Olin myös ihan varma, että vollottaisin ainakin astellessani alttarille, mutta kuinkas kävikään: Jännitin kyllä, mutta hymyilin leveästi ja nautein täysin rinnoin koko seremoniasta ja ehdinpä jopa vaihtaa katseitakin muutamien vieraiden kanssa. Eli juuri niinkuin halusinkin Itku tuli vasta, kun päästiin mieheni kanssa pikkutunneilla hotellihuoneeseen. Vollotin sitten ilosta, onnellisiuudesta ja varmaan väsymyksestäkin ainakin puoli tuntia. Sama tapahtui aamulla kun luin vieraiden kortteja ja vieraskirjaa. Muut vieraat kyllä sitten itki meidänkin edestä...