-LC-

Minä tunnen yhden Suomi(nainen)-Meksiko(mies) pariskunnan. Ovat naimisissa ja asuvat pääkaupunkiseudulla. Ketjun aloittamisesta on näköjään kulunut jo jonkin aikaa, mutta vieläkö täällä kaipaillaan kontakteja? Voisin kysellä yhteystietoja ja lähettää yksityisviestinä...jos siihen on edelleen tarvetta?

Tervehdys, vieras! Minä kävin aikanaan Dextrassa lääkärintarkastuksessa ja sain kaikista testituloksista myös oman erillisen kirjekuoren. Eikös Suomen lakienkin mukaan potilaalla ole oikeus saada kopio kaikesta hänestä kirjoitetusta informaatiosta? Eli jos et automaattisesti saa tuloksia itsellesi, niin voithan aina pyytää niitä erikseen. Tsemppiä viisumiprosessiin!

Piti ihan kaivella viime vuoden almanakka esille... Meidän NOA2 tuli 3.8. ja ilmoitus konsulaatista 5.9. Mä olin käynyt lääkärintarkastuksessa ja saanut rokotukset ym. jo aikaisemmin (kun vielä kuviteltiin menevämme naimisiin Suomessa...ja sit tuli nää sääntömuutokset!) eli siltä osin kaikki oli jo hoidossa. Muistaakseni meiltä kuitenkin puuttui joku paperi ja F lähetti sen mulle USAsta, eli siihen meni jokunen lisäpäivä. Kun tarvittavat paperit oli tulleet USAsta, soitin konsulaattiin ja sain haastatteluajan alle viikon sisällä. Eli viisumi myönnettiin sit 26.9. Tässäpä tämä mun aikataulu... Onpas hassua muistella tuota aikaa. Viime syksy on toisaalta niin lähihistoriaa, mutta silti tuntuu, kuin siitä olisi jo useampi vuosi!

Sekä MiaMaria että minä ollaan molemmat haettu ja saatu K-1 tän vuoden puolella. Laitettiin hakemukset vetämään osapuilleen samaan aikaan (maalis-huhtikuussa) ja viisumit tais molemmille tulla noin 6 kk:n kuluttua. MiaMaria on kerennyt jo avioitua; mulla se on edessä vasta just ennen joulua kun saan äitini ja veljeni kyläilemään tänne USAan. Mä ainakin laitoin hakemukseen vaan tulo- ja lähtöpäivämäärät enkä eritellyt sen tarkemmin edes osavaltiota. Eivät ainakaan mun kohdalla vaatineet mitään tarkennuksia. Tsemppiä hakuprosessiin! Meitä on täällä monia, jotka on läpikäyneet ne loputtomalta tuntuvat lentokenttäerot...

No mun kohdalla ainakin toimi juurikin noin kuten kerroin. Kulujen laskemista vaikeuttaa kuitenkin se, etten tiedä, minä päivänä rahat todellisuudessa lähtevät pankista eteenpäin eli mikä on kurssi, jonka mukaan lähetettävä summa lasketaan. Yhdellä kerralla laskimme, että USAan pitäisi siirtyä x dollaria ja kaikki mikä on sen alle, on siis Chasen veloittamat kulut. Tällä kertaa tilille tuli kuitenkin x + 10 $! Eli ota tuosta nyt sitten selvää...

Mä oon lähettäny rahaa nyt muutamaan eri otteeseen sulhaseni tilille USAan. Hänellä on tili Chasessa ja mulla sekä Nordeassa että Nooapankissa (Säästöpankki). Nordean kautta kuluja tuli muistaakseni noin 16 € ja Nooapankin kautta 6 €. Molemmat lähetykset hoidin itse nettipankin kautta. Rahat lähtee tililtä heti, mutta molemmissa tapauksissa "tulivat läpi" eli saapuivat Chasen tilille vasta n. 5 arkipäivän kuluttua. Mielestäni ihan kätevä tapa lähettää rahaa, mutta harmillinen viivehän tuo 5 päivää kyllä on...ja jotenkin luvattoman monta päivää tänä luvattuna bittiaikana... Edit: Siis nuo kulut eivät ole sidonnaisia lähetettävään rahamäärään vaan ovat kertaluontoisia.

Tsemppiä, Zinttu! Me ollaan hengessä mukana, tukemassa sua! Vähän samanlainen järkytys tuli mulle silloin tammikuussa kun tämä lakiuudistus julkistettiin. Olin jo käynyt ne vaaditut lääkärintarkastuksetkin - odoteltiin vaan, että sulho sais passin ja pääsis Suomeen ja sit täällä naimisiin (Passit oli varastettu joulukuussa. Tietty siinäkin oli tullut joitakin uudistuksia >>> passin odotus kesti 3 kk. Noh...."pommi" tipahtikin sitten tammikuussa ja enää ei ollut kiire mihinkään! Nyt ollaan samassa vaiheessa kuin MiaMaria & Chuck. Sillä erotuksella, että niiden papereita ollaan edes lääpitty vastaanottamisen jälkeen...ja saattaapi olla, että 340€:n lääkärintarkastuskin pitää tehdä sitten aikanaan ihan uusiks...eli kaiken muun p:n lisäksi tämän on vielä kallistakin!

Mun käsittääkseni jokaisen joka pyrkii masters-ohjelmaan USA:ssa on tehtävä GRE, riippumatta siitä mitä on opiskellut aiemmin ja missä maassa. Ulkomaalaisuudesta saa kyllä kuulemma jonkin verran hyvitystä... :-/ Mä pelkään eniten niitä sanapareja. Pitää varmaan opiskella muutama tuhat sivistyssanaa kesän aikana.

Kiitos vastauksesta, Kade79. Ihmettelinkin jo, että eikö kukaan tosiaan ole paininut saman tilanteen kanssa aiemmin... Ostin jo sen valmennuskirjan (olen tällä hetkellä USA:ssa käväisemässä). Suomeen palattuani täytynee kääntyä Fulbright-centerin puoleen ja kysellä vähän lisäinfoa.

Niin mutta kun mä oonkin se Worry-Wart ja haluan olla varautunut kaikkeen - ei tuota nimeä ihan turhasta ole mulle tempaistu. Itse en ole kyllä henkilökohtaisesti kuullut vielä kenestäkään joka olisi käännytetty (siis suoraan käännytetyn kertomana). MiaMaria taisi lukea visajourney-sivuilta jostain tapauksesta... Taisin kerran aiemminkin jo kuuluttaa suomalaisten käännytettyjen perään. Onkohan heitä olemassakaan?

Iina: Eikö sulla ole edes suomalaista pankkitiliä? Jos on, niin ota tiliote mukaan. Ja onko sulla kuitenkin tällä hetkellä osoite Suomessa? Jos on, niin mä ottaisin melkein mitä tahansa sun nimelle lähetettyä postia mukaan; puhelinlasku, sähkölasku (no se ei varmaan tule sun nimellä) jne. Eihän ne tulliviranomaiset tietenkään mitään niistä ymmärrä, mutta aina voi yrittää. Mä oon roudannu lisäks opiskelutodistusta, palkkakuittia töistä ja mitä nyt olenkaan kulloinkin keksinyt. Kerran mukana oli esim. kilpailukutsu kun on olin osallistumassa kisoihin USA:ssa ja toisella kertaa oli kopio e-mailista kun olin sopinut tapaamisen yliopiston proffan kanssa. Ikinä yhtäkään paperia ei ole tarvinnut näyttää, mutta mä oon vähän semmoista tyyppiä, että lentomatkoilla kannan melkein laskuvarjoakin repussa...(sulho kutsuu mua Worry-Wartiksi) Hyvin se menee! Usko itseesi kun astelet tullimiehen eteen. Ensimmäiseksi väläytät sille elämäsi kauneimman hymyn ja se on kuin sulaa vahaa!!! Niinkuin sanoin: sodassa ja rakkaudessa on kaikki keinot sallittu.

MiaMaria selvensi hienosti. Kiitos. Juurikin noin minä olen itseni antanut ymmärtää... Ja tiedoksi visawaiverilla matkaan lähtijöille, ettei kukaan tai mikään voi antaa mustaa valkoisella lupausta siitä, että pääsisit maahan. USCIS:lla ei ole mitään sitä vastaan, että matkustelet edestakaisin väliä Suomi-USA viisumiprosessin ollessa käynnissä, mutta rajaviranomaiset saattavat olla eri mieltä. Heidän kulloiseenkin päätökseensä USCIS:lla ei ole mitään sanottavaa. Ota kaikki mahdolliset dokumentit mukaan voidaksesi tarpeen tullen todistaa, että sinulla on vahvat siteet Suomeen. Toivo parasta ja pelkää pahinta. Mutta niinkuin MM jo aiemmin sanoi; jos ei mitään kokeile, ei mitään voi voittaakaan! Se on vaan uskallettava heittäytyä - just roll with the punches!

Minä olen ymmärtänyt, että raja on 90 pvää / viimeiset 6 kk tai 180 pvää / viimeiset 12 kk. Periaatteessa tarkoituksena tässä se, että sinun tulee olla omassa kotimaassasi vähintään puolet ajasta (voidaksesi sanoa sitä "kotimaaksesi"). Prosessin edetessä kun saat pysyvän oleskeluluvan USA:an, on sinun oltava käänteisesti vähintään puolet ajasta USA:ssa (osoittaaksesi sen olevan uusi kotimaasi)! Rajalla passiin leimataan aina 3 kk huolimatta mistään aiemmista reissuista. Itse on siis laskettava ja pidettävä huoli, ettei päivät ylity. USCIS:lta sanottiin, että heitä tilanne kiinnostaa periaatteessa vasta sitten kun käyvät viisumipapereita läpi. Asia tuli minulla vastaan, koska olen välillä ylittänyt tämän 180 pvää / 12 kk rajan, mutta ikinä en ole ollut maassa kerrallaan yli 3 kk. Matkan tarkoituksena oli tuolloin osallistua urheilukisoihin ja siitähän amerikkalaiset tykkää! K.o. reissulla vaan iloisesti toivottelivat tervetulleeksi ja kyselivät innoissaan kisoista. Selitinköhän jotenkin ihan omituisen epäselkoisesti? Sorry...

Juu LC ilmoittautuu. Meidän K1 (tai siis I-129)-hakemus postitettiin paria viikkoa ennen MiaMarian vastaavaa, mutta vastaanottopäivämäärä onkin monta päivää heidän jälkeensä! Mitä tästä opimme: lähetä viisumihakemus kirjattuna kirjeenä (certified mail). Matkustamisesta: Aiemmin olenkin jo maininnut, että olen matkustellut USA:an nyt yhteensä kuuteen eri otteeseen 18 kk:n aikana. Tämä reissu on ensimmäinen, jolloin viisumihakemus oli jo sisällä. Jännitti huimasti, mutta rajalla eivät kysyneetkään mitään! Itse uskon, että se on paljolti kiinni tullivirkailijasta ja pärstäkertoimesta. Ainut kerta, jolloin sain paljon BS:ia naamalle, oli se ainut kerta kun jouduin naisvirkailijan luukulle...mene ja tiedä. Sen jälkeen olen aina kaunistautunut ihan tullivirkailijaa varten ja astellut pikemminkin flirttaillen virkailijan eteen. Sodassa ja rakkaudessa on kaikki keinot sallittuja. Tsemppiä prosessiin!!!

Makuelämyksistä mun miehelle paras oli Aurajuusto + hapankorppu -yhdistelmä! Tykkäs ihan sikana. Samoin porofilé oli tosi mieluisa. Piimää tai lakkoja ei kuulemma tartte enää toiste maistaa...huomasin myös, että suomalainen jogurtti oli liian "löysää" ja varmaan hapantakin verrattuna jenkkivastaaviin. Paikoista suosikkeja ovat olleet ehkäpä mikä tahansa kallioinen merenranta (jota Louisianasta ei löydy hakemallakaan) ja H:gin keskusta kokonaisuudessaan; istuskelua jollain terassilla, samalla vähän people watchingia ja kauniiden talojen ihastelua.