ninnico

Olen tyytyväinen

Toukokuussa tulee jo ensimmäinen hääpäivä, mutta tässä nämä meidän vihkit jotka ostettiin häämatkalta Haniasta. Kihlaa en huolinut. Ensimmäisen hääpäivän kunniaksi (molemmat ollaan selvitty eka vuosi hengissä ) saan omasta pyynnöstä rivisormuksen. Yhtä pieniä ja huomaamattomia timantteja kuin vihkissäkin. Sitä odotellessa. Vasemmassa kädessä pysytään hienostuneessa ja tyylikkäässä. Oikeassa kädessä on itselleni ostama 30v-lahja, nollakaksvitosia rivi ja sormus platinaa

me ostetaan markiisi parvekkeelle ja samalla uusitaan terassin markiisikangas vastaavanlaiseksi. loput säästetään lomalle, mulle teetetään siellä sormus, ja miehelle myös

^ei kai vaan ensi keskiviikkona? koska me pukeudumme silloin ja tahdomme ja menemme hotelliin yöksi (äiti tulee koiravahdiksi - itseasiassa sulholta salaa on hotelli varattu, vähän ekstraa mun rakkaalle joka jaksaa mun kanssa) juurikin ensi viikon keskiviikkona perjantaina viemme lähipiirin syömään, ja kyllä, pukeuduttava sinnekin on *** ja nyt vasta luin ton sun laskurin. hei vaan ja onnea hääpäivänänne

espoon maistraatti ensi keskiviikkona

en oo ees ajatellu muuta autoa kuin omaa subarua moiseen tehtävään. se pestään, puunataan, vahataan ja minä kukitan sen

no kyllähän se nyt on niin että jokainen toimii oman varallisuutensa mukaan. Jos tuntuu siltä että voi irrtoittaa viiskymppiä, satkun mitä vaan, niin sen tekee. Ellei, antaa sen kaks-kolmekymppiä. Mä olen ainoastaan yhden häälahjan ostanut - ystävälle lahjakortin miehensä kanssa kylpylään hoitoineen. Maksoi hitosti, mutta koin sen jotenkin tarpeelliseksi että häntä muistan, koska en suostunut kaason pyyntöön sallistua polttareiden järjestelyihin (välimatkaa 150km) enkä osallistunut koko häihin, vaikka tiesin että olin odotettu vieras. Halusin siis muistamisella osoittaa että he ovat mielessä ja tärkeitä ja rakkaita. Ja jälkikäteen asiasta kun keskusteltiin, he olivat todella otettuja muistamisestani ja käyttivätkin sen heti, koska häiden järjestely oli ollut raskasta. Me ei "huolita" ketään ihan vihkimiseen mukaan, paitsi todistajat. Pari päivää h-hetken jälkeen viemme sukulaiset ja tärkeimmät ystävät syömään - tosin ajankohta on niin myöhään illalla että olemme karsineet "lapselliset" ystävämme kokonaan listalta pois. Sukulaisille on sanottu että rahaa saa tuoda. Lahjoja ei. Ystäville on sanottu että mitään ei saa tuoda. Jos ihan pakosta haluaa muistaa, otamme mieluusti rahaa vastaan. Mutta ystävät on kutsuttu periaatteella, haluamme viettää illan heidän kanssaan.

minä ostin kesämökin kaksi vuotta sitten. miestä ei ollut edes tiedossa, mutta silloin jo päätin ett jos joskus naimisiin menen, häät on mökillä. ei etukäteen ilmoitettuna, vaan vieraat kutsutaan viikonlopun viettoon. ja nuorimmasta koirastani olisi tullut sormuksenkantaja no, se koira menehtyi nopeasti etenevään sairauteen ja mökkihäitä ei tule. ei vain kykene. olen hengessä mukana kaikkien mökkihäissä

jos kaaso ei halua tehdä niinkuin sinä toivot, vaihda kaasoa. ei mulla muuta.

avec on minustakin se vakituinen seurustelukumppani, eikä kukaan randomi kadulta. ja jos taas on tarkoitus pitää pienen budjetin ja etenkin pienen ja läheisen ystävä- ja sukulaispiirin häät, on minusta kaasonk ja muidenkin ymmärettävä ettei jokaisen avecit mukaan tule.

tulee kimppu. pieni ja pyöreä. punaisista ruusuista, notta sopii kenkien väriin

krääk! mä en ollut edes ajatellut kakkua

ei vielä kokemusta mutta toukokuussa mekin noin teemme. Ensin kahdestaan vihittäviksi. Siitä kahden päivän päästä sukulaisten kanssa syömään. Ja sitten ilmoitellaan vasta ystäville jotka kutsutaan grillibileisiin kunhan toinen patio pihalla on valmis

Mua ei kiinnosta sitten yhtään tuo hääkuvaus. Mutta ajattelin ehdottaa miehelle (jota moinen kiinnostaa vielä vähemmän ) mustavalkoisten kuvien ottoa. Ja mahdollisesti ulkona otettuja. Ja vaikka koirat mukana. Tilannekomiikkaa. Saa katsoa.

Mä olen tilannut meidän oveen yksinkertaisesti vain nimilaatan jossa yhteinen sukunimi. Siinä miehen huomenlahja. Mutta kun lomalle päästään, toi yhteinen karikatyyripiirros voisi olla hauska

No pienet häät täälläkin. Maistraattiin siis vain me kaksi. Illalliselle parin päivän päästä h-hetkestä n 20 henkeä. Kabinettiin. Pähkäilen vielä noutopöydän ja pöytääntarjoilun välimaastossa. Koska tarjoiltavat pitäisi sitten tietää etukäteen ja mua vähän se tökkii

No meidän sesset on kotona sen ajan kun käydään tahtomassa. Ja sen ajan kun käydään syömässä. Kesän aikana pidetään pidot ystäville ja kavereille sitä mukaa kun niitä meidän kulmilla näyttäytyy - ja kerrotaan yhteisestä sukunimestä samalla. Koirat ovat tietysti mukana jameissa, kun omalla pihalla/omassa kotona ollaan. Olisin halunnut vihkimisen pidettäväksi kotona. Tiuha rivitalorakentaminen kuitenkin olisi antanut naapureidenkin osallistua toivomaamme pienimuotoiseen juhlaan, joten se jäi jo heti tuon syyn takia. Toiseksi syyksi nousi pihan pienuus ja koirien pakonomainen tarve olla koko ajan lähellä - eli vieraat olisivat kompastelleet koiriin tuon tuosta.

Nykyisellä kotipaikkakunnallamme, joka tuntuu kaikista eniten kodilta, vaikka ollaan täällä vasta vuosi asuttu.

No syystä että olemme halunneet asiaa "salailla" ei ole tullut paljoa puhuttua vanhempien kanssa. Ja salailuhan alkoi vain ja ainoastaan siitä syystä että vahingossa asian lipsautettuani, oma äitini alkoi itkemään (toivottavasti onnesta ) ja suunnittelemaan häitäni. Ja tuleva anoppi miettimään kirkon varausta (me siis ei kuuluta kirkkoon ) Isän kanssa on tullut asiasta enempi juteltua, ollaan sellaisia jääriä. Ja ainoa häntä häiritsevä asia on sukunimeni muuttuminen. Minä kun olen viimeinen. Olen yrittänyt "lohduttaa" häntä sillä, ettei lapsien teko ole harkintalistalla, eli sama se minkä sukunimen otan. Ja jos taas vahingossa jälkikasvua sattuu tulemaan, voihan sitä aikuisena valita äidin tyttönimen itselleen.