Brassi

Tarkoituksena olisi, ettei nähdä ennen vihkimistä, vaikka samassa paikassa edellinen yö nukutaan ja kaikki aamutoimet hoidetaan. En tiedä miten tmä käytännössä tulee onnistumaan, haluaisin niin saada sulhoni silmät tippumaan kun näkisi minut täydessä tällingissä vasta kun matkaan kohti alttaria. Kuvaus meillä on vihkimisen jälkeen heti, olen jotenkin taikauskoinen tämän asian suhteen. En voinut ottaa yo-kuvaakaan ennen kuin vasta koulun virallisen yo-juhlan jälkeen. Tuntuu jotenkin tosi tyhmältä ottaa se kuva etukäteen.

Meillä on 26 kutsua ja niiden kustannukset: -korttipohjat 18e (näissä valmiiksi aivan upea sydän-ornamenttileikkaus kannessa) -tulostuspaperi 4e (tästä saatiin kutsuihin, juhlainfoon ja kirkko-ohjelmaan sekä juhlapaikan tekstijuttuihin tarvittava määrä paperia, nipussa siis 100 vaniljan väristä liuskaa) -kutsu-tarrat ja sormus-tarrat yht. 5e -sydämen taustaksi tuli kultaista lahjapaperia, jäänyt joulusta joten "ilmaista" -ääriviivatarra 6e -postimerkit, n. 20e = yht. 53 euroa, eli kutsun hinnaksi tuli 2 euroa kaikkineen. Ja upeat kutsut tulikin

Meillä Kuula mennessä alttarille ja Hakanpään Trumpettisävelmä poistuessa. Hävalssina soi Maijan ja Jannen häävalssi. Oli erittäin helpot valinnat.

Meillä säästetään vain joissain suht pienissä asioissa. -Kutsut tehtiin itse, 60 hengelle (25 kutsua) maksoi yhteensä postikuluineen 60e -kaikki askartelut itse, niihin yhteensä n. 100e, jossei alle -kukat, en niin välitä itse kukista, joten otan mahdollisimman edullisen, toki kauniin kimpun (todnäk ruusuista) -ei kaasoa tai bestmania, joten ei heidän systeemejään kustannttavana -hääyötä kotiin viettämään, joskin olen ostanut sikakalliit lakanat, verhot, maljakkoja, kynttilöitä yms uutta sisustustavaraa sen vuoksi makkariin. Plus ruuat. Mutta tässä ajattelen, että ne sitten säilyvät (siis kaikki nuo sisustushärpäkkeet), kun taas hotelli olisi vaan sen yhden yön ja paremmin me kuitenkin viihdytään omassa kodissamme -häämatkassa saatiin aikaisen varaajan etu, yhteensä jotain 80e -otamme vain studiokuvauksen, taitava veljeni kuvaa kirkossa videolle, ja muuten varmasti lähisuku ottaa paljon kuvia itse hääjuhlasta -sormus maksoi 420e, saimme alennusta siitä Cityshopparin ja vähän muunkin avulla 130 euroa -musiikki tulee cd:ltä, ei siis bändiä, koimme sen turhaksi Ruuat tulee pitopalvelulta, pukuani ostaessani en edes katsonut hintalappua yms, seikkoja, joissa emme edes jaksa yrittää säästää. Noista joistan mitä yllä luettelin, tulee säästöä kuitenkin lopulta huima summa, joten saadaan kuitenkin olla tyytyväisiä

Kihlani on sileä, vihkissä on 0,5 ct. Tosin timantteja on yhteensä sata joten ovat tosi pieniä.

Naimisiin mennessämme olemme olleet kihloissa 3v. 2kk. Yhteiseloa neljä vuotta, yhdessäasumista kaksi ja puoli vuotta.

Ehdottomasti elokuu, jos mielii samanmoista tunnelmaa kuin me Siis sellaista loppukesän ihanaa lämpöä ja värikylläistä maisemaa. Itseasiassa kun olin sovittelemassa hääpukuani, niin myyjä kertoi että elokuu on päihittänyt aivan täysin kesä- ja heinäkuut häiden suhteen. Ainakin viime vuosina elokuussa on tupannut olemaan saman verran häitä kun alkukesästä yhteensä. Johtunee varmaan osittain siitäkin, että ihmiset lomailevat heinäkuussa ja ovat reissussa yms, niin on helpompi pitää silloin häät, kun suurin osa vierasitakin pääsee paikalle.

Tämä on ahdistava aihe, sillä pelkään että saamme jotain krääsää. Siis muuta kuin toivomaamme rahaa ja meillä ei ole yksinkertaisesti tarvetta eikä myöskään TILAA millekään astiastoille yms. jutuille. Toivon sydämeni pohjasta, että ihmiset osaavat lukea juhlainfostamme ohjeet ja sisäistää ne myös. Eli meillä lukee kutsun mukana menevässä juhlainfossa näin: "paras lahjamme on läsnäolonne juhlassamme. Jos kuitenkin haluatte meitä muistaa, avustus häämatkakassaan olisi meille mieluista". Halusin sanoa tuon yksinkertaisesti ja nasevasti, ilman mitään kammottavia runoja tai tilinumeroa. Juhlapaikalle tulee siis lahjapaketiksi naamioitu pahvilaatikko, jossa slotti kirjekuoria varten joten siinä vaiheessa ei auta itku markkinoilla, jos joku tuo mummovainaan vanhaa värttinää lahjaksi.

Ei tule varsinaisesti juhlaohjesääntöä vaan juhlainfo, ihan sen takia sekin, että suurin osa vieraista tulee useiden satojen kilometrienkin päästä, vain harva tietää kirkon ja juhlapaikan sijainnin. Juhlainfossamme on seuraavat asiat ilmoitettu: -kirkon ja juhlapaikan osoitteet ja kartta -lahjatoive (yksinkertaisesti rahaa vain) -meidän osoitteemme jos ja kun monet kutsutuista eivät sitä tiedä (vaikka ollaankin jo yli kaksi vuotta samassa osoitteessa asuttu) ja jos haluavat meitä muistaa kortilla tms jos eivät juhlimaan pääse Turhat lässytykset eivät kuulu infomme repertuaariin.

Kuukausi sitten käytiin ostamassa ja viikon päästä ostohetkestä sainkin jo kotiin sormukseni. Ja elokuun alussa häät, luulin että oltiin todella aikaisessa mutta eipä kai sitten niinkään, ainakaan näitä tekstejä lukiessani Mutta siis hiukan vajaa 5 kuukautta ennen h-hetkeä ostettiin. Olin tosin nähnyt mainoksen sormuksestani jo viime syksynä ja sanoinkin kaikille että tuossa mun sormus. Sen sitten sain

Ziik, kiitos vastaksesta Juu. puhuttiinkin asiasta pari päivää sitten ja asiat sikäli ok, että miehelle sopii jokseenkin minun kaksoisnimittäminen ja siis miehelle on nimenomaan yhteinen nimi tärkeää, muttei halua taas puolestaan ottaa minun sukunimeäni, niinkin urposta syystä kuin nimeni ruotsalaisuudesta. Hän lisäksi pitää otdella paljon sukunimestään, joten en voi pakottaa häntä siitä luopumaan. Eli periaatteessa samat tilanne molemmilla, kumpikaan ei haluaisi toisen nimeä mutta molemmat haluaa että meillä on yhteinen nimi. Minä sitten teen komromissin, sillä ylipäätään silloin kun saadaan sitä jälkikasvua joskus vuosien päästä niin sitten on koko perheellä sama nimi. Alun perin olisin halunnut vain pitää oman nimeni, enkä ottaa ollenkaan miehen nimeä, mutta se vaihtoehto vaikuttaa minustakin jotenkin hiukan tylsältä. Tällä siis ilmisesti mennään, ja samalla ilmoitan väestörekkariin, että etunimeni virallinen osuus lyhenee. Eli kahta kaksiosaista nimeä en voisi käyttää, nimestä tulisi siten kerrassaan nimihirviö. Tietääkö näin OT:sti kukaan tästä asiasta, onnistuuko tuon kaksiosaisen etunimen virallisen muodon muuttaminen ihan vain ilmoittamalla kuten tuon sukunimenkin? Eli siis jos nimeni olisi nyt vainna Minna-Kaisa, niin että alkaisin käyttää virallisesti vain tuota Minnaa? Kiitos vastauksesta (jos nyt sellaisen saan kun menee niin ohi virallisen aiheen, mutta oikein mistään en ole tähän löytänyt tietoa)

*

*

*

Juu, kiitos Klarabella, mutta siis en kaipaa varsinaisesti maalaishäitä vaan ihan perushäitä höystettynä pienillä pohjalaisilla jutuilla

Hei mahtavaa, kiitos ideoista. Vaikka onkin aika karu, niin tuo puukkopölkky kirkon edessä olisi hauska, suostuisikohan sulho että semmoinen laitettaisiin juhlapaikan eteen, ihan vitsillä siis? En tosiaan oikein tiedä mitään mistään pohjalaisista tavoista, joten laittakaa ihan mitä vaan perinteitä tulemaan. Netissä on jotenkin aivan älyttömän huonosti saatavilla tietoa, lähinnä häistä jotain että oli omat viinanlaskijat ja puukkikset. Ja tuo Lauri Tähkä-juttu on ihan mainio idea, kiitos siitä. Lisää vaan tulemaan, olne itsekin niin hurahtanut tähän aiheeseen, notta pakkohan se on esille tuoda häissäkin. Vaikka suurin osa onkin helsinkiläisiä tai tästä läheltä, niin ihan sulkin kunniaksi haluan tuoda hänenkin kotiseutuaan esille. Niin ja meillä juurikin on vanha puutalo koivujen keskellä, ja sinne ajattelin myös sadonkorjuuteemaa tuoda esille, elokuussa kun häätkin on. Mutta miten?

Joo, en ole oikein mistään löytänyt tästä aiheesta mitään. Mutta, tarkoitus olisi kaikenlaisin pienin tavoin tuoda miehen suvun pohjanmaalaisuutta esiin Helsingissä pidettävissä häissämme. Ajattelin esimerkiksi tyyliin iltajuomaksi Mallaskoskea, sitten jonkun runon (minkä) esim. pöytäohjelmiin yms. Jos ihmisillä on jotain hyviä vinkkejä niin kiitoskaunis jos viitsitte niitä minulle tänne laitella. Jotenkin oma pääkoppa lyö ihan tyhjää, ja kun en itse ole edes kotoisin Pohjanmaalta, niin en senkään vuoksi oikein mitään kivaa keksi (miehestä ei jostain syystä ole kovinkaan paljon apua tässä ) Kiitos jo etukäteen!

Tämä on kyllä kamalan ahdistava aihe, sillä en osaa päättää mitä tekisin. Homma on seuraava: rakastan omaa ihanaa sukunimeäni todella paljon. Tämän nimen kantajia on n. 3000. Miehen sukunimestä en pidä ja se on semmoinen, jota pitäisi aina vähintäänkin vääntää rautalangasta joka paikassa mutta melko harvinainen, vain noin 100 kantajaa. Nimi on myös vanha suomalainen, omani vanha ruotsalainen. Miehelle olisi tosi tärkeää, että ottaisin hänen nimensä, kun taas sydämeni itkee loppuelämäni jos luovun nykyisestä nimestäni. Joten olenkin miettinyt, että mitäs jos ottaisin yhdysnimen, mutta onkohan siinäkin sitten omat riskinsä ja hankaluutensa? Alunperin ajattelin, että otan jatkoaikaa nimelleni ja viahdan sen sitten miehen nimeksi kun jälkikasvua melle siunaantuu. Nyt ajattelin tehdä saman, tosin yhdysnimen kautta. En tosiaan tiedä mitä tehdä. Haluan, että se ainoa asia, minkä mies tosissaan haluaa toteutuvan näissä käytännön asioissa, toteutuisi mutta en halua toisaalta luopua ainoasta nimeni osasta, jota oikeasti olen aina arvostanut. Lisä-ärsynä tässä on se, että etunimeni on kaksiosainen, jota kukaan ei ikinä, ei siis aikuisten oikeasti ikinä osaa sanoa saati kirjoittaa oikein. Että jipii. Voi itku miten vaikeaa

Meillä kaikki olivat enemmän kuin iloisia, jostain syystä molemmin puolin olivat osanneet odottaa asiaa. Kun kerrottiin hääpäivästä, niin vanhempani olivat aivan onnessaan, sillä olivat kovasti jo odottaneet että koska päätämme hääpäivän.

Olen nähnyt kaksi hääpainajaista tähän mennessä. Ensimmäinen oli sormuksen hakemispäivää edeltävänä yönä. Unessa hain sormuksen, josta oli tipahtanut muutama timantti ja rinkula oli ihan ruosteessa. Lisäksi kaiverrus oli lievästi sanottuna hiukan vääränlainen, siinä luki "Timo <3 Antti". Meidän nimet siis alkaa T:lla ja A:lla, mutta sormukseeni mahtui vain ensimmäiset kirjaimet. Huhuuh. Toisessa unessa Eija Vilpas tuli juomaan kaikki juhlien viinat. Sairasta.

*