kurpitsa

Oma sukunimeni on harvinainen, vähän yli 100, kun taas miehen sukunimeä löytyy vajaa 16 000. Huima ero! Joskun pikkutyttönä, kun en pitänyt sukunimestäni, olin vankasti sitä mieltä että otan tulevan mieheni sukunimen. Mutta vuosien saatossa aloin pitämään ja arvostamaan sitä aivan eri tavalla! Tämä oman sukunimeni arvostus ja tutkiskelu uudesta näkökulmasta on kääntänyt pääni! Nyt en haluaisi millään vaihtaa nimeäni, varsinkaan kun plussana on vielä se, että olen ainut(tämä ei toki ole ainut syy). Jos taas vaihtaisin mieheni sukunimeen olisi kaimoja minulla 60! Toisaalta mietin sitä, että olisi hieno olla muun perheen kanssa sama sukunimi (sitten kun niitä lapsiakin tulee). Mies kun on jo sanonut ettei vaihda omaa nimeään! Periaatekysymys hänelle, ei voi ottaa naisen sukunimeä! Saa nähdä mihin ratkaisuun päädyn, mutta tällä hetkellä asia on vankasti niin, että pidän oman sukunimeni sitten kun naimisiin mennään!! Itse harvinaisuus ei ole tärkeää, vaan se että kuinka paljon arvostan ja kunnioitan omaa sukunimeäni, vaikka ei se nyt mikään kovin kaunis ole!

Tässä ketjussa on myös kyseisestä aiheesta.

Tosi ihana idea, nämä saippuat. Olenkin etsiskellyt jotain mitä karkkien sijasta antaisi ja taisinpa löytää ratkaisun! Kiitos paljon vinkeistä, täytyy kokeilla! Muuten millä ootte värjänneet noita saippuoita?

Ollaan molemmat samalta paikkakunnalta, joten siellä! Tosin siellä on kyllä vähan juhlapaikkoja, joten todennäköisesti joudumme valitsemaan sen perinteisen juhlapaikan, jota "kaikki" käyttävät! Juhlapaikka saattaa kyllä vielä vaihtua, jos karsimme vieraita oikein kunnolla!