Solalen

Minulla syy kaksoisnimen ottamiseen on ihan puhtaasti tunnepohjainen; haluan pitää oman sukunimeni koska a ) olen hyvin läheinen perheeni kanssa ja haluan säilyttää isäni nimen etunimeni perässä b ) minut tunnetaan työelämässä tällä nimellä niin perheeni taustan kuin oman työni kautta ja siihen liittyen c ) olen ollut kerran aiemmin naimisissa ja tuolloin vaihdoin nimeni mutta vaihdoin eron jälkeen tyttönimeni takaisin vannoen etten siitä enää koskaa luovu kun sitä oli niin ikävä koko avioliiton ajan ja tästä johtuen olen siis vaihtanut 6 vuoden sisään esim. sähköpostiosoitettani jo ihan liian monta kertaa (tämä nyt ei ole iso syy, mutta kyllä se käytännön toimintaa vaikeuttaa kun sähköposti on pääasiallinen yhteydenpitokeino asiakkaisiin). Rokille on tärkeää, että otan hänen nimensä ja minustakin se olisi ihanaa ihan perinteiden vuoksi. Omastani en silti em. syistä halua luopua, joten ainoaksi vaihtoehdoksi jää yhdysnimi. Nimestäni tulee 15 -kirjaiminen ****nen-*****nen "nimihirviö", mutta vaikka molemmat nimet alkavat samalla kirjaimella ja päättyvät -nen, nimi kuulostaa oikeastaan aika hauskalta. Rokin sukunimi on kiva ja tosi harvinainen Ainakin kaikki ovat puhjenneet leveään hymyyn sen kuullessaan ja meitä molempia naurattaa aina kun nimen johonkin kirjoitan. Niin että sehän on vain kivaa kun ihmisille tulee hyvä mieli Yo. keskusteluun viitaten, itse aion käyttää töissä vain tyttönimeäni. Voi hyvin olla että vinkuroin nimeni kanssa siten että käytän joissain tapauksissa pelkästään mieheni nimeä, esim. voisin kuvitella että joissain tapauksessa me voisimme olla Solalen ja Rokki *****nen, eli voisin viitata meihin mieheni sukunimellä. En nää sitä mitenkään ongelmana, virallisissa yhteyksissä tietenkin käytän koko nimeä. En koe että sillä olisi niin suurta merkitystä mikä kukakin luulee minun virallisen nimeni olevan, tärkeintä että kaikki viralliset paperit ja kortit on rekistereissä olevalla, virallisella nimellä ja että työasioissa käytän säännönmukaisesti edelleen tyttönimeäni (paitsi kun allekirjoitan virallisia papereita kuten hallituksen kokouspöytäkirjoja tms., jolloin kirjoitan koko nimen). Jos siis joku lukee lehdestä jonkun työhön liittyvän jutun jossa minuun viitataan tyttönimelläni ja jää miettimään että eikös se mennyt naimisiin, ja olikos sillä nyt yhdysnimi vai mikä, niin ei se hirveästi minua liikuta. Saahan sitä pohtia, eikö nuo lie pohtineet jo useampaan kertaan nimeeni liittyviä asioita kun se nyt kuitenkin on muuttunut eestaas jo muutenkin viime vuosina.. Ja jos oikein jää vaivaamaan niin saahan sitä sitten kysyä

Mm. Meitä ei vihitä edes kirkossa, eikä kanttoria ole lähimaillakaan. Meillä vihkipappi eväsi esimerkiksi Edith Piafin Hymnin Rakkaudelle ja Elviksen Can't Help Falling in Loven. Sen sijaan Andrea Bocellin Con Te Partiro kävi marssimaisen luonteensa takia. Ota siitä nyt sit selvää. Edelleen on varmistumatta musiikkiesitys, joksi tällä kertaa (jo kolmas ehdotus) ehdotamme Nousee Päivä, Laskee Päivä harmonikalla instrumentaaliversiona soitettuna, odotan sähköpostivastausta nyt kolmatta päivää. Edellisiin maileihini en ole saanut vastauksia, vaan vastaukset olen saanut sitten lopulta soittamalla. Tiedän että kyseinen pastori lukee mailejaan ja aiemmin olen kommunikoinut hänen kanssaan sujuvasti mailitse, mutta tämä musiikkikysymys tuntuu olevan hänelle vaikea juttu. Olisi kuitenkin ihan kiva saada edes jonkinlainen vastaus koska häihin on reilut kolme viikkoa aikaa ja isä tarvitsisi aikaa harjoitella biisiä ennen vihkimistä... Rasittaa, ihan oikeasti. Itsekin olen melko pöyristynyt aiheesta, eihän tässä sentään mistään hevistä ole kyse. Olen pahoillani, mutta mielestäni tällä ei ole mitään tekemistä Jumalan kanssa, vaan tässä on kyse hurskastelusta ja tekopyhyydestä. Usko ja Jumala ei määrity musiikin kautta. Pyh.

No herranen aika, sitähän saa laittaa sormeensa ihan mitä tykkää! Kihlautumiseen ei tosiaan sormuksia edes tarvita. Monet päivittävät kihlojaan ja vihkejään ihan sen mukaan miten mieli tekee tai ovat kokonaan ilman, ei sillä sitoumuksen kanssa ole mitään tekemistä. Siskollani ja hänen miehellään nyt vaikka esimerkiksi on hopeiset, leveät flakkasormukset kihloina odottamassa aikaa kun on varaa ja mahdollisuus teettää juuri mieleiset sormukset, eikä sitä ole kukaan ihmetellyt. Kelle hiivatille se nyt kuuluu millaisia koruja pidät? Ihan rauhassa ostat vaan justiinsa sellaisen sormuksen kuin parhaaksi näet ja jos joku kysyy että onko tuo aito niin sanot vaan että on. Onhan se aito, jos ei timantti niin sitten joku muu.

Juu en ole törmännyt minäkään, mutta miepä maalasinkin meidän koristeen sulhon tukan oranssiksi ihan itse Saman tein morsion kukille ja puvullekin osittain. En vieläkään tiedä löytääkö tuo koriste tiensä meidän kakun päälle, mutta johonkin se on laitettava kun kerran tuli ihan väkerrettyä... Pitkätukkaista sulhoa olisin minäkin kaivannut koristeeseen, mutta tuo on muuten niin kiva että kelpaa!

Miemiemie, vaaraasiin, justiin äsken leennooott!!! Hihheeeii Hki-Vantaa - CGD ja sit kotiin Lontoosta 9 päivää myöhemmin. Ihan mieletöntä, nyt vasta tuntuu oikeasti todelliselta se että me lähdetään sitten lokakuussa. Ja sit eikun hotelleja pläräämään... Hihheeeliheeeeeeiiiii!!!!!

Minusta on myös kiva perinne tämä, ihan vaan siksi että meidän häissä ei kauheasti perinteistä muuten piitata niin jotain on kiva olla. Minulla sekä uutta että vanhaa löytyy vihkisormuksestani joka on tehty mummini kihlasta joka toimii sormuksen keskusrunkona (vanhaa), ympärille lisättiin valkokultaa ja istutettiin keskustimantti (uutta). Sinistä ah niin perinteisesti sukkanauhassa ja lainaan ajattelin ottaa joltakulta kolikon jonka piilotan rintaliiviin

Meillä on Pikkukeijulla 6,5 vuotta tällainen mekko, Josefssonilta tilattu. On aivan ihanainen Pojilla (minun Ikiliikkuja 4 vuotta ja Pikkurokki 5 vuotta) tuo kuvassa oleva puku puhtaanvalkoisena samanvärisillä smokkivöillä kuin tuossa tytsin mekossa on tuo vyö!

Ai MITÄ? Etteikö tartte olla vainoharhainen?? Kaikki alkoi viime viikonloppuna kun siskoni pyysi minua kaupungille, ehdotti että mentäis vaikka kalamarkkinoille käymään. Siis öhh.. Kalamarkkinoille??? Ja piti vielä ottaa mukaan jumppavehkeet noin varalta jos vaikka innostutaan menemään jumppaan. Alko kädet täristä. No ei siitä mitään polttareita sit tullu, mut siitä jäi kyllä paniikki ja vainoharhaisuus. Oon koko ajan ajatellut että ne polttarit on oltaVA 14.6, kunnes hokasin että syssihän on menossa Provinssirockiin siinä eikä se taatusti jätä sitä miun polttareiden takia väliin. Ja kuulkaas nyt sit tätä. Tänään juttelin ensi viikonlopusta äidin ja isän kanssa jotain ihan vaan pientä, ja äiti sit vaan jotenkin sanoi isälle et no ei se nyt silleen käy ku sit ei olis ketään lapsia vahtimassa. Isä sanoi IHAN liian nopeasti että miiitäs sinä nyt oikein höpötät, johon äiti punastuen, että eikun äh, ei siis yhtään mitään, eihän tossa nyt ollu mitään järkeä.. Hiukan epäilyttävältä kuulosti nyt jo väkisinkin. Tekis niiiiin mieli olla ilkeä ja tehdä vähän salapoliisityötä, laittaa tytöt tiukille. Mut enhän mie siinä pilais mitään muuta kuin oman yllärini, jonka haluaisin kyllä kokea. Joten pöh, jatketaan harhailua sit.

Sitähän ei oo pakko ottaa vihkikaavaan, vaan voi valita sen toisen version: "Kaikkitietävän Jumalan kasvojen edessä ja tämän seurakunnan läsnä ollessa kysyn sinulta, NN, tahdotko ottaa MM:n aviomieheksesi (aviovaimoksesi) ja osoittaa hänelle uskollisuutta ja rakkautta myötä- ja vastoinkäymisissä?" Pätkä evl.fi -sivuilta Me ei muuten olla edes keskusteltu tuosta jutusta vielä, mutta en minäkään mitenkään erityisesti diggaile tuosta kuolemasta puhumisesta. Toisella kierroksella itsekin.

Itse laittaisin Maarian kirkkoon. Toivotetaan siis tervetulleeksi kirkkoon. Miusta ei ole tarpeellista laittaa välttämättä ilmoittautumisohjetta kutsuun jos mukaan liitetään erillinen info vielä. Muutenhan tuleepi toistoa

Meidät kuvataan jo pari päivää ennen häitä koekampauksen ja -meikin yhteydessä. Rauhoittaa kummasti itse hääpäivää kun ei enää tarvitse kuvausta tunkea mihinkään väliin!

Empäs tiedä vieläkö pohdit asiaa, mutta yhden jutun mainitsen silti. Kahden sormuksen yhteenliittämisessä on sellainen juttu, että jos haluat niistä ns. yhden sormuksen, eli ei sen näköistä että kaksi sormusta on liitetty yhteen, niin silloin sormus pitänee valaa kokonaan uudelleen ellei seppä keksi siihen jotain erikoisjuttua jolla liitoskohdan voisi naamioida. Täysin sileää, yhden sormuksen näköistä ei taida juottamalla kahdesta sormuksesta saada. Jos taas on ok, että sormuksesta näkee että siinä on kaksi sormusta liitetty yhteen, silloin voi toista (tai molempia) sormuksia pienentää ja juottaa ne sitten yhteen. Työn hinta riippuu sitten sepästä, mutta en usko että pienennys ja yhteenjuottaminen kauheita maksaa.

Krräääähh.. Puku on nyt valmiina Tampereen Morsiusgalleriassa, lauantaina sovitus. Ihan hirveen paljon jänskättää että onko se ollenkaan sellainen kuin ajattelin ja suunnittelin, näyttääkö hyvältä, istuuko, mahtuuko päälle jnejne... Sehän se tuossa Morsiusgallerian hommassa on kun välisovituksia ei tehdä. Noh, mutta sittenhän se nähdään.

Yksi kaunis tapa on myös sytyttää alttarilla kynttilä kuolleen omaisen muistoksi. Pappi voi tehdä sille ihan oman paikan seremoniassa ja kertoa kaikille, että N ja N sytyttävät nyt kynttilän N:n äidin muistolle.

Ei tarvi olla vainoharhainen. Tiedän että polttarit on tulossa, koska sain selville että paras ystäväni ja siskoni riitelevät (taas) keskenään. Päivämäärästä ei väliä, vaihtoehtoja on oikeastaan tasan kaksi koska kaikki muut viikonloppuni ovat sillä lailla kiinni ettei niihin voi kukaan ulkopuolinen vaikuttaa. Lähinnä odotan polttareitani ristiriitaisin fiiliksin koska minulle on jo kerran 7 vuotta sitten pidetty polttarit kun olin menossa edellisen kerran naimisiin. Tuntuu jotenkin kurjalta "pistää" rakkaat ihmiset järkkäämään polttarit uudestaan, vaikka tietenkin ne tekevät sen vapaaehtoisesti ja pyytämättä. Toivon vaan niin kovasti etteivät laita juurikaan rahaa vaan veisivät minut vaikka mökille jossa vietettäisiin tyttöjen iltaan esim. morsiussaunan jne. merkeissä..

Krrääh.. Mie nään säännöllisesti noita unia, että ei oo pukua ja vihkiminen on tunnin päästä. Mie en käsitä minkälaisissa hääliikkeissä mie olevinaan sitä pukua etsin, kun viimeisimmässäkin unessa siinä liikkeessä oli kolme kerrosta ja tuhansia pukuja, kaikki aiiiiiiivan karmeita. Sellaisia 80 -luvun pitsihörhelökammotuksia, liian isoja ja liian pieniä. Ja aina niitä unia leimaa hirvee paniikki. Miksei vois nähdä jotain sellasta nättiä unelmaunta siitä miten kaikki menee ihanasti ja onnellista...

No empä ole edes ehtinyt miettiä koko asiaa, mutta mietitään nyt sitten: 6.30 herätys ja suihku, aamupalaksi mitä vaan suinkin kurkusta alas menee 8.00 kampaajalle Pikkukeijun, Ikiliikkujan ja äidin kanssa 11.00 meikki 12.00 mökille pukemaan, viimeistelemään koristeluja, fiilistelemään.. 15.00 vihkiminen 15.30 bileet alkaa Njaah, kukahan ne kyltit pystyttää.. Ehkä Rokki saa tehdä sen siinä välissä kun minua puunataan. Enkä edes uskalla ajatella edellisten kahden päivän aikataulua, torstaina koekammataan ja -meikataan sekä valokuvataan, perjantaina pitäis siivota, koristella, kokata ja silloin varmaan sukulaisiakin alkaa tulla jo Rokin kotiseudulta.. APUA!!!!!!!

Tämähän riippuu siis aivan täysin siitä, minkälaiset meinaatte sormuksista teettää. Täytyykö kokoa muuttaa, lisätäänkö kiviä/ kultaa, muutetaanko runkoa jne. Hinta voi vaihdella muutamasta kympistä satoihin tai tuhansiin euroihin. Esimerkkinä mainittakoon, että oma vihkini on tehty mummin sileästä keltakultakihltasta, johon lisättiin yhteensä 4 mm leveydeltä valkokultaa ja istutettiin timantti. Kaikkiaan koko projekti maksoi n. 1500 euroa, n. puolet timantin hintaa ja puolet kullan ja työn hintaa.

Von Hertzen Brothersin In Your Arms. Nostaa vieläkin karvat pystyyn ja sitä tanssitaan myös häätanssina ensi elokuussa.

Mulla on pari mahtavaa runoa, jotka tekis mieli työntää johonkin kohtaan kutsuja/ kiitoskortteja, mutta ei taida mahtua. Meillä tulee pätkiä häätanssista, mutta tässä on nää kaksi "hylkiötä": "Missä maassa, millä tähdellä kohtasimme missä metsässä huojuimme millä niityllä kasvoimme kukkien rinnakkain Kulkivatko sielumme samojen usvien läpi saman ikävän kantamina ja nyt tällä tähdellä tällä polulla kohdatessamme sielumme samaa sukua löysivät levon toisissaan" -tuntematon- Sikojen rakkaus Kun auringon alla puhkeaa onni, kun lehmänsä löytää muhkea sonni. Kun kaislikon hauesta hauki saa parin ja kukkoa kosii se kanoista arin. Niin mikseivät sitten sika ja sika saparon verran ja kärsänsä mitan toisilleen vannoisi ikuista valaa: Oi rakkaani, sulle mun kyljykset palaa! Niin kuu etsii maata, niin suu etsii suuta, niin kyyhkyset yhteistä nukkumapuuta. Kun peittojen alla on pehmoista kaksin ja kahdelle yö ryhtyy suojelijaksi. Niin mikseivät sitten sika ja sika saparon verran ja kärsänsä mitan toisilleen vannoisi ikuista valaa: Oi rakkaani, sulle mun kyljykset palaa! -Ilpo Tiihonen-

Itse en ole huomannut minkäänlaisia ongelmia. Joka paikkaan pitää ilmoittaa lapsen koko nimi joka tapauksessa, eikä kukaan ole edes ihmetellyt miksi olen eri niminen kuin lapseni. Meidän perheessä on jo nyt jokaisella eri sukunimi (paitsi minun kahdella muksullani on isänsä nimi), enkä näe mitään ihmeellistä enkä vaikeaa siinä. Otan naimisiin mennessä Rokin sukunimen omani perään, niin että minä tottelen sitten lopulta kaikkia nimiä mitä tästä perheestä löytyy. Toisinaan kun tuo lasten isänkin sukunimi edelleen pompahtaa esille (vaihdoin tyttönimeni takaisin eron jälkeen). Jos se jollekulle toiselle on ongelma, niin ei voi mitään. Itse olen ihan tyytyväinen

Rokki näkee puvun etukäteen, koska hääkuvaus on jo häitä edeltävänä torstaina. Ajattelin sitten että no olkoon, nähköön sitten jo samantien kun puku tulee jos haluaa kun ei kerran hääpäivään asti voi asia odottaa tuon kuvauksen takia kuitenkaan. Katsotaan nyt, toukokuussa olisi tarkoitus puvun valmistua.

Rokilla on kunnon rokkiparta ja -viikset, ja tulevat olemaan myös häissä. On kyllä ajanut joskus kokonaankin pois niin että tiedän miltä näyttää ilman, mutta kyllä ne on niin iso osa Rokin ulkonäköä että pitää ne myös häissä. Tietysti siistii niin ettei karvat sojottele mihin sattuu ja varmaan ajelee risupularit pois niin että karvaa jää vain suun ympärille.

Hui kun on vanha ketju, mutta aihe on kohdallaan. Meillä on mökkihäät tulossa elokuussa. Mökin pihapiirissä on päärakennuksen lisäksi grillikota, aittarakennus ja vessa/liiterirakennus. Sisätiloihin ei 50 henkeä saa kuin survomalla, joten se on poissa laskuista. Sisälle päärakennukseen laitetaan ruoka ja kahvi tarjolle. Vieraiden sijoittaminen sateen sattuessa on tuottanut jumalattomasti päänvaivaa, kunnes lopulta turhaannuttavan vuokratelttojen etsinnän jälkeen eksyin Hobby Hallin sivuille. Ja siellähän se ratkaisu oli.. Sieltä tilattiin kaksi 3 x 9 metrin hallitelttaa jotka asetetaan peräkkäin mökin pihalle. Sinne sisään katetaan pitkät pöydät ja ruokailu sun muu tapahtuu siellä. Jos ilma on kaunis, toimii teltta aurinkovarjona ja seinät nostetaan ylös. Jos tuulee, kiinnitetään teltta maahan. Meidän vihitään mökin laiturilla paljain jaloin. Vieraille tarjotaan grilliruokaa suoraan grillistä, ohjelmaan kuuluu saunomista, uimista, pihapelejä sun muuta mökkitekemistä. Musiikilla on iso osuus, sitä kerätään läjittäin levyille ja soitetaan rokkia ja kovaa koko ilta ja yö. Luvassa on toivottavasti rennot bileet joissa kaikilla on kivaa! Jos tulee kesämyrsky, ollaan kusessa

Juu ihan on täysin mahdollista ja varsin tavallistakin tehdä juuri noin. Mutta mikä on hallintaoikeustestamenttI?