllä löytyisi vaikka kuinka, mutta noita parin sentin koroilla olevia ei tule vastaan. Metsässä pitäisi pystyä kävelemään, joten siksi rajoitus. Muutamia kauniita olen tässä ketjussa nähnyt, mutta osa vanhoja malleja, joita tuskin löytyy mistään. Värin ei tarvitse olla valkoinen, myös esim. kulta kelpaa oikein hyvin.

laura83: Ilman olkaimia antaa kevyemmän vaikutelman ja tuo kauniin olkapäälinjan paremmin esiin. Olkaimien kanssa ei niin morsiuspukuvaikutelma...

Mä ihastuin noihin morsiusgallerian pellavapukuihin, joten sinne suuntaan tieni jossain vaiheessa. Häät vasta yli vuoden päästä, joten varmaan syksyllä hyvä aika ottaa yhteyttä? Toisaalta kiinnostaisi odottaa Tampereen häämessuja, jossa lanseeraavat uuden malliston... Mutta meneekö liian tiukille, jos vasta keväällä rupean pukua siellä teettämään?

Mulle olisi hyvin kelvannut salaa naimisiin meneminen kahden todistajan läsnäollessa, mutta miehen idea pienistä häistä kauniissa paikassa miellytti meitä molempia niin paljon, että siihen päädyttiin. Sen verran salaa kumminkin mennään, että häävieraat saavat tietää asiasta vasta kutsuissa. Näin vältymme edes jonkin verran etukäteiseltä hössötykseltä ja toisaalta ehkäpä joidenkin ihmisten arvostelulta, että aika nopeasti mennään naimisiin.

Päätös naimisiin menemisestä on vain tuntunut niin oikealta päätökseltä, että eipä se kovinkaan paljon ole pelottanut. Kun on alusta asti ollut niin varma tunne siitä, että tämän ihmisen kanssa haluan olla ja elää, niin mitäpä siitä panikoimaan. Omat ja toisen tunteet on selvillä.

Mutta toisaalta iälläkin on varmasti jotain tekemistä asian kanssa, nuorempana olisi saattanutkin olla enemmän epäilyksiä.