Paperina

Missä päin kukakin menee naimisiin oman italonsa kanssa? Pientä galluppia tänne samaan ketjuun... en viitsi aloittaa eri ketjua! Me menemme naimisiin Sorrentossa, Napolista noin 40km etelään päin rannikkoa pitkin.

Meillä tämä on ainakin tämän hetkisten suunnitelmien mukaan järjestetty näin: Olemme siis suomi-italia pari, häämme ovat Italiassa vierainamme on sekä suomen, italian että englannin kielisiä(tai sitä osaavia) sukulaisia ja ystäviä. Vihkiminen on italiaksi, mutta pääosat käännetään samalla englanniksi (tulkki). Kaasot ovat suomalaisia, joten ohjaavat illan kulkua suomeksi ja englanniksi, bestman on italialainen ja pitää huolen italian puolesta. Ohjelmaksi on valittu sellaisia numeroita, jotka eivät paljon kieltä tarvitse, tanssiesityksiä, musiikkia etc. Yksi numero vaatii ja pääkielenä päätimme pitää englannin ja laittaa projektorilla sekä suomen että italian osuudet kanakaalle nähtäväksi. Onhan se melkoista soppaa ja ajassa menee taatusti triplasti yksikielisiin ohjelmiin verrattuna... mutta itsepä olemme tiemme valinneet

Taalla suomalais-italialainen pariskunta menossa naimisiin lokakuussa 2010 Italiassa. Paikkylinkki alla.

Me menemme naimisiin etela-Italiassa Napolin kupeessa merenrannalla. Mieheni on italialainen, joten osa jarjestelyista hoidettiin alkuun jo viime vuonna, kun viela asuimme Italiassa. Nyt hoidamme loput sahkopostitse. Meille tulee siviilivihkiminen ja kasittaakseni meidan pitaa toimitaa 1) esteettomyystutkimus, jossa on apostillen leima, seka 2) minun syntymatodistus, jossa myos tuo ko. apostilla seka 3) kolmas todistus, jonka nimea en nyt muista, mutta tarvitaan ulkomailla sovittavaan avioliittoon(nain minua Suomen maistraatti opasti). Meilla juhlapaikka on ns all inclusive eli hoitavat ruuan lisaksi koristelut, bandit ja valitsemamme ohjelmat etc. Ainoastaan kukat ja kampaajat hommasimme itse haapaivalle. Olisin ensin vuokrannut ns wedding plannerin, joka pitaisi narut kasissa, mutta hinta oli sen verran suolainen siita, mita ne olisivat tehneet ja koska olimme jo puolet asioista ehtineet itse hoitaa, jatimme ajatuksen sikseen. Innolla odotamme minun sukua ja ulkomaalaisia ystaviamme saapuvaksi haihimme. Puitteet ovat ihanat: valimeri valkehtii juhlapaikkamme terassilta ja horisontissa nakyy seka Napolin rantaviiva valoineen etta massiivinen Vesuvius tulivuori

Meilla on ajatuksena vetaa just toi letkajenkka paikallisen "letkajenkan" jalkeen etta saadaan porukkaa liikkeelle ja onpahan kaksi toisistaan aivan erilaista tanssia ohjelmassa.

Me asutaan maassa ja kaupungissa, jossa on sekalaisia seurakuntia eli pareja ja ihmisia milloin mistakin pain maailmaa, joten emme muodosta sinansa mitaan poikkeusta tai vahemmistoryhmaa. Mun kaveripiirikin koostuu taalla 5-6 eri kansallisuuden edustajista, etta epatodennakoisempaa oliskin ollut, jos olisin miehekseni suomalaisen loytanyt. Miten se menikaan, etsia neulaa heinasuovasta... Suunnitelmamme muuttaa Italiaan nostattavat toki ajatuksia, kuinka minuun siella suhtaudutaan... Olen nimittain kuullut, etta rajahdysmaisen immigraation myota italialaiset pelkaavat nyt kuollakseen oman identiteettinsa menettamista ja katsovat hieman syrjaan siella asuvia ulkkareita. Sulhoni tosin kertoi, etta lahinna tama kohdistuu ita-eurooppalaisiin, jotka tulevat sinne elatettavaksi tai muuten vaan lorvimaan. Taytynee teettaa t-paita ennen muuttoa joka sanoo "Olen Suomalainen. Kylla, minulla on korkeakoulututkinto. Kylla, aion tehda toita"

Meilla alkukeskustelun jalkeen paatettiin pitaa kahdet eri juhlat. Tosin eivat identtiset ja kerranhan sita noin niinkuin virallisesti naimisiin mennaan. Mietintaa aiheuttikin se kummassa maassa pidetaan sitten se itse virallinen osuus ja kummassa maassa jalkiloylyt. Talla hetkella ollaan silla kannalla, etta Suomen suvessa vietetaan se virallinen juhla ja sinne tulee ken kynnelle kykenee. Ja sitten Italiassa puolestaan olisi enemmankin semmoinen "perheen keskeinen" juhla illallisineen ja ohjelmineen. Perheet kuitenkin haluaisin molempiin tapahtumiin mukaan.

Suomi-Italia pari taalla myos.

En voi sanoa, etta puhuu. Sanoja sielta taalta lahinna, joita ei oikein voi yhteenkaan liittaa lauseiden muodostamiseksi. Miehella intoa olisi oppia, han kun on tommoinen "mina haluan tietaa ja osata kaiken"-leijonapersoona. Taitaa ollakin tama kielitaidon puute ihan taman vaimokkeen karsivallisyyden puutetta ja siita kauhiasta vaivannaosta kiinni mita se oppiminen aiheuttaisi. Anyway, jotain on kuitenkin hihaan tarttunut milloin mistakin Kiitos Houmenta tai Huomenta, 50-50 milloin sattuu oikein millon ei Oletko minun kulta? Sina olet minun kulta. Mina olen sinun kulta. (tama on se ylpeyden aihe, osataan pyoritella samoja sanoja eri lauseissa eri muodoissa. Aploodeja!!!) Joo, Ei Hyvahyvahyva (eikos tama ollut se joku Atrian mainos, missa se mummo taputti kasiaan...) Perinteikas Perkele on sitten meidankin taloudessa juurtunut sanavarastoon

Italiasta on tama minun kultani. Tavattu on 2.5 vuotta sitten, oltiin aluksi typical Sinkkuelaman Carrie ja Mr Big, kunnes otettiin jarki kateen... Naurettu onkin, etta kohtalo johdatti meidat niin usein yhteen, etta vaikka mina muuttaisin Venukseen, han Marsiin, me tavattaisiin kuitenkin jossain Saturnuksen radalla, what are the odds....