Kisu74

Meille tuli kutsu, missä oli tilinumero laitettuna kutsuun. Se oli sijoitettu hyvin kauniisti, ei liian tyrkyttävästi. Itseasiassa lahjan laitoimme nimenomaan sinne tilille emmekä mitään shekkejä liitelleet mukaan korttiin. Emmekä pitäneet sitä lainkaan tökerönä.

Miun täytyy häpeillen tunnustaa, että kummastakaan sarjasta en yhtään osaa jaksanut katsoa loppuun asti..

Muistaakseni lohikeitto on mm. Imatran perinneruokiin kuuluva ruoka, eli ei mitenkään vähäpätöinen herkku. Elipitäisi olla ihan kelpoinen hääparinkin tarjoomukseksi, eikä mikään "halpisruoka".

No kyllä ne syyspimeät on joka vuosi tulleet, eikä heijastin siis ole heinäkuussakaan haitaksi.

Niinkuin taisin jo päikyssäsikin sanoa.. TOSI ihana koru! Mie oon miettiny pääni puhki mitä kaasolleni antaisin.. Muutama idea on, mutta en taida tässä paljastaa, kun kaaso sattuu olemaan samalla palstalla jäsenenä.

Kaaso oli ensimmäinen ihminen, joka kuuli häistämme ja ainoa (virallisempien tahojen ja naikkareiden ylläpidon lisäksi) joka tietää tarkan hääpäivämme. Edes kummankaan vanhemmat eivät tiedä tarkkaa päivää, omani tietävät vuodenajan, sulhon vanhemmista en tiedä mitä heille on sulho kertonut. Itseasiassa ihan ensimmäisen kerran pyysin häntä kaasoksi, kun oli vasta ollut alustavaa puhetta siitä että joskus mennään naimisiin.. Hääpäivän varmistuttua pyysin häntä virallisemmin uudelleen. Hääsuunnitelmat ovat aika lailla minun heiniäni, joten tarvitsen jonkin verran kaasoni apua, vaikka yritänkin olla kuormittamatta häntä liiaksi.

Kyllä minä morsiamena komppaan edeltäviä.. Minulla on yksi ainoa kaaso ja hyvin riittää. Hän osaa toki ajatella omillakin aivoillaan, Sekä kauppareissuillaan huomioinut myös hääideoita. Perusperiaatteena kuitenkin kyllä ollaan siitä lähdetty, että minä aukaisen suuni, kun hänen apuaan tarvitsen. Eli tarkoituksena on, että hän saa kyllä elää vapaasti omaakin elämäänsä, eikä tarvitse sitä kokonaan omistaa minun häilleni.. Hyvin on systeemimme toiminut! Ja kaasoni on osoittautunut yhdeksi järkevimmistä elämäni valinnoista. Itse olen muuten myös pannut merkille, että täällä on monella paljon moitittavaa kaasonsa suhteen. Eikös morsian itse pyydä kaasonsa, miksi siis pyytää ihmistä, jonka kanssa ei tule juttuun??

Olin eilen (yllätys)häissä joissa EI - morsiamella ollut "hääpukua" vaan kaunis jakkupuku - morsiamella ollut kimppua - ollut minkäännäköistä hääleikkiä - sijoittunut morsiuspari yksin omaan pöytäänsä - ollut onnittelujonoa - jalan polkemista jne jne Hääkakku oli, samoin kakun leikkasivat yhdessä. Vihkiminen tapahtui kappelissa papin toimesta. Häät olivat erittäin kaunis tilaisuus ja morsiusparin näköinen tapahtuma. Eikä kenellekään tullut mieleenkään väittää, että häät olisivat olleet jotenkin vääränlaiset. Eli tästä toivottavasti näkee minun mielipiteeni siitä, ovatko kaikki perinteet välttämättömät.. Meilläkin rikotaan joitakin perinteitä paljonkin, vaikka täällä (toisille ehdottomina "NOUNOU"-juttuina) esitettyjä elementtejä omasta tilaisuudesta tuleekin löytymään. Kukin kuitenkin tehkööt omannäköisensä häät ilman, että täällä kukaan urveltaa epäkohteliaita kommentteja asiasta. UGH!

En ole vielä lopullisesti päättänyt.. Joko pidän tyttönimeni, jota olen yli 30v kantanut mukanani tai sitten minusta tulee rouva Savolainen. Lähinnä mietityttää, että opinko enää tämän ikäisenä puhumaan itsestäni toisella sukunimellä.. Jos vaihdan nimeni, niin myös poikani nimi vaihtuu samaksi, eli kaikilla on sen jälkeen sama sukunimi. Jos en vaihda sukunimeä, saa poikakin pitää nykyisen sukunimensä (joka siis on sama kuin minulla).

Tää nyt tulee vähän myöhään.. Kielot ovat todella kauniita, mutta niissäkin on sitten aika voimakas tuoksu.

Haaveissa tällä hetkellä miulla on tämä eli "Punos": Muitakin olen katsellut, mutta jokin tuossa sormuksessa jaksaa kiehtoa. Timantteja en kaipaa oikeastaan ja se aivan ihana filigraanisormus on näihin nakkimakkaroihin liian iso -> ei näytä hyvälle.

Tuskin tulee..

Tietääkseni Suomestakin tämän ammattikunnan edustajia löytyy.. Kokemuksia ei ole, mutta googlen avulla löysin seuraavat linkit Hääsuunnittelija Eija Holmberg Hääsuunnittelija Tiina Konttinen Yritysopas: hääsuunnittelija Google paljasti myös pätkiä keskusteluista, joissa kokemuksia hääsuunnittelijoista oli mainittu.. Kannattaa kokeilla, jos tämä palvelu kiinnostaa. Toivottavasti oli jotain apua edes..

Mie teetän omat koruni yhdellä ystävälläni. Ja keltakultaa on omat sormukset, mutta muuten korujen sävy tukee musta-valkea-hopea -linjaa. Jos jotakuta häiritsee, niin antaa häiritä, tärkein on oma tunnelma..

Minun mieheni kuuluu sormuskammoisiin. Eikä ainoastaan sormus, vaan kaikki muutkin korut ovat hänelle kauhistus, rannekello mukaanluettuna. Töissä emme kumpikaan voi sormuksiamme käyttää. Minä hygieniasyistä ja mies turvallisuussyistä. Molemmille ostimme kyllä sormukset, mutta mies käyttää omaansa vain tietyissä tilanteissa. Silloinkin lähinnä minun mielikseni. Yleensä (yhteisestä sopimuksesta) minä ilmoitankin, että tämä on "sormus sormeen" -juttu. Enkä käytä tätä komentoa liian usein. Minä käytän omaa sormustani vapaapäivinä ja ihan yksin yleensä. Kumpikin tiedämme olevamme toistemme kanssa kihloissa ja saimme oikein hyvin sovittua järjestelyn, jossa kumpikin joustaa kannastaan. Haluan ensisijaisesti olla tuon ihmisen kanssa kihloissa ja aikanaan aviossa. Sormus on vain näkyvä merkki sitoumuksesta, jonka kuitenkin me (ja kaikki meille tärkeät ihmiset) muutenkin tiedämme.

JOS kaikki menee niinkuin haluan, on meillä häämusiikkina Jukka (?) Linkolan Häämusiikki (3 osainen sarja). 1 osa (marssi) sisään tullessa 2 osa (valssi) siinä välissä ja 3 osa (finaali) loppumarssina. Tämä vain vaati sen, että "kanttorin virkaa" saadaan hoitamaan orkesteri, missä itsekin olen soittanut 20v. Ko. sarjaa on tullut itsekin soitettua ja siksikin se on hyvin lähellä sydäntä. Upea teos eikä vielä IHAN jokaisella soi. Marssiminen sen tahdissa voi olla haasteellista, mutta eiköhän sitä alttarille päästä sekä myös sieltä pois.

Miulla on muutenkin koko ajan yötä-päivää -piilolinssit, joten eiköhän ne piilolinssit ole häissäkin..

Meillä oli aikoinaan pojalla reissulla aina Sack'n'seat mukana. Oli kätevämpi kuljettaa mukana kuin matkasyöttötuoli tms. Lisäksi se käy melkein tuoliin kuin tuoliin.. Olisiko yhden ainoan kerran ollut sellainen leveäselkäinen istuin, johon ei ko. systeemi mahtunut. Lähinnä sitä tarkoitan, että usein kyllä pikkulasten vanhemmat huolehtivat myös, että heidän pikkuisellaan on paikka istumiseen (toki pöytään pitää tilaa varata pikku syöjälle, vieläpä niin, että ainakin toinen vanhemmista mahtuu hyvin viereen).. Varsinkin, jos esim. hääkutsussa mainitaan, että syöttötuoleja on rajoitettu määrä. Me otamme omiin häihimme varuiksi mukaan myös oman syöttötuolin, jos juhlapaikan syöttötuolit loppuvat kesken. Meillä pienten lapsien paikat varataan pöytien päihin.

Jotain tämäntyyppistä tulossa: Graavilohi Kylmäsavulohi Vihreä salaatti Kinkkusalaatti Punajuuri --- Lämmin savulohi Karjalanpaisti Lämmin vihannes Keitetty peruna --- Ruisleipä Rieska Karjalanpiirakka ja munavoi --- Hääkakku Pullarinkeli Keksit Juomina: Punaviini, valkoviini, olut, kotikalja, vesi ja mehu (ruuan kanssa) Kahvi, tee, mehu, vesi (kakun kanssa)

Leevi and the Leavingsin "Sopivasti lihava"

Meiltä lähtee kutsut 50 hengelle. Sinänsä ne on pienet häät, kun jo pelkkä morsiamen perhe (sisarukset, puolisot ja lapset) tekee 12 hlöä. Hääjuhlapaikkaamme ei vaan enempää mahdu, jos meinaa mahtua syömäänkin ja olemaan muutenkin kuin sillit suolassa. -- Muoks: Tarkoituksena on pitää häiden jälkeen kavereille omat bileet. Joskaan isot eivät nekään juhlat ole.

Meidän lemmikit pärjää kyllä kaikki. Kissat varmaan jätetään ulos ja ruokaa niille navettaan. Anoppi käy sitten niitä varmasti katsomassa ennenkuin itse lähtee juhlimaan tai juhlista palattuaan. Kilpikonnan ja kalat huolehdin itse edellisenä päivänä, joten kissavahti kun vain kurkkaa, että tekniikka altaissa toimii, niin muuta ei huoli tehdä..

Tässä onkin meillä taistelun paikka varmaan sitten lähempänä häitä.. Mieheni kun ei todellakaan ole pukuihmisiä. "Siisti asu" tarkoittaa hänen kohdallaan ehjiä ja puhtaita farkkuja ja paitaa. Toivottavasti kuitenkin päädymme vaatetaistossamme perus-mustavalkeaan siistiin (bonjour-)pukuun, ehkä hopeasävyisellä liivillä. Mutta jos kukaan ei paljasta sulholleni, niin sanon kyllä "tahdon" vaikka hänellä olisi farkut ja t-paita..

Yksi paikka mikä meillä oli vaihtoehtona. Päädyttiin kuitenkin tänne lähemmäksi kakkosvaihtoehtoomme, vaikka tuoltakin tarjous kysyttiin: Lappeen Ruustinna (pappila) on muuten hyvin kaunis paikka pitää häitä. Siellä on huippuhyvä ruoka, sekä loistava palvelu. Hintaan sisältyy käytännöllisesti katsoen kaikki. Tosin siihen pitää tehdä varaukset hyvissä ajoin, on hyvin kysytty paikka. Myös varsinainen vihkiminen onnistuu siellä.. Parkkitilaakin oli kivasti ja keskustaan lyhyt matka. Kannattaa kysellä tarjousta.

Olenkohan jo vastannut.. hmm.. Sormus on sormessa vapaapäivinä, arkiviikoilla se on kotona kotelossaan. Töissä ei käsikorut kuulu työasuun, joten en uskalla töihin ottaa sormusta, etten hävittäisi sitä tai unohtaisi johonkin. On minulla toki kaulaketju, johon voin sormuksen pujottaa, jos se unohtuu sormeen ma-aamuna. Kotonakin otan sormuksen pois, jos hygienian vuoksi niin on viisainta. Kapeankin sormuksen alle kun mahtuu Euroopan väkiluvun verran mikrobeja, joista suurin osa on haitallisia..