Seratone

Tässähän tulee ihan huono omatunto näitä lukies, kun meil ei oo tulos mitään varsinaista erikoisuutta häihin. Jokusissa häissä on kyllä tullut vierailtua, mutta jos totta puhutaan, niin en muista et kaikilla olis aina ollu jotai tosi persoonallista. Onko nykyään kuitenkin "pakollista" keksiä jotain erikoista häihin, että ne muistettais? Ne juhlat, joissa olen vieraana ollut, on kuitenkin olleet just hääparin tyyliset ja heidän näköset (hitto mikä sanonta ) ja ovat kyllä jääneet mieleen. Tarvii vaan toivoo, että vaikka meillä ei oo mitää tuollasia superhyviä ideoita, niin ihmiset muistais kahdenkin vuoden päästä et meil on häät ollu Toisaalta, eihän sitä tiedä mitä täs vuoden aikana viel saa päähänsä. Onneks on naikkarit, mistä voi röyhkeesti varastaa ideoita

Osanottoni ja jaksamista sinulle. Pistää miettimään, kumpi on todellakin tärkeämpää, se ettei häissä rällätä vai se että kaikki rakkaat ovat mukana...

Mulla on ollu ihan ajatukset avoimina kampauksen suhteen, mutta nyt selkis kun haastattelin miestä aiheesta hän sano heti et nutturapään kans ei mee naimisiin avas kyl sit hiukan, tai oikeestaa lateli suoraa millai mun hiukset laitetaan: auki, kiharaa saa olla, sellaset hippi-luonnonlapsi-kiehkurat ja kukka hiuksiin eikä kuulemma mitää tyhmiä tiaroita tai muita bling-härpäkkeitä, "elovenatytön" kanssa hän on menossa naimisiin eikä audrey hepburnin. Sulosta Mulla on kyl luonnonvaaleet pitkät (ja uskomatonta kyllä myös paksut) hiukset ihan omasta takaa, niistä siis saa sellasen kukkaisasetelman, joten "jos sä tahdot niin, whatever makes you happy". Nyt on sekin sit päätetty

Mun on pakko myöntää, et oon hiukan skeptinen nopeiden avioliittojen suhteen. Toki on niitä, joilla vaan on sitten heti alusta alkaen sellanen olo et tässä se on. Eräs tuttavapari meni _todella todella_ nopeesti tutustumisen jälkeen naimisiin, kohta ovat pari vuotta olleet aviossa. Kaikkea hyvää heille. Mutta omista kokemuksista oon joutunut oppimaan, ettei se ihana onnellinen mahtava kaikenkattava alkuhuuma ja rakastuminen oo onnen tae. Olin entisen elämän kanssa ihan tosissaan menossa naimisiin, kun oltiin puoltoista vuotta oltu yhdessä. Ajattelin, et siinä kävelee mun loppuelämä. Kihloihin mentiin ja kolmen vuoden seurustelun jälkeen miehestä sitten löytyikin sellasia luonteenpiirteitä, mitä oli vaan piilotellut ja salaillut koko ajan. Jos siis oltais sen puolentoista vuoden jälkeen menty naimisiin, kun olin jo itse ihan varma et tää on Sitä, niin olisin 21-vuotiaana ollut jo eronnut ensimmäisestä avioliitosta. Eikä muuten ollut se kihlauksenkaan purkaminen mitenkään helppo keissi, vaikka pettymys oli siihenastisen elämäni suurin. Tahtoo siis sanoa, että iästä riippumatta (18 tai 28 tai 38) sitä toista ei kyl ihan tosta vaan opi tuntemaan. En siis kritisoi niiden päätöstä, jotka nopeesti menevät avioon. On mahtavaa, jos itsellä on sellanen olo ja varmuus et tää on se oikee mulle. Itse en vaan uskaltais sellasta askelta ottaa, enneku on elämä tasottunu ja kokemus osoittanu, et se toinen on tasaisessa arjessa yhtä rakas mitä alkuhuumassakin. Seurusteluajasta välittämättä kaikille tasapuolisesti onnea avioihin

Ei kai kukaan häälahjaksi alkoholia tuo?! Joten siltä osin olisin murehtimatta. Eihän teillä tarvitse olla varsinaisia portsareita, riittänee kun sanotte muutamalle luottoihmiselle (mielellään isokokoisia miehiä ), että katsovat tiettyjen ihmisten perään. Suurimpien ongelmatapausten kanssa kannattaa jutella etukäteen ja tehdä pelisäännöt selviksi. Valitettavasti tuo Skumppaa, konjakkia, viskiä... Täytyy varmaan vaan vihjailla vielä vuosi ettei me edelleenkään sitten juoda, korostaa oikein kaikille Mä luulen kans, että sulhon kavereista ja parista mun kaverista pyydetään sellasia rotevia mutta rauhallisen luonteen omaavia poikia, jotka voi sitten saatella humalaisimmat tarpeen vaatiessa unille. Huhhuh, kaikkee sitä joutuukin pähkäilemään häiden suhteen, mä kun olin varautunut murehtiin koltusta ja koristuksista

Meillä on kans tiedossa todnäk ongelmia joidenkin häävieraiden alkoholinkäytön takia. Tultiin kuitenkin siihen tulokseen, että alkoholia tarjoillaan, tosin kohtuudella. Näiden liikakäyttäjien pitää sitten itse tietää omat rajansa, tai puolison katsoa perään siltä varalta, että alkaa juoma maistumaan turhan paljon ja nopeesti. En ollut tullut ajatelleeksikaan tuota portsari-järjestelyä, siinä voisikin olla ratkaisu. Mutta pokeja tai ei, tuntuu silti ahdistavalta stressata omien vanhempien alkoholinkäyttöä. Toinen, ei ongelma mutta hassu tilanne, on mun ja sulhasen alkoholinkäyttö. Toisin sanoen, me ei juoda lainkaan. Hiukan jutusteltiin, että josko lasillinen skumppaa tulis juotua ja viiniä ruoan kanssa, saas nähdä, eihän se nyt yks päivä maailmoja kaada, kun vapaaehtoisesti omasta tahdosta ollaan jätetty viina pois aikanaan. Mutta mutta. Tapana usein on, että juhliin tuodaan lahjaksi viinaa. Nyt onkin mietinnän alla, miten esittää kutsuissa nätisti, että me ei alkoholia juoda eikä lahjapulloja tarvita ja et viinaa kyl tarjoillaan, mut toivomuksena ettei häistä tehdä ryyppyjuhlia. Tiedän, että jäyhinä suomalaisina suurin osa suvuista tarvii hiukan sitä brenkkua enneku kielenkannat aukee ja tanssijalka alkaa vipattaa, mut sit on nää muutama liikakäyttäjä, joille se yks lasillinen saattaa tarkottaa uutta kautta pullon pohjalla. Varsinkin omien vanhempiensa haluaa paikalla olevan ja ainoon lapsen häät näkevän, mut ketä toimisi häissä vahtina, kun itse haluis edes sen päivän olla ajattelematta asiaa... Toivottavasti saadaan puhuttua näiden liikajuojien kans sivistyneesti ennen juhlia. *huoh* Ei voi kun ihmetellä, et mikä tätä pohjoista kansaa ajaa sinne kossupulloon!