Mielestäni en väännellyt sanojasi. Tekstistäsi tulee läpi selvä oikeassa olemisen tarve, kun ensin sanot, että on turha ruotia uskomista ja heti perään kuitenkin selvästi kyseenalaistat uskomisen mielekkyyden ja väität mielestäni, että uskominen edellyttää omasta ajattelusta luopumista. Miksi se on niin vaikeaa antaa toisten uskoa kyseenalaistamatta heidän uskoaan, ja antaa toisten olla uskomatta kyseenalaistamatta heidän uskomattomuuttaan? Tällä koetan siis sanoa, että uskontoa pakkotuputtavat ihmiset ovat aivan yhtä ärsyttäviä kuin ne ateistitkin, jotka eivät voi hyväksyä muiden uskoa, vaan huomauttelevat uskoville heidän "taikauskostaan" tai viittaavat Jumalaan satuolentona. Suvaitsemattomimpia ihmisiä ovat oman kokemukseni mukaan usein juuri ne, jotka varta vasten korostavat omaa suvaitsevaisuuttaan. Mielestäni on vain kahdenlaisia täysin suvaitsevaisia ihmisiä: toiset eivät ole vielä syntyneetkään ja toiset ovat jo mullan alla. Me muut voimme vain hyväksyä sen, että aina on parantamisen varaa. Sitten itse asiaan: Haluan kirkossa naimisiin, koska haluan avioliitolleni Jumalan siunauksen.