Kvarkki

En itkenyt yhtään eikä mieskään tietääkseni. Luulen, että jos meidät olisi vihitty luterilaisessa kirkossa, olisin alkanut kyynelehtimään marssin kajahtaessa, mutta nyt tunnelma oli niin erilainen, että hymyilin varmaan lähes koko toimituksen ajan.

Minulla oli olkaimeton puku enkä todellakaan kysellyt lupia siihen keneltäkään. Hunnun olisi toki voinut viritellä hartioiden suojaksi, mutta eipä tuokaan mitään peittänyt. Tuskinpa noita olkaimettomia pukuja Suomessa juurikaan myytäisiin, jos ne katsottaisiin kovin siveettömiksi kirkon taholta. Katolisen ja muiden vähemmistökirkkojen (siis suomalaisittain) näkökannat ovat sitten asia erikseen.

Otin miehen nimen, koska haluan, että Meidän Perheellämme on yhteinen nimi. Miksi en kyseenalaistanut lainkaan sitä, että minä otin miehen nimen eikä toisinpäin, johtuu siitä, että minunnimisiä on Suomessa noin 13 000, miehennimisiä alle 300. Lisäksi miehen nimi tai siis meidän nimemme on mielestäni erittäin kaunis.

Minä maksoin kaasoni kampauksen. Kaaso oli mukanani kampaajalla, joten oli mielestäni kohtuullista, että hän sai oman kampauksensa lahjaksi. Kampaajalta oli sitten hyvä jatkaa kotiin pukeutumaan. Toki kaasolle on suunnitelmissa ihan erillinen kiitoslahjakin tukena olemisesta ja paneutumisesta järjestelyihin.

Olin kotona (siis minun ja mieheni kodissa) omassa sängyssä ja nukuin kuin tukki koko yön. Mies haki sohvalta vauhtia, kuten tavallisestikin, mutta palasi sänkyyn puolen yön jälkeen. Heräsin pari minuuttia ennen kellonsoittoa ihmeen virkeänä. Meillä oli kaikki järjestelyt hoidettu hyvissä ajoin, joten ei tarvinut murehtia turhia. Äiti sen sijaan oli nukkunut huonosti. Pitää kai sitä jonkun stressatakin...

Tarkoitus on mennä ja vanhemmat tulevat myös. Kuulutukset luetaan viikon päästä. Kirkon jälkeen juomme kuulajaiskahvit minun vanhemmillani.

Minä keskustelin kaasoni kanssa hyvissä ajoin, mitä en missään nimessä halua polttareissa tehdä. Pidin listan lyhyenä, jotta en antaisi kuvaa vaativasta ja kiittämättömästä bridezillasta, koska polttarit perustuvat kuitenkin ystävien vapaaehtoisesti järjestämään ohjelmaan. Jo toteutuneiden polttareiden perusteella voin sanoa, että kaaso oli hyvin kuunnellut toiveeni Ei-listallani oli seuraavat asiat: -kaikenlainen myyminen -vieraiden ihmisten kanssa ylenpalttinen kommunikointi (ei siis neuvojen keräämistä yms) -aikainen aamuherätys (porukka väsähtää ennen iltaa) Ei-listan lisäksi esitin toiveen, että ohjelma sisältäisi yhdessä tekemistä, jotta muu porukka ei joudu vain sivusta seuraamaan, kun morsian touhuaa. Sulhasen polttareista en esittänyt muita toiveita, kuin että mies tulee ehjänä ja samannäköisenä kotiin kuin lähtikin Mies itse sensijaan esitti bestmanille toiveen, että polttareihin ei tule stripparia. Strippari tuskin oli edes suunnitelmissa, mutta varmisti asian kuitenkin.

Minäkin tein listan kaasolle polttareihin kutsuttavista vieraista. Kaaso ei tunne kaikkia ystäviäni enkä toisaalta halunnut polttareihin ihmisiä, jotka eivät ole häävieraslistalla. Listaan laitoin yhteystiedoksi puhelinnumerot ja sähköpostiosoitteet. Lisäksi laitoin tarkennuksia, mistä tunnen kyseisen henkilön (työkaveri, opiskelukaveri, miehen veljen tyttöystävä, jne). Sulhanen teki kai samantyyppisen listan bestmanilleen. Hieman huono omatunto minulla on siitä, että sain listan tehtyä vasta kesäkuun lopussa, vaikka häihin toki oli silloin vielä 2,5 kuukautta aikaa. Olisin siis voinut tehdä sen aikaisemminkin, mutta kun en saanut itseäni niskasta kiinni.

Ensi viikolla menen otattamaan itsestäni huomenlahjakuvia. Rekvisiitta alkaa olla hankittuna ja lista tehtynä toimenpiteistä, jotka pitää muistaa ennen kuvausta (kuten sheivaus, kynsien lakkaus, yms.). Nyt vaan peilin edessä harjoittelua siihen asti. Minua on kuitenkin viime aikoina askarruttanut kuvaajien tapa pistää otoksiaan nettiin. Kysyvätkö kuvaajat siihen luvan? Ovatko muut kuvauksissa käyneet keskustelleet asiasta kuvaajan kanssa? Jos olet esittänyt toiveen, että kuvia ei laiteta esille, miten kuvaaja on suhtautunut? Itse en muutenkaan halua kuviani nettiin kaikkien katseltavaksi, joten en varsinkaan halua vieraiden näkevän ja tunnistavan minua puolialastomana keikistelemässä. Kuvat on kuitenkin tarkoitettu vain miehelleni.

Meille tulee ehdottomasti valssi. Lopullista valintaa ei olla vielä tehty, mutta mies ilmoitti, että valssin täytyy olla duurissa eikä mitään synkistelyä (ei siis Metsäkukkia ). Viimeisin mietintään pistetty kappale on Saarenmaan valssi.

Meidän valkokultaiset vihkisormukset tilattiin ilman rodinointia. Keltakultaisia koruja minulla on aika vähän, yleensä käytän hopeisia, joten valkokultainen sormus sopii tyyliin paremmin. Timantitkin näyttävät kauniin hohtavilta valkokullassa ja sekoitusta en olisi halunnut.

Me pyysimme esteiden tutkintaa noin 3,5 kuukautta ennen häitä eli melko ajoissa. Kävimme ihan kirkkoherranvirastossa toimittamassa asian. Esteettömyystodistus tuli postissa kotiin noin kahdessa viikossa. Vielä pitäisi käydä pyytämässä kuulutusten lukemista minun kotiseurakunnassani, mutta onhan tässä aikaa. Kuulutukset ajattelin pyytää häitä edeltäväksi sunnuntaiksi.

^^^Nuo Pakkasyö-merkit ovat aivan ihastuttavat. Jos meillä olisi talvihäät, olisin varmasti myös päätynyt noihin. Koska mieleistä syysaiheista merkkiä ei tahtonut löytyä, päädyin Suomen lippu -merkkiin. Suomen lippu on mielestäni arvokas ja sopivan juhlava hääkutsuun.

Meille on hankittu vain vihkisormukset miehen toiveesta. Aluksi harmittelin asiaa hieman, mutta valoisana puolena on, että eipähän tarvitse miettiä, miten toinen sormus sopii vanhan rinnalle. Lisäksi vihkisormuksiin panostettiin enemmän kuin muuten luultavasti olisi tehty, koska ne ovat ainokaiset. Yllättävänkin monet ovat kysyneet häistämme kuullessaan, olemmeko kihloissa kun meillä ei ole sormuksia. Olen vain todennut, että olemme kun häistä kerran on sovittu. Sormus ei kuitenkaan ole yhtä kuin kihlaus, se on vain merkki siitä.

Onpa täällä kapeasormisia morsiamia. Oma vihkini on 17,5 ja eilen ostin toisen sormuksen reissua varten kokoa 18 (kun sormet kuitenkin turpoavat lämpimässä). Äidin kanssa kun vertailtiin sormusten kokoja, todettiin, että hänellä nivelten kohta on paksuin, kun taas minulle se nivelten väli. Naureskelinkin, että koskahan tämä lapsen pyöreys alkaa kadota

Minäkin voin suositella jalometalliseppä Claes Nyströmiä. Saimme hänen esitteensä häämessuilta ja menimme tammikuun loppupuolella käymään hänen liikkeessään Korkeavuorenkadulla. Kerroimme toiveemme, saimme hinta-arvion ja sormukset laitettiin tilaukseen. Koska häät ovat vasta syyskuussa, mitään kiirettä ei ollut. Maaliskuussa miehen sormuksesta oli prototyyppi valmis ja huhtikuussa sormukset kotiutuivat Seppä oli hyvin ymmärtänyt toiveemme, hinta-arvio piti jotakuinkin kutinsa ja palvelu oli erittäin miellyttävää koko ajan.

Minun mielestäni paljain jaloin kulkeminen ei kuulu mihinkään viralliseen tilaisuuteen ja sitähän vihkiminen ym. kirkolliset toimitukset ovat. Kengät ovat myös osa juhla-asun kokonaisuutta eikä paljain jaloin/sukkasillaan sipsuttelu vaikuta kovin tyylikkäältä juhlamekossa.

Valitettavasti joudun toteamaan, etten ihan jokaista kutsuvierasta tunne. Näistä yksi on miehen serkku ja pari on minun serkkujeni avopuolisoja. Olisi kiva, että molemmat tuntisivat joka ikisen häävieraan, mutta valitettavasti se ei ole täysin mahdollista tässä tapauksessa. Näillä siis mennään.

Yksissäkään häissä en ole vielä törmännyt yhteislauluihin. Joko kyseinen tapa on väistymässä tai sitten se on alueellinen perinne. Meidän sukulaisemme eivät yleisesti ottaen ole kovin häävejä laulajia, joten yhteislaulut eivät tulisi kyseeseen, vaikka sellainen muuten olisikin tapana. Voisi olla melko hiljaista lauleskelua...

Meillä äidit ottavat vastaan ilmoittautumiset puhelimitse. Kutsussa vanhemmat ovat kutsujina, joten on luontevaa, että ilmoittautumisetkin menevät sinne. Sähköpostia emme halua käyttää ilmoittautumiskeinona, koska puhelimessa on helpompi tehdä selväksi ketkä kaikki ovat tulossa, onko ruokarajoituksia yms. Sukulaiset todennäköisesti ilmoittautuvat tutulle anopille, mutta oletan ystäviemme olevan riittävän kypsiä soittamaan vieraalle ihmiselle ilmoittautuakseen. Ainakaan itse en ole kokenut ongelmaksi ilmoittautua ystäviemme häihin heidän vanhemmilleen: ilmoittautumisten vastaanottaja kuitenkin tietää odottaa ko. puheluita, joten keskustelu käy sujuvasti vieraammankin ihmisen kanssa.

Pakko kysyä, että onko kyse vihkisormuksista, kun on jo syksyksi kaiverrukset? Pakko tyhmänä tarkistaa, kun on niin monen kihlasormuksen kaiverruksia täältä lukenu... Juu, kyseessä ovat vihkisormukset. Kihloja meillä ei ole ja nuo vihkit ovat jo hyvissä ajoin kotona odottamassa the Päivää. Meillä ei siis harrasteta etukäteen sovittuja kosintoja...

Minun sormuksessani on "sulhanen" "morsian" 19.9.2009, miehen sormuksessa "morsian" "sulhanen" 19.9.2009.

Minä aion laittaa hääpäivänä Kalevala korun Helinä-käädyn ja korvakorut. Häitä ennakoiden toivoin viime syksynä hopeista käätytyyppistä korua synttärilahjaksi ja sain tuon Helinän. Joulupukki toi sitten saman sarjan korvakorut.

Täällä taas pientä pohdintaa... Ortodoksi-luterilaisparit, jotka on vihitty ortodoksikirkossa: miten on kuulutusten kanssa? Olenko ymmärtänyt oikein, että ortodoksikirkossa ei lueta kuulutuksia? Voidaanko luterilaisessa kirkossa lukea kuulutukset, vaikka meitä ei siellä vihitäkään (luterilainen siunaus toimitetaan ortodoksikirkossa)? Olisi kiva mennä kuuntelemaan kuulutukset, jos sellaiset vaan luetaan. Naimisiin.infon sivuilla lukee näin: ja näin: Näiden perusteella tulkitsisin, että asia on mahdollinen. Miten muilla on tehty?

Meillä häät ovat lauantaina ja matkalle lähdemme seuraavana tiistaina. Minä en missään nimessä halunnut lähteä heti häiden jälkeisenä aamuna matkalle, koska haluan nautiskella uudesta siviilisäädystä rauhassa rakkaani kanssa. Sunnuntain saa siis ottaa rennosti ja maanantaina ehtii vielä hoitamaan viimeiset pakkaukset.