Kvarkki

Minä voin suositella lämpimästi Tuomarilan kukkaa Espoossa. En osaa suhteuttaa hintatasoa muihin, koska en vertaillut hintoja etukäteen, mutta palvelu on tässä pienessä kukkakaupassa aina ollut erinomaista. Maaliskuussa 2009 liikkeessä oli hääteemapäivät, jolloin näytillä oli erilaisia kimppuvaihtoehtoja. Tuolloin jo juttelin kauppiaan kanssa toiveistani ja niiden toteuttamismahdollisuuksista. Viime syyskuussa pidettyihin häihimme tilasin morsiuskimpun (valuva, shampanjan värisiä ruusuja ja orkideoja sekä pieniä sinisiä kukkia), heittokimpun, rannekukan, kaksi viehettä sulhaselle sekä kolme muuta viehettä. Hintaa näille tuli 175 euroa. Tilauksen tein jo kesäkuussa, koska liike oli heinäkuussa suljettu loman takia. Malliksi vein kuvia kimpuista, jotka miellyttivät itseäni sekä kuvan puvustani. Kauppiaalle annoin kuitenkin varsin vapaat kädet ("ehdoton" toiveeni oli vain vaaleat ruusut) sen mukaan mitä kukkia oli saatavana kyseisenä ajankohtana. Kukat olivat erittäin kauniit ja kestivät hyvinä koko päivän.

Juhlaväkeä oli n. 90 henkeä, joista alle 10 alaikäisiä. Muistelisin, että meillä meni suurinpiirtein näin: -kuohuviiniä 12 pulloa, alkoholittomana oli pommac -punaviiniä 19 ploa -valkoviiniä 20 ploa -konjakkia 1 plo -baileysia 1 plo -booliin koskenkorvavodkaa 3 litraa, omenalikööriä 3 litraa, vichyä 9 litraa, valkoviiniä 3 litran laatikko (ruualla avattujen valkkareiden jämät menivät myös booliin) -olutta 3 lavaa -siideriä 2 lavaa -lisäksi ruuan kanssa oli tarjolla vichyä, mehua ja jäävettä sekä illalla limppareita Meille jäi 3 pulloa kuoharia, 6 pulloa punkkua, 1 pullo baileysia ja 1 pullo konjakkia. Alkoholin määrä meni aika nappiin, koska ilmeisesti kukaan ei jäänyt janoiseksi, mutta ylimääräistäkään ei hirveästi jäänyt.

Me emme juurikaan saaneet rahaa häälahjaksi (emmekä sitä toivoneetkaan). Erinäisillä lahjakorteilla hankittiin kuitenkin lahjalistalle jääneitä juttuja - suurimpana ostoksena untuvatalvimakuupussit molemmille.

Meillä vieheet hankittiin sulhaselle (itse asiassa 2, vaihdettiin toinen tilalle onnittelujen jälkeen ennen kuvausta), isälle, seremoniamestarille ja bestmanille. Kaaso sai rannekukan. Sulhasen vieheet olivat hieman spesiaalimmat kuin muut.

Me avasimme lahjat maanantaina haettuamme ne juhlapaikalta sampanjaa samalla nautiskellen (ja juhlat olivat siis lauantaina). Osa paketeista oli avattu jo juhlapaikalla, jotta vieraatkin näkivät lahjoja ja osa oli sellofaanissa. Muutamista kortit olivat irronneet, mutta pyrimme yhdistelemään kortit lahjoihin. Pidimme lahjanantajista kirjaa sen takia, että Stockan kuljetuksessa oli ollut jotain häikkää (meillä oli siis lista Stockalla ja lahjojen kuljetus juhlapaikalle). Varmistelimme siis, että kaikki lahjat olivat päässeet perille, emme pyrkineet kyttäämään, ovatko kaikki tajunneet hankkia riittävän kalliin ja hienon lahjan

Kuvista päätellen hymyilin osan matkasta Itkusta ei ollut tietoakaan, mutta kovin keskittyneenä en muista aina hymyillä, vaikka iloinen olisinkin.

Meillä pöytäasiaa mietittiin monelta kantilta ja lopulta päädyttiin omaan pöytään. Alunperin olisin halunnut istua vanhempien kanssa samassa pöydässä, mutta anopin miesystävän läsnäolo vaikutti päätökseemme. Oma pöytä osoittautui meilläkin hyväksi ratkaisuksi, koska siitä oli helppo lähteä liikkeelle ja vieraat pysähtyivät ohi mennessään juttelemaan meille (en usko, että isommassa pöydässä olisi käynyt yhtä helposti). Emme myöskään viettäneet pöydässä aikaa enempää kuin mitä ruokailuihin kului, joten se ei estänyt meitä seurustelemasta juhlaväen kanssa.

Minulle suositeltiin Stilissimasta puvun pesetystä Lapin pesussa (Pesu-Saalasti) Kampissa. Laahus oli melkoisen harmaa pesuun mennessä ja muutama kengänkuvakin siitä löytyi. Puvun sai pestä vesipesussa ja siitä tuli hohtavan valkoinen. Hintaa kertyi 65 euroa ja aikaa meni pari viikkoa. Voin suositella.

Parin kuukauden kokemuksella pidän sormusta lähes koko ajan, myös nukkuessa. Saunaan/suihkuun mennessä otan sormuksen pois, samoin leipoessa, jos olen upottamassa sormet taikinaan. Käsiä rasvatessa sormus odottaa pöydällä, mutta esim. yksittäistä kattilaa tiskatessa en ole sormusta ottanut pois. Töissä otan sormuksen pois käsien pesun ja desinfioinnin ajaksi, mutta muuten olen pitänyt, koska kukaan ei ole vielä tullut huomauttamaankaan. Metsäretkelle en lähtisi varsinaisen vihkini kanssa, mutta meillä on hopeiset reissusormukset, joten ilman sormusta ei tarvitse metsässäkään olla.

Kaasoni sai lahjaksi Kalevalakorun Vanamo-ranneketjun. Retkeilystä innostunut bestman sai Maglite 3D -taskulampun.

Minä Senkin idean naikkarit saivat istutettua päähäni... Meillä oli tavallista irtoriisiä ja siitä lähti huuhdottaessa aika tavalla pölyä.

Meidän bändimme sai samaa ruokaa, jota oli tarjolla vieraille. He söivät takahuoneessa. Muistaakseni näistä ruuista ei juhlapaikka laskuttanut. Juomaksi olimme varanneet vettä, mehua, jääteetä, limua ja olutta. Olutta ei ollut mitenkään älytöntä määrää (pari-kolme pulloa per henki), koska bändi oli kuitenkin paikalla töissä eikä juhlimassa. Tiedustelimme bändiltä jo etukäteen juomatoiveita ja laulaja esitti toiveen hiilihapottomista juomista, minkä pyrimme ottamaan huomioon. (Luulisin, että hiilihappo saa röyhtäilemään, mikä ei ole kovin toivottavaa laulaessa )

Kyllä suutelimme. Olimme oikein treenanneet pusua etukäteen, jotta siitä ei tulisi vain nopeaa suikkaisua tai vetistä muiskua. Suudelma onnistui täydellisesti ja kesti tarkoituksella niin kauan, että siitä ehti ottaa kuvan. Pappi ohjeisti meitä vielä kirkossa, että kun kuoro lopettaa laulunsa, on suudelman aika. Eipä päässyt unohtumaan.

Minä pyytäisin, jos kyseessä olisi läheinen ihminen tai ainakin tulisin hyvin toimeen ko. tyypin kanssa. Omalla miehellä ei ole siskoja, mutta miehen veljen tyttöystävä oli minun polttareissani. Tulemme todella hyvin juttuun, joten minulle oli itsestäänselvyys laittaa hänet polttarivieraslistalle.

40 % viina on vielä sen verran tujua, että se tuskin kovin helposti pilaantuu. Minä ainakin käyttäisin viinat booliin. Tuota sekoittumattomuusväitettä en tajua. Sikäli kuin olen mitään kemiasta tajunnut, etanoli ja vesi sekoittuvat toisiinsa kaikissa suhteissa ja sekoittuminen on eksoterminen reaktio, jolloin vapautuu energiaa. Jos etanoli ja vesi halutaan erilleen, tarvitaan energiaa ja tislauslaitteisto.

Häihin matkoineen meni lopulta lähemmäs 15 000 euroa eikä harmita pätkääkään. Kaikkea emme toki maksaneet itse, mutta vaikka olisimmekin, olisin silti tyytyväinen. Varsinaisiin turhakkeisiin ei paljoa rahaa uponnut ja on kiva, että vieraatkin muistavat, että ruoka oli hyvää ja meno katossa. Muistoja meillä on koko rahan edestä ja päivä oli maailman parhain.

Annoin kansion, jossa oli huomenlahjakuvia ja sanoja/runoja/lauluja rakkaudesta (osa omasta kynästä, osa ei). Mies oli erittäin otettu kuvista! Jännitin hieman etukäteen miehen suhtautumista, mutta riskinotto kannatti.

Sain kauniin sydänriipuksen ketjuineen Mies oli teettänyt sen samalla sepällä, joka teki sormuksemme.

Meillä oli ongelmana miehen serkku, jolla on vaimonsa kanssa kaksi yhteistä lasta ja lisäksi heidän kanssaan asuu vaimon kaksi lasta edellisestä liitosta. Emme ole olleet kovin paljon tekemisissä perheen kanssa emmekä erityisesti hinkuneet nähdä vieraita lapsia juhlassamme. Totesimme heti alkuun, että perheen lapsia ei voi laittaa erilaiseen asemaan kutsun suhteen, joten jätimme lapset kokonaan kutsusta pois. Pääsääntöisesti juhlaamme kutsut lähtivät koko perheelle, mutta useimmat onneksi jättivät lapset hoitoon. Ymmärrän aloittajan pohdinnan erittäin hyvin. Kuitenkin sanoisin, että jos juhlatila antaa myöten, kannattaa kutsua koko perhe ja antaa heidän itse päättää kokoonpanostaan. Toinen vaihtoehto on kutsua vain serkku puolisoineen, mutta juhlassa voi aiheuttaa pientä närää, jos kaikilla muilla serkuilla on perheet mukanaan.

Meidän häihimme ei ilmoittautunut yhtään kutsumatonta vierasta. Yksi kuokkavieras oli kyllä lähellä tulla, koska mies kuuli polttareissaan, kuinka hänen kaverinsa on löytänyt tyttöystävän ja on tuomassa tämän juhlaamme. Ilmoittautuminen häihin oli päättynyt jo pari viikkoa aiemmin emmekä todellakaan halunneet ketään ventovierasta juhlaan, joten mies soitti kaverilleen ja ilmoitti hienovaraisesti kutsun olleen vain yhdelle. Huoh.

Ensimmäinen posti tuli tänään ja se oli uusi S-etukortti (jonka olin ihan itse käynyt pyytämässä). Häistä on kulunut 2,5 viikkoa ja kela-korttia alan odottelemaan ensi viikolla. Ihmettelimme, kun nimenmuutos ei ollut päivittynyt parissa viikossa mihinkään ja asia selvisi, kun mies soitti kirkkoherranvirastoon: sikainfluenssa oli pysäyttänyt lähes koko toimiston ja meidän avioliittoamme ei ollut vielä ehditty viedä koneelle.

Helsingin ortodoksisessa seurakunnassa kuulutuksia ei ainakaan lueta. Varmistin asian seurakunnan sihteeriltä pyytäessämme esteiden tutkintaa. Sekä anoppi, että hänen siskonsa kertoivat, että aikanaan heidän kuulutuksensa on luettu Jyväskylässä, mutta nykykäytännöstä sielläkään en tiedä. Me puolestamme kävimme kuuntelemassa kuulutukset luterilaisessa kirkossa, jonka jäsen minä olen.

Minulla oli laahuksellinen puku ja yksivanteinen alushame. Selviydyin vessakäynneistä yksin ihan näppärästi, kun kasasin helman alushameen vanteen sisään ja nostin ylös. Sukkanauhavirityksiä minulla ei korsetissa ollut, mutta muistutuksena muille sukkanauhat kannattaa laittaa alushousujen alta menemään, jos niitä käyttää.

Huntu taisi olla ensimmäinen ostos noin vuotta ennen hääpäivää. Kävin Tuulenviemän loppuunmyynnissä ja huntu tarttui mukaani puoleen hintaan.

Maksoimme itse noin puolet hääkuluista. Vanhempamme maksoivat sen toisen puolikkaan. Isäni tarjoutui itse osallistumaan kustannuksiin ja sulhasen äiti oli kai myös aloitteellinen asiassa. Emme siis kieltäytyneet tarjotusta rahasta Enemmänkin olisivat varmaan maksaneet, jos olisimme pyytäneet, mutta emme halunneet vaivata enempää.