Terve taas! Me tilasimme matkamme ebookersista, jossa oli aivan loistava palvelu! Matka oli neljän päivän reissu, johon ostettiin jo etukäteen 4 lisäyötä En ole koskaan ollut vastaavalla reissulla, sillä aina aikaisemmin on ollut opas matkoilla mukana. Tälle reissulle ei samaan aikaan lähtenyt ketään muuta, joten kahdestaan saimme palloilla Mennessä lennettiin Frankfurtin ja Chicagon kautta ja tullessa Washingtonin ja Kööpenhaminan. Minä olin lennoista (nousut ja laskut) aivan fiiliksissä kun taas sulho oli valkoisena pelosta. Turistiluokassa oli todella ahdasta, mutta ruuat olivat hyviä ja lentoemot ihania Ainoastaan Orlandon kentästä on negatiivistä sanottavaa. Siellä henkilökunta ryssi ja pahasti. Tai ainakin se tuntui siltä. Mennessä (kone laskeutui paikallista aikaa puolilta öin) kenttä oli täysin tyhjä ja suljettu, eikä mistään löytynyt info-pistettä tai vastaavaa, josta olisi voinut kysyä neuvoa. Ebookersin matkaan kun ei sisälly kenttäkuljetuksia. Hipsimme sitten laukkuinemme ulos, josta löytyi onneksi yksi taksi. Kuski ei puhunut mitään ja kyyti maksoi 50 dollaria. Hotellille päästyämme olimme väsyneitä ja vittuuntuneita. Kun lähdimme takaisin kotiin oli toiminta Orlandon kentällä omituista. Jonotimme tiskille, jossa vanha harmaa nainen sähläsi pitkän aikaa meidän lippujemme kanssa ja sanoi sitten ettei saanut kun toiselle meistä paikan jatkolennolle Washingtonista Kööpenhaminaan, ja alkoi sitten palvella seuraavaa. Minä sitten kysyin tuolta mammalta että mitä laukuille tehdään, ja tuo mamma viittoi meitä viemään ne seuraavaan huoneeseen. Laukkuja ei punnittu missään vaiheessa, vaikka oma laukkuni oli reilusti ylipainoinen Olin varautunut jo maksamaan suuria summia ylipainosta Tuossa toisessa tilassa oleva täti otti meidän kahdesta laukustamme sen kevyemmän ja kysyi "do you have a body in here?". Sitä painavampaa se ei saanut edes nostettua ilmaan Onneksi siinä oli pyörät Tämän sähläyksen jälkeen menimme seuraavaan jonoon seisomaan, joka lopulta paljastui turvatarkastukseksi. Opasteet kentällä olivat surkeat ja paljon piti kysellä ja seikkailla ennen kuin oikeaan paikka löytyi. Onneksi kentällä kiersi (taas yksi vanha, harmaa) nainen tekemässä kyselyä, ja minä sain marmattaa tarpeeksi kentän kaikista vioista Eniten sitä naista ihmetyttivät meikäläisen silmälasit. Ei ollut kuulemma koskaan nähnyt niin osuita sankoja?? Sillä itsellä oli sellaiset paksusankaiset salorat... Lennolla Orlandosta Washingtoniin kone joutui pahaan myrskyyn. Yli puolet matkaa oli istuttavat turvavöissä ja kesken juomatarjoilun kapteeni komensi lentoemotkin vöihin istumaan. Tuolloin hieman pelotti. Ja sulho oli valkoinen kuin lakana. Washingtonissa minä ryntäsin heti portille kysymään että enkö minä pääse kotiin ollenkaan, kun en lippua saanut. Pitkän sähläyksen jälkeen, kun kaikki muut olivat jo koneessa, meidät kuulutettiin portille. Ja me päästiin ykkösluokkaan Oi sitä riemua Minua ei ole koskaan hemmoteltu niin Lennoista 2 ensimmäista oli Lufthansan lentoja ja 2 viimeistä SASin. Jenkkien sisäiset lennot olivat American Airlinesin. Eroa eurooppalaisten ja jenkkiläisten yhtiöiden toiminnassa oli kuin yöllä ja päivällä. AA sähläsi lähes joka asiassa, eikä niiden lentoemot olleet yhtään niin mukavia kuin Lufthansalla tai SASilla. Jatkan taas jorinoita myöhemmin