Kisu74

Muutamia paikkoja Imatralta Ruokolahden ja Rautjärven suuntaan.. Omat häät oli Immolan aliupseerikerholla. Sitä voin lämpimästi suositella Tosin suuren suuret ei tilat ole, mutta n. 80 henkeä mahtui vaivatta. Kuokkalammen seurantalo museotien varrella on kivalla paikalla ja edullinen, sinne mahtuu enemmänkin porukkaa. Rantalinna tietääkseni ei jossain vaiheessa ollut juhlakäytössä, nykytilanteesta en osaa sanoa. Päivärannan kurssikeskus on ihan kiva ja varsinkin se kota (toimii sekä illanistujaispaikkana sekä kappelina) on tosi ihana, siellä voisi järjestää (ja järjestetäänkin usein) ihan sen vihkimisenkin. Siellä on myös yöpymismahdollisuus ja kyökkipuoli osaa hommansa. Vaikka on srk:n tila, on siellä kyllä tanssittukin.

Minusta tuossa on aivan selvää, että jos tämä kiistelevä kaaso on ainoa, joka niitä polttareita sinne viime tinkaan haluaa, niin silloin niitä ei siihen ajankohtaan järjestetä. Toki voitte olla lähtemättä ikävään käytökseen mukaan ja laittaa viestiin jotain tyyliin, että "ikävää jos et pääse mukaan, mutta toivoisimme sinunkin osallistuvan. Kuitenkin haluamme noudattaa morsiamen tahtoa.. jne". Eli ei ole pakko lähteä tylytykseen mukaan, mutta määrätietoisesti voi ilmoittaa hänen kuuluvan vähemmistöön tässä asiassa. Lisäksi morsiamen tahto on tässä se, mikä on pakko huomioida. Muoks: siis mie en nää tässä edes mitään ongelmaa.. Ei sota yhtä miestä / naista kaipaa.

Vihkisormukseni on Andreasenilta ja olen ollut tyytyväinen sekä sormukseen, että palveluun kokonaisuutena. Tilaus yös sujui viiveettömästi ja yhteydenpito toimi. Itsehän asun yli 300km päässä Tampereelta, joten alkuun toimittiin vain sähköpostien välityksellä. Sormuksen haku ajoitettiin hetkeen, jolloin olimme siellä suunnalla muutenkin reissussa. Tämä oli hyvä ratkaisu, sillä sormuksen kokoa piti vähän muokata. Samalla muokattiin muuten kihlani kokoa (olin mennyt laihtumaan..) ilman eri veloitusta. Meillä siis puhtaasti positiiviset kokemukset. Nyt olen kovasti katsellut vähän samantyylistä sormusta kuin vihkisormukseni on, mutta useammalla timantilla.. En nyt muista mikä oli sen mallin numero / nimi. Ehkäpä joskus.

Minulla oli valkoinen turkiskeeppi ulkona liikkuessa, pukuhan muokattiin olkapäät peittäväksi. (Oli varhainen kevät ja vielä lunta paikoittain, kun avioiduimme) Anoppikin kehui, että on upea puku, vaikka onkin musta. Alkuun väri oli ollut hieman järkytys. Työkaveri sanoi goottipuvuksi, vaikka se ei kyllä itsellä ollut mielessä lainkaan.. Mukavia juhlia keskustelun aloittajalle ja rohkeasti mustaa vain päälle.

Minulla oli musta hääpuku.. Katsotaanpa löydänkö arkistojen kätköstä kuvaakin.. 2v häiden jälkeen otettu.. Blingit ei oikein näy, mut sitäkin oli.. Niin ja helmakin rypyssä.. Kuva otettiin siksi, kun olin onnistunut hääpäivästäni laihtumaan 20kg ja tuo puku oli aika kiva vertailukohde. Tuossa vielä kuva valmistajan sivuilta kopioituna, kun omani muokattiin ompelijalla (Spagettiolkaimet + hartiahuivi ei ollut ihan minun vartalotyypilleni parhain valinta). On siis ihan hääpukuna ostettukin.. (Kuvat näkyvät suurempina kun niitä klikkaa)

Meillä oli vain kahvihäät ja ainoa alkoholijuoma mitä tarjosimme oli kuohuviini. Ilmaisimme asian kutsussakin.. Lisäksi oli toki täysin alkoholiton vaihtoehto kuohuvalle. KUKAAN vieraistamme ei ollut niin tahditon, että olisi väheksynyt alkoholittomuutta. Päinvastoin osallistujamäärä oli lähes 100% (kaksi sairastapausta) ja kaikki kehuivat viihtyneensä alkoholittomissa häissämme. Vaihtoehtoina oli siis vain kahvi, tee ja mehu sekä tietenkin vesi (ihan raakana). Takakontteja ei auottu ja yksi kuskiporukka piti sitten omat jatkonsa häiden jälkeen. Itse olen myös sitä mieltä, että se on hääparin juhla, jonne osallistuminen on vapaaehtoista. Alkoholiasian pystyy halutessaan selvittämään ilmoittautumisen yhteydessä, jos ei siitä erikseen ole mainintaa. Minusta on suorastaan patologista, jos ei pysty pitämään hauskaa ilman alkoholin tuomaa lisää. Ehkä kannattaisi tehdä Audit-testi (kliks)...

Meillä on rahalahjat annettu joko hääpäivänä ihan kuoressa tai juuri ennen häitä maksettu sinne lahjatilille. Eli ei todellakaan viikkoja ennen. Meillekin hääjuhla oli nimenomaan tilaisuus juhlia yhdessä läheisten kanssa meidän tärkeää päiväämme. Ei siis mikään hääparin tilinkartutustilaisuus.. Juhla oli leppoisa, vapaa tunnelmaltaan ja meidän lisäksemme myös vieraamme olivat viihtyneet hyvin. Olimme kiitollisia joka ainoasta lahjasta (myös siitä lapsen tekemästä askartelusta, jota ei voi oikein laittaa esille, ettei se hajoaisi), mutta kuitenkin meille oli tärkeintä se, että vieraat suostuivat tulemaan kanssamme jakamaan tuon hetken kanssamme, jopa pitkänkin matkan päästä.

Käytiin katsomassa Stand Upia.. Muuten oli ihan tavallinen päivä.

Itse tallustelen kyllä kotona avojaloin, mutta en minä pidä mitenkään juhlavana avojaloin vihille menemistä. Avojaloin kulkeminen on minulle se arkijuttu. Vihille meneminen oli minulle niin merkittävää, että se oli sitä juhlaa. Ja mielestäni juhlaan kuuluu sen kunnioittaminen asianmukaisesti pukeutuneena. Kuulun kyllä myös niihin ihmisiin, joiden mielestä ei ole sopivaa olla täysin avojaloin alttarilla.. Eri asia mielestäni on, jos vihkiminen on ulkona, tosin silloinkin ITSE pidän juhlavampana, jos jaloissa on edes kevyet jalkineet. Mieti myös, miltä jalkasi näyttävät, jos tallustelet koko hääpäiväsi avojaloin. Sitäpaitsi pukukaan ei välttämättä pääse oikeuksiinsa, jos ei ole mitään kenkiä jalassa. Oma hääpukuni ei ollut perinteinen, mutta kyllä minulla oli etiketin mukaisesti myös hartiat peitettynä. Ja moni tuntemani morsian on kirkkotoimituksen ajaksi laittanut esim. huivin tai boleron tms. harteille avonaisemmassa puvussa..

Olen samaa mieltä ylläolevien kanssa. Ei kihlajaisia = ei lahjoja. Me emme pitäneet kihlajaisia ja jotkut muistivat lahjalla tai kortilla, jotkut eivät edes onnitelleet. Olimme kiitollisia muistamisista, mutta ei käynyt mielessäkään pahastua siitä ettei meitä muistettu. Emme me myöskään tarvinneet kenenkään hyväksyntää ratkaisullemme, vaikka emme mitään paheksuntaakaan kyllä kohdanneet.

Meillä oli ihan sormuksen mukana tullut rasia, mutta se olikin teemaväreihimme sopiva ja tyylikäs kaikin puolin.

Jos se nimi kuitenkin on muuttumassa satavarmasti, niin miksi turhaan kenellekään selittelemään? Alkaa käyttämään sitä esim. joulukorteissa jne ja käyttää odotteluaikana "tyttönimeä" vain niissä ihan pakollisissa yhteyksissä. Joutuuhan sitä ihan jokainen nimeään avioliiton solmittuaan vaihtava henkilö odottamaan. Perinteisessä avioliitossa odotteluaika on toki merkittävästi lyhyempi, mutta muistan itsekin joutuneeni allekirjoittamaan korttiostoskuitit yllättävän kauan tyttönimelläni, kun uusi kortti ei ollut vielä saapunut. Myös ajokortin saapuminen otti aikansa. Eli turhat selitykset pois ja uusi nimi käyttöön, vaikka alkuun epävirallisemmin.

Minulla on vihkisormuksena solitaire, josta kivi tulee koholle. Ei se juuri ole tarttunut, alkuun tietty enempi tuntui, mutta olen toisaalta vähän ollut sen kanssa varovainen ja jättänyt esim. tallireissuilla kotiin. Lisäksi en osaa oikein sormuksen kanssa touhuilla, eli sormus odottaa kotelossaan, jos olen puuhaamassa jotain likaisempaa tai naarmutusuhkaa aiheuttavampaa asiaa. Olen onnistunut sormuksen kivellä raapaisemaan haavan sormeeni ja lapsien kanssa saan olla varovainen. Toisaalta esim. leipoessa saattaisi taikinaa joutua sinne kiven alle tai siihen kiinnityskohtaan, joten silloin otan myös sormuksen sormesta. Käytän sormusta reissuilla ja enenevässä määrin arkielossa. Tottumus varmaan lisää varmuutta ja luottamusta siihen, että ei se kivi tipahda tai raavi tai takerru.. Minulla siis on käytössä yleensä vain vihki- ja kihlasormukset eli ei muita sormuksia. Työssäni käsikorut ovat kiellettyjä hygieniasyistä, joten en oikein ole tottunut pitämään "arkisemmassa" olossa mitään käsikoruja (sormukset, kellot, rannekorut jne). Toivottavasti tästä oli apua omiin pähkäilyihisi. Minä ostaisin sen sormuksen, minkä tuntuu omalta ja sitten tarvittaessa olisin ilman sormusta joissakin tilanteissa. Ja itseasiassa näin tuli vajaa vuosi sitten tehtyäkin.

Kyllä meiltäkin meni kutsut molemmille. Kaaso teki itse siis oman kutsunsa. Ei sentään postin mukaan laittanut kuulemma kulkemaan..

Me tulostimme mallin netistä, jota sovelsimme itsellemme sopivaksi ja vein maistraattiin häiden jälkeen. Tosin yksi tuttu tuomari sen katsoi läpi, että meni "oikein". Vajaa 50€ tuli hintaa paperille, eli vahvistus ei ole ilmainen. Meillä vahvistusta ei tehty, ennenkuin uusi nimeni oli siellä maistraatin kirjoissa oikein. Nopeasti kuitenkin kaikki kävi ja olikohan vajaan viikon päästä kirje sieltä postissa. Oikein kätevä tapa. Miehen ei tarvinnut olla siellä maistraatissa mukana kun paperia vein, alkuperäinen paperi todistajien allekirjoituksineen riitti.