Kun menimme sulhon kanssa kihloihin, olimme juuri hänen vanhemmillaan. Olimme ulkona vilvoittelemassa saunan jälkeen, kun näytimme sormukset. Sulhon äiti hyppäsi tuolista ja hehkutti oikein urakalla Oli niin iloinen, kun ensimmäinen lapsi tämmösen teki. Sulhon isä suhtautui tyynemmin. Isäni liittyi myöhemmin seuraan ja kuullessaan uutisen naureskeli, että "ei ole totta". Oltiin kuitenkin vasta pari kuukautta seurusteltu. Hän ihmetteli, että miksi näin ajoissa... Soitti äidilleni ja kertoi, että olin mennyt kihloihin. Siihen äiti:"Mitäs muuta?" Ei ottanut uskoakseen mitä korva kuuli. Isä intti vähän aikaa, että "ihan oikeasti". Eipä äiti kihlausta sen kummemmin kuitenkaan iloinnut, vaikka kihlajaisjuhlat järjestikin. En sitten tiedä, miksi... Kun viimein viime vuonna päätimme etsiä ja varata hääpaikan, äiti kysyi "Oletko raskaana, kun naimisiin meette?" Isäkin sanoi, ettei uskonut, että kihlauksen jälkeen mitään kuitenkaan tapahtuisi. No tässä ollaan ja vaikka eivät usko, niin häät on edessä