New York

No tuota. Rakas ystäväni jonka kaasona olen elokuussa on juuri tuota hillittyä, sporttista suihkunraikasta superlaihaa ja melko lyhyttä kaliiberia, jonka kauniiden kasvojen häämeikiksi tulee pohjien lisäksi todennäköisesti ripsiväri ja huulikiilto. Itse taas olen pitkä, muodokas, minulla on luonnostaan paksu ja pitkä punainen kuontalo, meikkaan aina vahvasti, pukeudun vain ja ainoastaan näyttävästi ja rokahtavasti ja ylipäänsäkin olen tyyppinä sellainen etten varmasti missään tilaisuudessa jää huomaamatta - jokainen voi sen ajatella kuten haluaa. Pitäisikö näin ollen sitten minun kaason tehtävässäni ilmestyä juhliin meikittä ja vaatimattomassa asussa kuin olisin rannalle menossa normaaliin olemukseeni verrattuna, vai pitäisikö morsiamen sitten tällätä ja meikata itsensä sen näköiseksi ettei sulhanenkaan tunnista, jotta "sointuisimme yhteen yleisilmeen kannalta"? Voisin kuvitella (ja "oman" morsiameni tapauksessa tiedän) että kaasoksi valitaan henkilö jonka kanssa halutaan päivä jakaa, johon luotetaan ja turvaudutaan ja jonka tiedetään osaavan homman hoitaaa, eikä suinkaan sitä joka joko sopii ulkonäöllisesti hääteemaan tai on vaatimattomamman näköinen kuin morsian - minusta sellainen kyllä kertoisi jo aika paljon morsiamen itsetunto-ongelmista... Kävimme muuten tästä asiasta keskusteluakin kun ystäväni pyysi minua kaasoksi. Hänen pukunsa tulee olemaan yksinkertainen (toinen kierros kun on menossa), ja nauraen hän sanoi että "sinä saat pukeutua ihan oman tyylisi mukaan, kunhan puku on teemaväriä". Hänelle tulee sileä niskanuttura, minulle taas osin auki oleva rokahtava kiharakampaus. Hän laittaa matalat ballerinat, minulle tulee noin 10 cm korot. Silti olen aivan varma ettei kukaan hääväestä sekoita minua morsiameen, tai edes vaivaudu miettimään miksi näytän miltä näytän - uskon että heillä on varmasti morsiammen onnenhehkussa, ohjelmassa, tarjoiluissa ja seurassa ihan tarpeeksi viihdykettä.

Juu kyllä oikeen ärrrrsyttää tuo sulhasen rahalla mälläys ja koko perheen vouhotus kun oltiin siellä ja tehtiin tätä ja ostanpa toisen sormuksen jnejnejne... Ja jotenkin tuntuu että morsian ei ole koko ohjelman aikana hymyillyt kertaakaan oikeasti, ja sulhanen ei näe morsiamestaan muuta kuin että "se on niin hyvännäköinen, kaunis, ihana hiukset, komee, söpö"... tuo kauneus kun on katoavaista ja jos sulho ei morsiamestaan osaa juuri muuta hyvää sanoa niin mitäs sitten kun aika jättää kauneuteen jäljet...?

Listan jatkoksi Marionin/Klabbisen "Kylähäät", Taiskan "Haltin häät", Mikko Kuustosen ja Maaritin "Hunajakuu" ("mies polvistuu sanoo: rouvakseni tuu, vietetään hunajakuu")...

Laitettiin 450 kilometrin päähän vanhemmilleni tekstiviesti jossa luki muistaakseni jotain tyyliin "Reilun vuoden yhdessäelon jälkeen päätimme ottaa askeleen eteenpäin ja mennä kihloihin, sormukset vaihdettiin Laajavuoren huipulla" - vastaukseksi tuli "No jo tätä osattiin odottaakin, onnittelut".

Arja Korisevalta löytyy ainakin Villi ilta ("Villi ilta on sulla viimeinen tää, villit illat nyt taakse jää") joka kertoo polttareista, sitten tietysti "ihana" Anneannelimikälie Mattilan Perutaan häät... Jani ja Jetsettersin Musta sulhanen... Essi Wuorelan Naimisiin.. Heeeei Kake Randelinin Älä sano ei ("Älä sano ei sano kerran juu niin mä kaiken vuoksesi heti teen"), Pepe Willbergin Elämältä kaiken sain... No onhan tässä jo muutama.

Ystävän polttareihin saatiin ihan oikea saunottajaeukko jolla oli jos jonkun sorttista taikaa ja loitsua, perinteisiä suomalaisia räävittömyyksiä päästeli mummeli niin että ujompia hirvitti! Yksi taika oli että kaikkien piti ottaa koivun oksia morsiamen vihtaan hyvän onnen tuomiseksi ja morsiamen itse piti ottaa katajan oksa vihtaan muistuttamaan avioliiton nurjistakin puolista. Ennen kuin vihta laitettiin nippuun, eukko komensi koko akkalauman laiturille ilkosillaan piiskaamaan oksilla vettä jumalattoman äläkän kanssa niin että pahat henget pysyvät pois. Kirkasta viinaa piti ottaa suullinen että pysyy terveenä ja mieli rohkeana ja niin monta kauhallista kun morsian kesti löylyä, oli lapsia tulossa. Tämä eukko oli muuten todella huikea, hauska ja mahtava, oli pukeutunut pellavaiseen perinteiseen saunottajan asuun ja tosiaan taikoja ja loitsuja oli vaikka millä mitalla. Muistaakseni Karstulasta tai jostain niiltä main eukko tilattiin, olisikohan ollut 60 tai 80 euroa matkoineen ja morsiussaunasta tuli semmoinen puolentoistatunnin numero - ja oli TODELLA hauskaa, mielenkiintoista ja erikoista myös morsiamen mielestä. Suosittelen ainakin pohojammaalaisille morsioille!

Juuri tätä tarkoitin!

Yksissä polttareissa kaaso oli morsiamen kymmenen vuotta vanhempi isosisko joka asuu 300 km:n päässä morsiamesta eli näkevät todella harvoin. Kaaso tyrmäsi kaikkien muiden ideat sanomalla "ei se tosta tykkää" ja "ei se tohon ala" jnejnejne kun me muut, morsiamen kanssa päivittäin tekemisissä olevat läheiset ystävät ehdoteltiin jotain erikoisempia juttuja jotka olisi ollut mahdollista toteuttaa edullisestikin suhteita käyttämällä. Polttareista tuli kyllä mukavat ja morsian viihtyi täysillä, mutta oli pakko kertoa myöhemmin (siis pitkästi häidenkin jälkeen) mitä olimme ehdotelleet (esim ratsastustuntia, benjihyppyä jne) ja morsian olisi ollut aivan haltioissaan jostain vastaavasta päivän kohokohdaksi. Eli joskus vain se suunnittelu ei toimi syystä tai toisesta, siksi kannattaakin miettiä tuo kaasopolitiikka TODELLA tarkasti.

ITse en ymmärrä ollenkaan loukkaantumista. miten ihmeessä se sinun naiseuttasi loukkaa jos miehesi KATSOO toista naista, vaatteilla tai ilman? Yleisellä paikalla, naista jota varmasti sadat (jos ei tuhannetkin) muut ovat katsoneet, naista joka on täysin ventovieras, joka jää sen hetken "tuttavuudeksi", jota kadulla vastaantulleessaan mies tuskin edes tunnistaa, joka paljastaa pintansa miehellesi vain rahasta ja varsinkin vielä toisten järjestämänä, eli ei edes itse ole hakeutunut tilanteeseen? Minusta riitojen ja jälkipuheiden aiheiksi käy todellinen pettäminen, eli joko seksi sen maksullisen naisen kanssa tai sitten sählääminen jonkun muun, tutun tai tuntemattoman naisen kanssa "viimeisen sinkkuillan" kunniaksi.

Ystävän mahtavissa polttareissa oli myös hänen äitinsä mukana, vaikka onkin jo yli kuudenkymmenen. Polttarit olivat mukavat, ei mitään naurettavaa tekohauskaa pornoilua vaan hauskaa tekemistä koko porukalle, hyvää ruokaa, juomaa ja saunomista ja morsiamen toiveesta karaokebaaria ja kaikki viityivät jatkoille saakka. Ei oo mikään sukankutojamummeli tämän morsion äiti, ja ehkä saattaisin myös oman äitini polttareihini mukaan toivoa. Varmasti riippuu kovasti äiti-tytär-suhteesta, äidin ja tyttären olemuksesta (jos äiti on hillitty ja rauhallinen absolutisti ja tytär bilehile jolle hauskuus on samaa kuin tissienpaljastelu ja alatyylin vitsit) sekä osittain varmasti myös ikäerosta ja ikävaiheesta - esim parikymppinen morsian ei välttämättä halua viisikymppistä äitiä mukaan mutta kolmikymppisenä kuusikybänen äiti mahtuu mukaan mainiosti, tai 20-vuotiaan morsiamen 36-vuotias äiti voi olla paras ystävä mutta 35-vuotiaan morsmaikun 75-vuotias äiti voi elää täysin erilaisessa maailmassa. Suhteellista on kaikki.

Ilmeisesti sisälukutaidossasi on jotakin vikaa kun en MISSÄÄN vaiheessa ole sanallakaan sanonut haluavani HÄITÄ vaan olen puhunut NAIMISIINMENOSTA, pitkän suhteen virallistamisesta, yhteisestä sukunimestä ja lupauksesta olla yhdessä hamaan tappiin sakka, ymmärrätkö? Ja yleensä sanaa "häät" käytetään ilmaisemaan tuota toimenpidettä, tehtänee se sitten vaikka nakkikioskilla tai tuomiokirkossa. Eli tärkeintä on suhde mieheen jota rakastan ja sen virallistaminen, ehkä joskus sinäkin käsität. =)

Itse olin ehtinyt vihjata miehelle kihloista jo kymmeniä kertoja kun hän vihdoin viimein hetki valomerkin jälkeen paikallisen yökerhon baaritiskillä piiiiiiiiiiitkien perustelujen jälkeen kysyi että mentäiskö kihloihin - ei ollut ruusuja eikä shampanjaa, muutama promille kylläkin mutta siltikin se meinasi jalat viedä alta! Ja tämä ei suinkaan ollut kosinta vaan naimisiinmenosta sain taas puhua vuosikaudet, ajoittain sain jopa vastauksen että ei IKINÄ naimisiin, näin on hyvä. Kuitenkin vuosien jälkeen, eräänä päivänä jälleen ikinätulemattomista häistä jotain katkerasti tuhahtaessani, mies yllättikin sanomalla että voisihan niitä vaikka enskesäksi suunnitella kun Make ja Päivikin (kaveri puoliskoineen) menee naimisiin... Että sellanen "kosinta" meillä. Piilokuva: etsi tästä romantiikka ja timantit...

Itse olen huomioinut häissä eniten morsiamen puvun, kampauksen ja koko olemuksen, muistan kaikista käymistäni häistä millainen puku oli morsmaikulla - en tietysti prikulleen mutta niin että osaan kyllä kuvailla. Samoin muu vaatetus on jääny tmieleeni - sykähdyttävää on kun kaikki juhlan "tärkeät" miehet on puettu joko samalla tavoin tai samoin linjaten, siis sulho, bestman, morsiusparin isät, veljet. Samoin ruoat, mitä syötiin, miten ruoka on ollut tarjolla, oliko se hyvää ja ennen kaikkea riittikö se, sama juttu juomien kanssa. Ja oleellisimpien kastiin pääsee myös juhlan sujuvuus ja ohjelma, jouduttiinko tarjoiluja/morsiusparia/ohjelmaa odottamaan pitkään ja jos niin miten aika oli täytetty (esim hellepäivänä oli ikävää odotella morsiusparia melkein 1½ tuntia ilman mitään tarjottua juotavaa, edes vettä). Koristeisiin, kattauksiin tai muihin tingeltangeleihin en ole kiinnittänyt kyllä lainkaan huomiota muutoin kuin tarjoiluihin (siis noutopöytään) liittyen.

Meille ei MISSSÄÄN NIMESSÄ tule * hääkarkkeja, karkkibuffettia tai mitään hääkarkkia vastaavaa räpöstystä levyn, kukan tai puuntaimenkaan muodossa käärittynä yhtään mihinkään * ilmaista viinaa (baari on kyllä auki ja jokainen voi vetää kaksin käsin mutta ei kenenkään persus kestä meidän ystäväpiirin ja sukulaisten juottamista...) * menuja, paikkakortteja, mietelauseita, kirkko-ohjelmaa tai mitään muutakaan turhaa ja mielestäni typerää rahan, ajan ja hermojen haaskausta paperilla, liimalla ja saksilla * raivopäistä ja hysteeristä morsianta jonka häät ovat pilalla katkenneen rakennekynnen vuoksi tai joka tosikkona kieltäytyy punastuen ja itkien osallistumasta johonkin leikkiin/ohjelmanumeroon * huomenlahjoja * hääjuhlan, sormuksen tai häämatkan rahoitusta pankkilainalla tai millään luotolla, mielummin säästetään ja tehdään lujemmin töitä että saadaan budjetti kasaan kuin maksellaan vielä viiden vuoden päästä * onnittelujono jossa vieraat seisovat kuin köyhän talon porsaat ja vanhemmat ovat vaivautuneita kun eivät tunne kaikkia - tervehditään juhlavieraat hääpaikalla jokainen erikseen ja ajan kanssa, vieraita tulossa ehkä noin 30-50.