Siipileikki

Hyi kauhee miten kurjaa, että tätäkin joutuvat jotkut stressaamaan! Ja kyseessä pitäisi olla hääparin elämän onnellisin päivä!!! Jos ei voi jättää kutsumatta, sopikaa jonkun tietyn henkilön (esim. bestman tms. sukulainen) kanssa miten toimitaan, jos alkaa rähinä tai häirintä. Ei hääparin ainakaan kuulu stressata asiasta, kannattaisi järjestää niin, että jos ongelmia ilmenee, ongelma poistetaan ilman, että hääpari edes ehtii huomata koko asiaa. Ikävä olla näin suorasanainen mutta näin ainakin itse menettelisin jos olisi pakko kutsua joku, jonka käytös huolestuttaisi.

Ah, voisin itsekin kuvitella sellaista tapas-tyylistä, kyllähän sitä kylmilläkin herkuilla saa mahan täyteen

Nyt on omat kihlajaiset juhlittu! Suosittelen lämpimästi, oli ihanaa juhlistaa tärkeää tapahtumaa läheisten kanssa.

Tunnen monia, jotka ovat tehneet niin, että ovat avioituneet esim. edellisenä päivänä maistraatissa ja pitäneet sitten hääpäivänä kirkossa avioliiton siunaamisen, joka ei seremoniana juuri eroa vihkimisestä. Eli jos ei halua liittyä kirkkoon mutta haluaa kirkkohäät, voi pyytää kirkolta avioliiton siunaamista.

Minä opiskelen ja tarkoitus olisi valmistua keväällä 2011. Mies on tällä hetkellä työelämässä, mutta hakenut opiskelemaan ja saa keväällä tietää, pääseekö ensimmäisellä yrityksellä kouluun. Koska miehen opintojen tulevaisuus on yhä epäselvä, emme ole voineet vielä päättää häiden tarkkaa ajankohtaa. Toisaalta odottaminen ärsyttää, mutta toisaalta on mukavaa suunnitella hääasioista kaikessa rauhassa, ilman dead-linea.

Olen nähnyt ihan älyttömästi unia epäonnistuneista häistä eikä päivääkään ole vielä päätetty! Esimerkiksi unessa on ollut kahden viikon päähän nykyhetkestä suunnitellut häät ja sitten iskenyt unessa paniikki, että eihän me ehditäkään järjestää kahdessa viikossa sadan hengen häitä! No unessa korjasin asian siirtämällä häitä VIIKOLLA eteenpäin. Ja yhdessä unessa arvoin hääpukua hääpäivänäni, että minkä vanhoista mekoistani laitan... Mitenköhän pahaksi nuo unet ehtivät vielä mennä ennen h-hetkeä

Me järjestämme todennäköisesti hääbileet kaveri- ja ystäväpiirille, sillä ison suvun vuoksi emme kutsu kuin lähimmät ystävät hääjuhlaan. Tämä riittänee selitykseksi asiasta uteleville kavereille. Sukulaisista jätän muutaman henkilön kutsumatta, sillä he eivät ole kanssani missään tekemisissä, ei luulisi heitäkään kiinnostaa ottaa osaa elämäni tärkeimpään päivään.

Me pidetään kihlajaiset vajaa kuukausi kihlautumisen jälkeen. Rakastan juhlien suunnittelua ja aina, jos on syytä juhlaan, on se mun mielestä juhlimisen arvoista Sukulaisille kakkukahvit ja sitten illemmalla kaverit liittyvät seuraan bilettämään. Tarjolla kakkua, piirakkaa, pientä purtavaa, kahvit ja teet sekä drinksuja. Kivaa, tällaiset juhlat saa kuitenkin toivottavasti järjestää vain kerran elämässä!

Ihanaa, minäkin olen nyt kihloissa! Meillä ei ole vielä hajuakaan siitä, milloin menemme naimisiin, saati siitä, minä vuodenaikana ja missä paikassa! Kuitenkin siis parin vuoden sisällä avioidumme, mutta toistaiseksi vain nautiskelemme kihlauksesta ja perehdymme eri vaihtoehtoihin. Eniveis, onko joku supertylsistynyt? Mulla olisi haaste: uusi, päivitetty lista Jkl-alueen juhlatiloista.. On kamalan rankkaa selvitellä omin päin Tällä hetkellä olemme puhuneet ainakin Könkkölästä ja Survo-Korpelasta. Toisaalta moni muukin paikka luestaa ihanalta. Ja entäpä ravintolahäiden mahdollisuus, onko kukaan juhlinut Jyväskylän ravintoloissa? On mukavaa fiilistellä tätä asiaa ja ihan luvan kanssa etsiskellä sopivaa hääpaikkaa!

Meillä ei olla hääpäivää vielä päätetty ja vasta kihlauduimme, mutta uskon osaavani jo tässä vaiheessa luetella joitain säästökeinoja... Ja nämä eivät oikeastaan ole tietoisia säästökeinoja, vaan hyvää mäihää - Pikkusiskoni on kosmetologi: häämeikki ilmainen - Isosiskoni on kampaaja: hääkampaukset ilmaisia - Miehen pikkusisko on ompelija: tod. näk. hän tekee minun mekkoni ja siten menoja tulee vain kankaat ja muut tarvikkeet - Hääauton voisin kuvitella olevan ystäväni vanha valko-pinkki rättäri <3 - Tuttavapiirissä paaaaljon muusikoita ja esiintyjiä, joten hääbändiä ei varmaan hommata. Maksimissaan palkataan dj soittamaan meidän valitsemaamme musiikkia ja sen lisäksi ystävät ja sukulaiset esittävät erilaisia kappaleita - Tuttavapiirissä myöskin useampi valokuvaaja, joista joku todennäköisesti enemmän kuin mielellään toimii hääkuvaajanamme

Oli yllätys! Olin haaveillut kihlautumisesta jo piiiitkään, mutta mies odotti täydellistä hetkeä Tosin päivänä, jolloin kihlauduimme, mielessäni kävi useaan otteeseen, että tämä olisi täydellinen päivä kihlautua... Ja olihan se!

Kihlaus on meille avioliittolupaus. Toisaalta olen aina ajatellut, että kun mennään kihloihin, päätetään heti pävämäärä tai vähintään vuosi, mutta kun aloimme kihlauduttuamme keskustella aiheesta, tajusin, että vaihtoehtoja on niin kovasti, mahdotonta ihan heti päättää! Ihanaa nyt rauhassa miettiä ja punnita eri vaihtoehtoja (esim. vuodenaika), kyllä se oikea ratkaisu tulee kun on tullakseen. Vuoden-kolmen sisällä kuitenkin varmasti, eli ei ikikihloja.

Kihlauspäivä on tietenkin se päivä, kun minua kosittiin ja menimme kihloihin! Mieheni on odottanut pitkään täydellistä hetkeä ja se hetki sattui olemaan meidän vuosipäivämme, joten myös siinä mielessä merkittävä päivämäärä.

Olimme tänä kesänä avomieheni siskon häissä. He halusivat kovasti juhlia sekä sukulaisten että ystävien kanssa ja ratkaisivat tila- ja talousongelman kutsumalla varsinaiseen vihkitilaisuuteen (joka alkoi kuudelta) ja sen jälkeiseen illallistilaisuuteen lähinnä sukulaiset ja lähimmät ystävät. Tämän jälkeen (kymmenen aikaan) siirryttiin jatkopaikkaan, ravintolaan, jossa oli tarjolla boolia ja pientä purtavaa. Jatkopaikalle oli sitten kutsuttu sukulaisten lisäksi laaja ystäväpiiri. Itsekin olemme miettineet, että tuollainen järjestely voisi sopia meille. Ehtisi alkuillasta/päivästä keskittyä sukulaisiin, joita ei näe niin usein, mutta jotka ovat silti tärkeitä, ja loppuillasta juhlistaa ystävien kanssa vähän vapaamuotoisemmin. Tämä aihe on harvillisen hankala varmasti monille. On tylsää, että joutuu selittelemään ihmisille. Luulen, että monia harmittaa se, että velvollisuus- tai perinnesyistä "täytyy" kutsua paikalle suuri määrä (kaukaisiakin) sukulaisia, mutta ystävistä joutuu sitten karsimaan. Onneksi en joudu (todennäköisesti) vielä pariin vuoteen tekemään noita päätöksiä.

Sekin riippuu niin kovasti tilanteesta ja ajoituksesta. Toiset kohtaa elämänsä varrella ihmisiä, joiden kanssa kasvaa ja harjoittelee, mutta joiden kanssa ei kuitenkaan halua olla koko loppuelämäänsä. Toiset taas kohtaa heti sen ihmisen, jonka kanssa yhteisen tulevaisuuden jakaminen on luontevaa. Tärkeintä on kuunnella itseään ja olla rehellinen tunteilleen.

On tieteellinen fakta, että ihmisen hormonaalinen toiminta muuttuu hänen rakastuessaan. Sitä ikäänkuin hullaantuu, kun kemiat kohtaavat. Sanonta vaaleanpunaisista laseista ei ole tuulesta temmattu, vaan on totta, että keskimäärin ensimmäisen vuoden yhdessäolon ajan "rakkaushormonit" ovat kohollaan. Sitä on hurjan rakastunut, onnellinen, haluaa koko ajan olla toisen lähellä yms. Se on ihana asia, mutta myös biologinen reaktio. Pikkuhiljaa yhdessäolon jatkuessa nämä kemikaaliset reaktiot kehossamme alkavat hiipua ja tilalle nousevat vahvemmat, pysyvämmät tunteet. Monet pysyvät tottakai aina rakastuneina toisiinsa, eivätkä vuosienkaan kuluttua saa toisistaan tarpeeksi. Toiset taas itsenäistyvät, mutta kiintymys toiseen säilyy. Toisilla käy niin, että kun nämä luonnolliset hullaantumisen tunteet alkavat hiipua, huomataankin, että ei olekaan niin paljon yhteistä, ettei suhteella olekaan niin vankkaa pohjaa, kuin alussa tuntui. Yhteiselo saattaakin muuttua hankalaksi, kun "todellinen minä" paljastuu. Ihan kylmän järkevästi ajateltuna ihminen saattaa hullaantumisvaiheen aikana tehdä päätöksiä niiden vaaleanpunaisten lasien läpi. Toisaalta, mikä sen ihanampaa, kuin mennä naimisiin silloin, kun ollaan oikeasti vielä ihan hullun rakastuneita ja ihastuneita. Olen hurjan iloinen niiden puolesta, jotka lyhyestä seurusteluajasta ja nopeasta avioitumisesta "huolimatta" ovat löytäneet pitkäkestoisen onnen ja rakkauden. Itse iloitsen siitä, että minulla ja avomiehelläni on vielä paljon odotettavaa tulevaisuudelta.

Kontrabasisti, olin tänä kesänä esiintymässä (laulan) häissä Kuohun kylätalolla. Mielestäni tila oli miellyttävän maalaismainen, siisti, viihtyisä eikä välttämättä tarvitse hirveästi koristelua. Itse juhlatilaan mahtui hyvin ja lava oli erinomainen. Paikan päällä on todella hyvät äänentoistolaitteet, eli jos haluaa juhliin bändin, musaa tms, niin ei tarvitse roudata kajareita ja miksauspöytiä paikan päälle, ne ovat siellä ennestään. Paikan omistaja (tai näin ymmärsin) asuu kylätalon yläkerrassa, oli toimelias täti, jolla tosin vähän aikataulu viivästyi tarjoiltavien kanssa, minä ja kitaristikaverini päädyimme auttamaan ruuanlaitossa, kun huomasimme aikataulun pettävän... Keittiötilaa on hyvin ja tarjoilupöytä oli laitettu juhlatilan viereiseen huoneeseen, toimi hyvin. Tuolit olivat ehkä vähän "koulunpenkkimäiset", mutta eipä se tuntunut ketään haittaavan. Käsittääkseni on melko edullinenkin. Miinuksena juuri piha, ei ole kamalan sievä.

Heips! Onko joku juhlistanut yliopiston tiloissa? Ainakin Piatoa on ilmeisesti käytetty, entä Villa Ranaa tms? Onko tietoa niiden hinnoista?

Puhuimme avomieheni kanssa siitä, ettemme mekään halua kamalasti leikkejä yms. häihimme. Tämä johtuu osittain siitä, että ystävä- ja sukulaispiirissämme on paljon lahjakkaita ihmisiä, joiden haluaisimme esiintyvän häissämme (laulua, tanssia, eri soittimia yms.), etenkin kun häät tulevat olemaan melko musiikkipainotteiset. Omalta osaltani pyrin löytämään kultaisen keskitien, eli pari hauskaa ja viihdyttäväksi todettua leikkiä ja loput ohjelmanumerot ihania esityksiä, jotka viihdyttävät kaikkia osallistujia. Kuten monet ovat jo aikaisemmin todenneet, paras vaihtoehto on tehdä häistä hääparin näköiset, sellaiset joissa itse viihtyy :-X

Kirsikk.a! Minulla on todella samanlainen tilanne, kuin teillä! Olin huonossa suhteessa kolme vuotta, nyt olen seurustellut nykyisen aivan ihanan avomieheni kanssa viitisen kuukautta. Kovasti ollaan puhuttu asioista ja olen mielestäni tehnyt hyvin selväksi, että voisin mennä naimisiin vaikka heti! Lähinnä jännittää se, mitä hän haluaa, sillä tiedän, että hän pitää minua oikeana ihmisenä itselleen ja rakastaa hirmuisesti, mutta yhä on epäselvää, miten hitaasti/nopeasti hän haluaa edetä. Olen päättänyt, että jos ei kosintaa tule häneltä, kosin itse, kun siltä tuntuu Toivottavasti teillä kaikki järjestyy, tiedän kyllä tasan mitä tarkoitat, virheistä oppii ja siksi olen nyt entistä varmempi, että olen oikean ihmisen kanssa.