Ihastuin tuohon Kaskisen runoon ja tarkoitus olikin lausua se miehelle hääjuhlassa, se olisi tullut sopivasti puheeni jälkeen. Alkoi kuitenkin epäilyttää, kun vetistelen jo nyt runoa lukiessa, mutta keksin, että pikkusiskoni, joka on myös häissämme morsiustyttö, lukee sen. Aion aivan surutta sanoa, että tarkoitus oli runo lukea itse mutta kun ei pysty niin ei pysty, sanat kuvaavat niin hienosti rakkautta ja elämää.