Amanta

Tsekkaas tää http://www.juhlamestarit.com/pikisaari.htm... Tuu sitten säkin kertoon ketjuun, mihin päädytte!

Meillä on perjantaina 10.3.2006 Turussa.

Eiks ookin hyvä kysymys PLIIS laittakaa "muu, mikä?" ruksanneet tieto omasta juhlapaikastanne!! Pari on laittanutkin, mutta lissää lissää! ;D

Ehkä hiukan hassu polli, koska juhlapaikkojahan on satoja Turunkin seudulla... mutta silti Turun naikkareilla tuntuu olevan muutamat kestosuosikit ;D Kirjoittakaa sitten omanne viestiin! Ja ideanahan on tietenkin se, että tietää keneltä kysyä privana kokemuksia eri juhlapaikoista

Maarian pappilasta tietoa, olkaa hyvät!!! Pappilan piha on todella upea maalaisromanttinen, punamulta-rakennuksia, murattia ja mukulakiveä. Kuvaa ja puhelinnumero löytyy tältä sivulta: http://www.turkuconventionbureau.fi/kartanot.html & hintaa http://www.turunseurakunnat.fi/portal/seur...lojen_vuokraus/ Alakerran vuokra 200e+20e/h, sama yläkerrasta. Molemmat 300e+20e/h. Pöytäliinat 5e/kpl. Tallin vuokra 50e+20e/h. Huom! Tallissa ei saa tarjoilla alkoholia. Pappila on yllättävän hieno paikka sisältä, on tosi siisti ja valoisa. Helmenharmaa/valkoiset vanhat kartanomööbelit ja moderneja harmaita tuoleja. Yhteen huoneeseen tulee pitopöytä, sitten on vanhan sikarisalongin oloinen huone (puupaneelia jne.) ja yksi isompi huone (max. 40 hlö) ja toinen pienempi (max. 25 hlö). Näköyhteyttä ei oikein ole huoneiden välillä... Yläkerrassa on useita kokoushuoneita. Yhteensä varmaan 100 hlö mahtuu koko taloon. Pihapiirissä on pieni tupa, jossa voi tanssia. Tallista ei ole tarkempaa tietoa. Oma pitopalvelu ja omat juomat ok. Pitopalvelun (Siru-Maaria) saa myös Maarian pappilan emännältä Sirpa Rantala ([email protected]). Juhlatila käytössä 02:00 asti.

Olkoon rakkautenne lujaa kuin kallio jalkojenne alla, olkoon se kestävää kuin tähdet päänne päällä. Antakaa rakkautenne roihuta tulen lailla, mutta nauttikaa myös ajoista, jolloin se on tyyni kuin lammen pinta. Sallikaa älynne ja mielenne voimien ohjata liittoanne ja tuoda siihen viisautta. Antakaa tahtojenne voiman sitoa teidät toisiinne, rakkauden ja intohimon voimien tehdä teistä onnellisia, ja omistautumisenne voiman tehdä teistä erottamattomat. Olkaa toistenne omat, mutta antakaa silti toisillenne tilaa hengittää. Olkaa kärsivällisiä, sillä vaikka myrskyjä nousee, ne myös aina laskevat.

Vihkipuhe Minä rakastan sinua. N ja N, olette monta kertaa sanoneet nämä sanat toisillenne. Sanokaa niin edelleenkin. Näiden sanojen sanominen ja kuuleminen tulee ajan myötä yhä tärkeämmäksi. Mitä on rakkaus? Rakkaus on tunnetta. Se on kaipuuta ja täyttymystä. Se on iloa ja onnea. Se on hellyyttä ja läheisyyttä. Rakkaus on tunnetta: myönteisiä, herkkiä, hyviä tunteita. Mutta joka tuntee vain onnellisen rakkauden, ei tunne rakkautta. Kipu ja kärsimys kuuluu myös rakkauteen. Toinen ihminen on rikkaus, mutta joskus myös taakka, jota on kannettava. Jokainen hyvä rakkaussuhde avautuu kahteen suuntaan. Se sisältää rakkautta ja vihaa. Viha ei ole rakkauden vastakohta, vaan välinpitämättömyys. Vihastukaa, mutta älkää tulko välinpitämättömiksi toisianne kohtaan. Negatiivinen vihastumisen tunne kuitenkin kertoo: minä välitän sinusta, minä reagoin sinuun, sinä olet minulle tärkeä ja rakas. Tunteet ovat olennainen osa rakkautta ja koko ihmisenä olemista. Opetelkaa ilmaisemaan omia tunteitanne, ne ovat elämän lähteitä. Ottakaa aina toisenne huomioon vakavasti. Vaikka rakkaus on tunnetta, siinä ei ole kaikki. Tunteet tulee ja tunteet menee. Pelkästään niiden varaan ei voi elämää, avioliittoa, rakkautta rakentaa. Sen tähden N ja N muistakaa, että Rakkaus on myös tahdon asia. Te lupaatte toisillenne: Minä tahdon rakastaa sinua myötä- ja vastoinkäymisissä. Ajan myötä rakkauden tuntomerkit usein muuttuvat. Rakkaus ei enää olekaan pelkästään toinen toisensa katselemista, vaan yhdessä johonkin katsomista. Rakkaus on yhteistä jaettua elämää, toista ei jätetä ulkopuoliseksi. Rakkaus ei pakene sanomalehden taa. Se on yhdessä iloitsemista, joskus yhdessä itkemistä. Rakkaus ei ole kerralla valmis. Rakkautta on hoidettava, se tarvitsee aikaa ja myös työtä kasvaakseen. Ilman hoitoa rakkaus kuihtuu ja kuolee. Se ei kuole vaikeuksiin, vaan usein juuri hoitamattomuuteen. Opetelkaa siksi ruokkimaan rakkautta. Pienillä sanoilla, asioilla, teoilla. Tähän tarvitaan mielikuvitusta, seikkailumieltä, virikkeitä, mutta ennen kaikkea tahtoa. Rakkaus on sitoutumista, muuttumista ja kasvua toisen hyväksi. Toisen hoivaansa ottamista, avoimuutta ja erilaisuuden hyväksymistä. Rakkaus ei kieltäydy elämästä fyysisesti toista lähellä silloin kun toinen sitä tarvitsee, vaikka ei itse juuri silloin tuntisi samoin. Toisen huomioiminen vaatii joskus epäitsekkyyttä. N ja N, opetelkaa tuntemaan toistenne tarpeet ja odotukset. Opetelkaa puhumaan kipeistäkin asioista. Avioliitto on tehtävä, joukkuepeli, jossa opetellaan rakastamista, anteeksipyytämistä ja anteeksiantamista. N ja N, tehkää toisenne onnellisiksi. Älkää kysykö niinkään, miten sinä voit palvella minua, vaan miten minä voin palvella sinua.

Käsi kädessä-sydän sydämessä-alkaa nyt elämässänne uusi matka. Se matka kulkee läpi vihreiden metsien, halki auringossa kimmeltävien merien, yli tummien vuorien ja poikki lainehtivien peltojen... Ja vaikka se matka on pitkä, eikä sillä loppua näy, on se matka hyvä taittaa, kun rinnalla on se ystävistä kaikkein uskollisin ja rakkain, se elämän tärkein ihminen: aviopuoliso. Tällä matkalla elämään ja ikuiseen rakkauteen, eivät polkuja peitä ainoastaan ruusujen pehmeät terälehdet, vaan joskus voi tie olla sateesta märkä tai lumesta liukas. Ojenna silloin rakkallesi kätesi ja pidä tiukasti kiinni, sillä niin hänkin sinulle kätensä ojentaa, kun itse et uupumukseltasi jaksaisi jatkaa. Ja eipä aikaakaan, kun auringon valokin saa taas maantien kivet kimaltamaan kuin tuhannet timantit ja sen säteet kietovat matkantekijät hellään, lämpimään hyväilyynsä. Tällä matkalla ei ehkä aina ole poutaa, mutta taivaan jokaisen pilven vesipisarassa loistavat kaikki sateenkaaren värit. Yksin voisi matkan varrella pelottaakin, mutta kahden kulkiessa rakkaus saa karhun voimat, kissan silmät ja kotkan siivet. Olkoon este sitten polulle kaatunut puu, pimeääkin pimeämpi korpi tai virrassa pauhaava vesi, voi rakkaus sen aina voittaa; nostaa puun syrjään, löytää eksymättä reittinsä pimeyden läpi tai kohota vahvoille siivilleen taivaan sineen jättäen taakseen kosken pyörteet ja karikot. Rakkaus löytää aina tiensä valoon - rakkaus on kartta ikuiseen onneen.

Minä Sinua rakastan, tiedän sen. Se ei ole vain hetken huumaa. Se on nuotion hehku hiljainen ja roihua polttavan kuumaa. Se ei sammu, kun sammuvat hallayöt, se ei kuole, kun maassa on routa. Se kestää arjet ja pehmeät yöt, se kestää, on myrsky tai pouta. Minä Sinua rakastan, katsohan, kuinka kirkkaasti tuikkivat tähdet. Joka päivä ne Sinulle lahjoitan, jos kanssani matkalle lähdet. Ja kun kuljemme raskain askelin, ja aika tuo murheita tupaan, pidän kädestä Sinua silloinkin, yhä Sinua rakastaa lupaan. Minä Sinua rakastan silloinkin, jos ehdimme korkeaan ikään. Olet edelleen minulle suloisin, ei hellyyttä sammuta mikään. Mitä siitä, jos ryppyjä poskiin saat, taikka kumaraan selkäsi taipuu. Kun näen silmäsi kirkkaat ja kuulakkaat, taas polvilleen rakkaus taipuu. -Anne-Mari Kaskinen

Tahdotko rakastaa tänään eilistäkin enemmän Tahdotko olla tukena myllerryksessä elämän Osaatko riidellä viisaasti, lempeästi ja kuunnellen, Sopia ennen pimeää nauraen, anteeksiantaen Oletko valmis kaikkesi ja enemmänkin antamaan Olethan valmis vastuun teoistasi kantamaan Haluatko ottaa vastaan elämän suuret ihmeet Haluathan yhdessä poimia pienetkin onnen rippeet Ethän koskaan anna periksi vastoinkäymiselle Olethan ystävä hädässä, ihminen ihmiselle Tahdotko, osaatko, jaksatko? Luulen tietäväni vastauksen Olet kanssani täällä tänään, sain sinusta kumppanin ikuisen. -Veera Rinne

Voitaisiinko kerätä tähän laajennettuun vihkimisseremoniaan sopivia runoja ja tekstejä? Sellaisia, joita voi pyytää joko vihkijän lukemaan, jonkun vieraan/kaason jne. tai vaikkapa hääparin lausua toisilleen?

Törmäsin just tällaiseen linkkiin http://www.ruissaloyhdistys.com/kartta.htm josta voi kattella kaikkia Ruissalon huviloita ja myös omistajien tiedot löytyy. Esim. TPS, TuTO, työväenopisto jne. Ehkä tuosta voi aloittaa kyselemisen? Kipparimajaa (60 hlö, on rantasauna) vuokraa http://www.tmvk.com

Tein puolestasi naikkareissa haun ja tutustu seuraaviin viesteihin ja voit varmaan koittaa ottaa privaatistikin näiden kirjoittajiin yhteyksiä? linkki 1 linkki 2 linkki 3 linkki 4 linkki 5 linkki 6

Huom! Vielä Krookilan kotiseutukeskuksen Juhla Mummolassa on a-oikeudet eli omia juomia ei saa tuoda. Pistänpä loputkin tiedot, eli hinta 340e, ruokailut alk. 16e/hlö, käytössä 01:00 asti, henkilömäärä max. 80.

Mulla on ollut mielessä myös tuollainen tietovisa, mutta että se toteutettaisiin ennemminkin yhtenä hääohjelmanumerona eli hääveikkaus. Siis se, että kysytään kysymyksiä, vastauksina 3 vaihtoehtoa, sitten vieraat ruksivat oikean omaan paperiinsa ja sitten juontaja kysyy oikean vastauksen hääparilta. Eniten oikein vastannut saa kai tyyliin kuoharipullon tms. palkinnoksi. Nyt ei heti kyllä mielikuvitus keksi millaisia kauhujuttuja yhdistettyjä hääleikkejä voisi keksiä. Mikseipä vaan soveltaisi niitä vanhoja hääleikkejä? No mutta yksi tulikin mieleen, että jospas sen morsiamenryöstön suorittaisi tyyliin Frankenstein ystävänsä Draculan ja kumppaneiden kera. ;D

Mulla on sulle hyvä vinkki. Eli pistä copy pastella haluamasi valssin nimi googleen, netissä on tosi hyvä hakukone, ja yleensä ekaksi linkiksi tulee sen hakukoneen tulos kyseisestä valssista. Ja siinä tuloksessa on ilmoitettu kaikki mahdolliset laulun levyttäneet esittäjät ynnä muuta tietoa laulusta. Pistän sen hakukoneen linkin vielä tähän: http://www.yle.fi/aanilevysto/firs2/index.php Itse olen vielä kirjaston hakusivuilta etsinyt häävalssien esiintymisiä CD:illä siten, että lykkään asiasana-hakuun sen häävalssin nimen, ja hakukone antaa suoraan tiedon miltä kaikilta levyiltä se valssi löytyy. Toivottavasti jaksat testata, kun on hirmu näppärää, ainakin mun mielestä! ;D

Turun linnan puistoa ei ollut mainittu tässä ketjussa. Olen nähnyt siellä otettuja kauniita miljöökuvia.

NOUSEE PÄIVÄ, LASKEE PÄIVÄ Muistaa sen tytön pienen voinhan, muistaa sen pojan pienen voin, milloin mä vanhenin, he milloin varttui noin? Kauniiksi tytön huomaan tulleen, pitkäksi pojan tulleen niin. Eilenhän vielä kanssaan leikittiin. Nousee päivä, laskee päivä, kiitää hetket näin. Siemen niin pian maasta kasvaa auringonkukaks silmissäin. Nousee päivä, laskee päivä, kiitää vuodet niin. Talvet ja kesät toistaan seuraa, naurusta menet kyyneliin. Millaiset neuvot voisin antaa, tietänsä miten helpottaa? Päivittäin toisiltaan he parhaat neuvot saa. Tyyneltä molemmat niin näyttää niinkuin hääparin kuuluukin. Alle tuon katoksen myös tahtoisin. Nousee päivä, laskee päivä, kiitää vuodet nuo. Talvet ja kesät toistaan seuraa, riemut ja surutkin kai tuo. Nousee päivä, laskee päivä, kiitää vuodet nuo. Talvet ja kesät toistaan seuraa, riemut ja surutkin kai tuo.

Syysunelmia Kaipuun syömmeen syksy toi mulle, onnentunteen ihmeellisen. Kauneimman ruusun, tyttöni sulle, annoin muistoksi rakkauden. Ruusut kuihtui, siksi nyt varmaan onnen haaveet kestäneet ei. Yksin mä kuljen muistojen tarhaan, siellä syömmeni rauhan saa. Sait muita kukkaset toukokuun Sait muita kukkaset toukokuun ja sen tuoksun sait sekä hurman muun. Sait linnun laulun ja lämmön maan ja se kaikki on ainiaan sun vaan. Voi vaieta lintunen ja on kerran päättyvä lento sen. Voi häipyä vuodet pois, mutta yhteinen onnemme ei vois Sait syksyn tuulen ja talven jään ja sait harmaat päivät ja poutasään. Sait käydä taivalta vaarojen ja sä kuljit kuin riemuiten tien sen. Voi himmetä loiste kuun ja voi syksy riipiä lehdet puun. Voi häipyä vuodet pois, mutta yhteinen onnemme ei vois Keväthuumaus Anttila nyt ampaisee ylös vuoteeltaan, aurinko on korkealla, kevättuuli lounaassa. Niityllä hän tanssii järin yöpaidassaan lauluhunsa yhtyä saa kuka vaan. Kuikkaemo uittaa jo untuvaisiaan, peipponenkin helskyttää riemulaulujaan. Katso, kuinka kukkaakin monta on jo kevät niityllä: orvokki, lehdokki, vuokko ja moni muu! Palttinainen paita se vain hulmuaa. Anttila kun karvaisia kinttujaan viskoopi. Anttilalle auki on taivas ja maa, oravalle kuuseen hän näin huudahtaa: Tunnetko, sä kurre kuka tanssija on tää. Kuule, käki kukkuu jo lempisävelmää. Katso väriloistossaan tervehtii jo kevätniityllä: orvokki, lehdokki, vuokko ja moni muu. Ja kukkasista kietoo nyt mies seppeleen, sen hän panee harmaaseen, pörröiseen päähänsä. Laulaen hän tanssii taas perähuoneeseen. Lapset ylös kirmaisee, hokee äidilleen: Katso isi tanssii, hän morsian on kai, mistä hän tuon hunnun ja kukkakruunun sai. Noinko monta kukkaa jo puhjennut on kevätniityllä: orvokki, lehdokki, vuokko ja moni muu. Anttila on vanha, mutta tanssii hän vain, häll' on paljon huolia, rahat on myös tiukalla, harvoin saa hän huilia, työtä piisaa ain', millä tavoin pärjää, ei tiedetä lain. Tietänee sen kuikka joka salmen suulla sous, peippo sekä orava, joka oksallensa nous, tietänee sen kukkaset, jotka loistaa kevätniityllä: orvokki, lehdokki, vuokko ja moni muu. Kultainen nuoruus Lapsena tuntenut murheita en, riemuja vain, kohdata sain. Siksi kai aika tuo onnellinen säilyykin muistelmissain. Ei kultainen nuoruus jää unholaan, vaan muistoissain jälleen sen luoksein saan. Päivänä nuoruuden onnellisen kohdata sain rakkahimpain. Hetkeä tuota mä unhoita en, muistoissain säilyy se ain. Ei kultainen nuoruus jää unholaan, vaan muistoissain jälleen sen luoksein saan. Saarenmaan valssi Siell' lauantai-iltana valkeat koivut jo kunnaille antavat lehtevän näyn. Ne hartaina näyttävät lausuvan sulle vain onnea kaukana kukkuvat käet. "Siis pyöritä, lennätä pellavapäätä kuin silmissä leikkivät säkenet lyö, niin kaunista muuall' ei löytyä saata kuin Saarenmaan nurmien kesäinen yö. Niin kaunista muuall' ei löytyä saata kuin Saarenmaan nurmien kesäinen yö." Yön varjoissa tuomi kuin valkea lumi se lintujen laulua sinulle soi. Ei muuten nyt huulet ja polttava poski niin loistaa kuin omenan kukkaset voi. "Siis pyöritä..." On Saarenmaan niityt kuin kasteinen syli, yön helmassa lauluista helisee maa, ja taivaskin loistavi pilvien yli ja polttava suudelma hurmata saa. "Siis pyöritä..." Niin siellä me nurmella vietämme juhlaa, kun hämärä aamulla kättä jo lyö. Ja kaikkien aatokset yhtehen liittää työn päivämme runsahan riemut ja työt. Siis pyöritä, houkuta neitoa nuorta sä kiiltävätähtinen sotilas vaan. Ne yöt ovat valkeat, kuluvat kohta, mutt' pellavapäätä et omaksi saa.

Esittäjä on ilmeisesti Jussi Lammela tai Finlandersin kappale, Häämusiikkia-levyltä.

Häävalssi (säv. Asko Hanhikoski, san. Asko Hanhikoski, sov. Jarmo Kotaja) Hetkenä kesäisen illan, häävalssi kauniisti soi Valssi yhdistää elämän kauniisti näin, Se hetki on rakkauden Morsian kaunis kuin prinsessa on ylpeäks sulhonsa katseen hän saanut on Yhdessä keinuen toisiaan katsellen unen se todeksi luo. välisoitto. Huntu valkoinen kyyneleet peittää liekö onni tää nyt ainainen tää on rakkauden aikaa ja yön tummaa taikaa nyt onnehen matkan se vie Huntu… Kaihoisasti katsoen toisiaan hääpari hymyilee näin matka on pitkä, se elämän taipaleen aloittaa näin yhteisen Tuulet ja myrskyt se kestää ain. Loppuvan sen toivomme rinnakkain Valssi tämä yhteinen, meidät vie yhtehen unelmiin rakkaimpiin Huntu… Hannun ja Riitan häävalssi (säv. Konsta Jylhä, san.Paavo Helistö, sov. Jarmo Kotaja) Ruusuja kieloja ympärillään, palmikot kassana vaalean pään. Työssänsä puuhaili tyttönen tuo, illalla keksi hän aatteen. Kuuluisat soittajat nuo Pohjanmaan, saapuvat seudulle näin kerrotaan. Sinne hän lähti myös kuuntelemaan, otti myös juhlaisan vaatteen. Siellä aikoi hän olla hetken, pienen hetkisen viipyä vain. Kun soittaja vierellä mestarin, häntä vain katsahtain. Soitti valssin niin herkän kauniin, soitti riemuisen, ja silmiään hän neidosta tuosta ei laskenut edes hetkeksikään. Viikkoja vieri ja niin kävikin, että se soittaja jo ruusuihin neitonsa peitti ja kirkkohon vei, kappelin kellot sai soimaan ilta on karkelon aika nyt saa, empien sulhanen jo katsahtaa vihdoinkin vaimonsa valssihin vie, vihdoinkin yhteinen on tie Siellä iloinen joukko toisten, toisten soittajain riemuitsevain nyt jousensa uutehen valssiin saa joka näin kajahtaa Häävalssi (kaustislainen kansansävelmä, sov. Aaro Kentala, san. Wiljami Niittykoski) Nuoruus onnen aika armahin on elon tiellä ihmisen. Aika keväisten toiveiden raikkaiden riemujen ja kaipuu unelmien. Kerran täyttyy toiveet sydämen ja rinnan kaipuu tyyntyy pois, kun askel käy luo vihkialttarin ja häävalssi kiehtoen soi. Nyt soikaa viulut soikaa laulut viirit hulmahtakaa, kun soutaa nuorta elon purtta kaksi onnelan valkamaan ja kansa kaikki juhlivasti yhtyin häätunnelmaan ja heille kauniin onnen elämän rikkaan käyvät näin toivottamaan. Vaan tunnelmat vaihtuu hetket häipyvät pois ja juhla arjeks vaihtuu ja taivas pilveen käydä voi vaan onni kun aina elon on aurinkoinen on tyyntä rauhaa vaikka pauhaa maailman meri myrskyinen.

Ollaan niinkuin pääskyset Ollaan niinkuin pääskyset pesä laaditaan Jos vain mua sä lempinet Oon sun ainiaan Jos sun petturiksi nään Murheet mulle toit Riennän kauas etelään Tänne jäädä voin Hääkellot Hääkellot soittaa hiljaa Ne viestin kauas kantaa Me -- -- -- --- Joiden Luoja rakastaa antaa Tämä päivä meidän vain on Ja loiste auringon Mä sulle kuulun ainoastaan Sinulle sinulle vaan Mä käteesi pujotan sormuksen Merkiksi rakkauden ikuisen Tää liittoo olkoon --- Se kestää päiviin myös arkisiin Mä huntusi nostan sua suutelen Kanssasi olen niin onnellinen Emme Luolta muuta nyt toivoa voi Kun hääkellot meille soi Kun arki meille koittaa --- Ei anneta riitojen voittaa Niistä rakkaus --- Tää päivä meidän vain on Ja loiste auringon Mä sulle kuulun ainoastaan Sinulle sinulle vain Mä käteesi pujotan sormuksen... Niittykukkaset Liian hienoja ruusut on mulle Niiden tuoksu niin hempeä on Niittykukkia poimin vain sulle Väri niiden niin lempeä on Niin kuin lemmikit silmäsi on Katse kaunis ja vaatimaton Niittykukkia poimin vain sulle Väri niiden niin lempeä on Kultanauhoja kimppu on vailla Kukkakauppani niitty on vain Itse kasvoin mä kukkien lailla Noita niittyjä kulkiessain Siksi kimppuni kukkaset vain Suuren tarhurin tarhasta hain Sinä itse oot kukkien kukka Jota kauniimpaa kasvaa ei voi Sinisilmät ja kultainen tukka Luojan sivellin piirteesi loi Siksi kimppuni kukkaset vain Suuren tarhurin tarhasta hain

Heips! Lisäilkää ihmeessä tuntemienne häävalssien sanoja! Jäin itse vähän kaipaamaan tällaista ketjua, eli missä voi etsiä omaksi häävalssiksi sopivia valssin sanoja! ;D

Orvokkiseppele On lauantai, kukkimaan kunnaat kevät sai. Niin kaunis sää, päivä tää mieleen aina jää. Ei kauniimpaa aikaa varmaan koskaan elää saa. Näin kahdestaan kirkkoon kun astellaan. Orvokkikimpusta saat seppeleen, morsiushunnun niistä mä teen. Hiuksilles painan sen suudelmineen rinnallas kirkkoon kun astun. Orvokkikimpusta saat seppeleen, morsiushunnun niistä mä teen. Luotani päästä en sua milloinkaan, yhdessä kuljetaan. Myös auringon kultainen katse hellä on. Kuin kuiskien tuuli käy, taivas sininen. Näin luontokin meitä juhlii paistein ihanin, Näin kahdestaan kirkkoon kun astellaan. Orvokkikimpusta saat seppeleen, morsiushunnun niistä mä teen. Hiuksilles painan sen suudelmineen rinnallas kirkkoon kun astun. Orvokkikimpusta saat seppeleen, morsiushunnun niistä mä teen. Luotani päästä en sua milloinkaan, yhdessä kuljetaan. TUOKSUVAT TUOMIEN VALKOISET KUKKASET (VALKOAKAASIAT) Tuoksuvat tuomien valkoiset kukkaset, terttuinsa peitos on puu. Lehdossa laulanta soi satakielien. Hiljaiseen yöhön luo loisteensa kuu. Muistatko kesän, kun tuoksussa tuomien haaveillen istuimme ain? Kuiskaili silloin tuo helkyntä hempeä: Armaani, aina, sun ain oon ma vain! Vuodet on vierineet, hurmos on haihtunut, nuoruus jo mennyt on, oi! Vaan en ma valkoisten tuomien tuoksua unhoittaa koskaan, en koskaan ma voi Oikean löytänyt oon Vuosia monta kai kumpikin on kulkenut tahollaan. Vuosia monta kai etsinyt vain ihmistä oikeaa. Kokea täytyy kai kaikki tää ennen kuin ymmärtää, että nyt elämänkumppanin oikean löytänyt oon. Kuin unessa tanssimme valssin tään, sun silmissäs onnen kyyneleet nään. Mä sinua niin paljon rakastan, sun tanssivan rinnallain ain' haluan. Tää tunteista suurin ja voimakkain on rakkaus, jonka sulta mä sain. Sen sydämessäin tahdon säilyttää niin kauan kuin jatkuu elämä tää. Tänään kun tietämme yhteistä lähdetään kulkemaan, toivon, et' kummankin virheistä yhdessä opitaan. Rakkautta yhteistä kun vaalitaan, toinen toistamme tuetaan, uskon et' edessä silloin on elämä rikkomaton. Kuin unessa tanssimme valssin tään, sun silmissäs onne kyyneleet nään. Mä sinua niin paljon rakastan, sun tanssivan rinnallain ain' haluan. Tää tunteista suurin ja voimakkain on rakkaus, jonka sulta mä sain. Sen sydämessäin tahdon säilyttää niin kauan kuin jatkuu elämä tää. Metsäkukkia Metsään on tullut jo syys, lohduton yön hämäryys. Vaan hongat huokaillessaan suojaavat kukkia maan. Hongiston suojaan on jäänehet pienoiset metsäorvokit nuo, syksyn unhoitti laasta pois. Yksinäin allapäin saavun kukkien luo, poimin ne armaallein. Anteeksi saan, tien onnellaan tunnen taas löytänein. Niin kesä saapuu jo uus, kukkien uus ihanuus. Metsässä puut vihannoi, sunnuntain hääkellot soi. Vierelläin ohjaan näin kirkkohon morsion. Metsäkukkia on hällä morsiuskimpussaan. Hymyillen, tietäen katseet yhtyvät nyt. Vain me tunnemme sen. On matkan pää liittomme tää, syy metsäkukkien.

KUKAT AURINGON säv. Pekka J.Mäkelä san. Matti Lehvilä Kukka auringon lehdillään kertoi jo sen, että kanssasi saan olla onnellinen. Ensi katseesi vangitsi sydämein mun. Tiedän olen vain iäti sun. Käsivartes kun saattavat minua näin ja me kuljemme yhteistä kotia päin. Väri rakkauden herkkä kuin orvokin on, syvä kaunis ja ehdoton. Läpi elämän hääkellot kaikua voi. Niissä usko ja toivo ja rakkaus soi. Arkipäivien vaikeudet helmiksi luo. Onnen myös ne kotiimme tuo. Katso kimppua auringon kukkasien. Siellä valo on elämän sydämien. Meille onnea hohtavat kukinnot sen. Tuoksu huumaava rakkauden. Pois matkaavat aikanaan pellavapäät. Illan ruskossa kukkaset auringon näät. Väri niiden viel’ kultaista hohdetta luo. Kukat auringon muistojen nuo. Tulkaa tanssimaan ystävät kanssamme vaan. Maljat juotu on onnemme lujittamaan. Kruunu morsion kulmilla kaunis on niin. Saattaa aikoihin onnellisiin. Sanat pienetkin Sanat pienetkin huuliltas talteen mä kerään kuin turvaksi tulevan huomisen ja mä kerjään sun katseitas aina kun herään työtarpeiksi elämän luomisen ja mä kerjään sun katseitas aina kun herään työtarpeiksi elämän luomisen. Seinät mä teen sun suojaksi talveen, auringon kesäämme yhteiseen tuon. Asun aina sun kaipuussas, kyyneleet salaan, jos määrä on matkani tuntematon, mut sä tiedät, sun luoksesi aina mä palaan, niin kauan kuin vereni lämmin on, mut sä tiedät, sun luoksesi aina mä palaan, niin kauan kuin vereni lämmin on. Tarkoituksen tuot jokaiseen aamuun, jokaiseen iltaamme arvoituksen. Häämuistojen valssi Häävalssin huuma jo haihtunut lie, kuin ammoin sen soinnut unelmihin vie. Niin loistivat tähtöset taivahallaan kuin tähteäin kaks jotka silmissäs saan. Rintaani painoin sun valssi kun soi enkelihymnin sun hurmasi loi ja onnesta suihkivat sydämet vain olet kaikkeni armahain. Jo yö vaipui helmahan nousevan koin ja aurinko kukkaset taas purppuroi. Viel kerran kun hetket ne tuntea vois niin onni ja lempi ei muuttuneet ois. Rintaani painoin sun valssi kun soi enkelihymnin sun hurmasi loi ja onnesta suihkivat sydämet vain olet kaikkeni armahain. Minä rakastan sua Keskellä vuosien, kiireen ja työn maailma sai meidät pysähtymään. Hiljainen hetki, kauneus yön sai rakkaimmat muistomme taas elämään. Nuoruuteen kanssas kulkea saan ja vaipua muistojen huumaan. Muistaa voin taas ensi taapaamisen, kun kuiskasin sinulle sen: Minä rakastan sua, yhä totta on tänään vaan enemmän enemmän se tarkoittaa. Minä rakastan sua, sulle kaikkeni annan ja elämä vie meitä päin parempaa. Näätkö tuon varjoisan penkin ja puun siinä mä sinua ain oottelin. Miettien suukkoa suloisen suun, kun olimme menossa taas tansseihin. Rakastavaiset silmissäin nään, kun ihana yö vaihtui päivään. Kaikki tuo vaipua voi unholaan jos huolehdi ei muistoistaan. Minä rakastan sua, yhä totta on tänään vaan enemmän enemmän se tarkoittaa. Minä rasatan sua, sulle kaikkeni annan ja elämä vie meitä päin parempaa.