Poison Ivy

Täällä kans tokakertalainen! Nyt aloin miettiä, että olenko jo joskus vastannut tällaiseen ketjuun?!? No, mitäpä tuon väliä Eli mulla toinen kerta, miehellä ensimmäinen. Ollaan oltu yhdessä nyt kolme vuotta ja häät on vasta kaukainen haave -> luultavasti loppukesällä 2009 tai jopa 2010. Voipi olla että siirtyy jopa tonne 2010, koska meidän suunnitelmana on pitää häät kotona. Asutaan nyt rivarissa, mutta ollaan ostamssa omakotitaloa ja siellä pihassa haluttaisiin mennä naimisiin. Me ollaan molemmat tällaisia kotirottia että se sopisi meille tosi hyvin Mun ensimmäiset häät oli sitä perussettiä..vähän vajaa sata vierasta hääkarkkeineen päivineen. Mitään hääleikkejä sielläkään ei sentään leikitty, yäk Nyt kun häät on vasta kaukainen haave, ollaan ajateltu että keräillään rauhassa ideoita ja pidetään tuo ajatus tuolla takaraivossa. Ekojen häiden jälkeen mulla oli monta juttua mikä ei mennyt niinkuin olisin halunnut. Juhlat oli siis ihanat ja kivaa oli ja vieläkin tykkään niitä muistella, mutta itseä harmitti kun en esim. saanut kampaajalle sanottua että en pidä kampauksestani. Nyt sanoin tuolle tulevalle sulhaselle, että mustaa tulee oikein bridezilla ja aion saada kaiken mitä haluan ja olla päivän prinsessana Ei vaiskaan, kohtuuden rajoissa mennään ja häistä tulee pienet (vain lähimmät n. 30 hlö), mutta siis spektaakkelimaiset

Me ei olla vielä kerrottu kenellekään häistä, koska niihin on vielä niin pitkä aika (luultavasti loppukesällä 2009 tai ehkä jopa 2010), mutta nyt jo jännittää mitä sukulaiset ym. sanoo. Ihmiset jotenkin jämähtää siihen vanhaan ja tuttuun eikä huomaa että aika lentää..monen mielestä olen tyyliin viime viikolla eronnut, vaikka olen kuitenkin "uuden" mieheni kanssa ollut jo kolme vuotta. Häiden aikaan ollaan siis oltu yhdessä reilusti yli neljä vuotta (tai viisi), mutta onhan tuokin tietysti joidenkin mielestä nopeaa toimintaa. Mun ero otti jotenkin tosi koville varsinkin mun isovanhemmille ja vaikka ymmärrän vanhojen ihmisten erilaisen ajattelumaailman, en silti ymmärrä sitä, että vaikeimmassa tilanteessa käyttäydyttiin niin kuin minä olisin tehnyt heille jotain pahaa. Eihän nuo ymmärtäneet että mustakin voi ehkä tuntua pahalta, vaan nyt vain heille on sattunut näin..huoh! Päätettiinkin miehen kanssa että kun häät on edessä, kutsutaan vain ne ihmiset, jotka "tuntee meidät yhdessä"; vain kaikista läheisimmät jotka osaa olla onnellisia meidän puolesta ja jotka on nähneet kuinka paljon parempi meillä on olla yhdessä kuin ikinä kenenkään muun kanssa. Aiotaan siis kutsua vanhemmat, sisarukset (vähän jo jännitää mun vanhimman siskon reaktio) ja ystäviä ehkä parikymmentä. Maksimissaan siis meidän häihin osallistuu ihmisiä 30. Olen tosi pitkälle sellainen ihminen joka miettii paaaaljon sitä mitö muut ihmiset ajattelee ja puhuu. Onneksi tuo tuleva sulhanen on paljon rennompi ja opettaa muakin siihen, että antaa ihmisten ajatella ja puhua. Ainahan ne sitä tekee, teit sitten mitä tahansa..tai vaikka jättäisit tekemättäkin