lumilaakso

Toadstool, onnea, kun löytyi teille tuo ihana kulkupeli <3 me sensijaan nyt tyydytään vanhaan fordiin, jota sulkin isä on kunnostanut pitkään, eikä tietenkään kehdata sanoa hänelle, ettei oteta tuota autoa Ja oishan se nyt vähän tylsää alkaa hommata "vierasta" autoa, kun kerran lähipiiristä löytyy tunteella kunnostettu autowanhus Ehkä 96:n kyytiin sitten joskus toiste...

Kauanko te yleensä marinoitte? Niinkun vaikka oliiveja tai artisokan sydämiä?

Voi ei, ihania autoja teillä! <3 Mä haluisin meille kovasti Saab 96:n eli nk. "wauhtisämpylän", mutta kukaan tuttavapiiristä ei taida sellaista omistaa. Pitää vielä vähän kysellä, josko jostain löytyisi.

Vinkkejä kaivataan, eli mistä saisi tällä hetkellä halvimpaan hintaan ... ?

Huomaattehan kuitenkin, että monien järjestö- tai eläkepappien nykyiseen toimenkuvaan eivät kuulu kirkolliset toimitukset kuin erikseen pyydettäessä. Heille ei siis makseta seurakunnan puolesta palkkaa automaattisesti siitä, että tulevat toimittamaan. Jos toivotte saavanne jonkun tietyn eläke- tai järjestöpapin, kannattaa tiedustella häneltä myös, miten palkanmaksu voidaan järjestää. Monet seurakunnat eivät maksa automaattisesti toimituskorvausta "ulkopuoliselle" papille, jos seurakunnan omia pappeja olisi myös tuohon ajankohtaan saatavissa.

Meillä mies ei alun perinkään halunnut sitten vihittäessä toista sormusta, ts. valitsi kihlansa siten, että pitää vain sitä. Minä aluksi ajattelin, että saan sitten varmaankin toisen, mutta olen nyt tullut muutaman kuukauden kokemuksella siihen tulokseen, että pidän sittenkin minäkin ehkä vain tuota samaa, jossa on yksi kivi joka minulle hyvin riittää?! Ajattelimme myös molemmat antaa sormuksen toisillemme kirkossa. Silloin tavallaan homma toimisi siten, että kummallakaan ei olisi sormusta kirkkoon mentäessä, ja siellä saisimme ne kiillotetut vanhat sormuksemme... Mutta pitää nyt katsoa. Voihan se mieli tässä matkalla muuttua.

Mä olen myös sattunut vain sellaisiin vieraaksi, joissa isät (tms.) saattavat. Työn puolesta olen nähnyt vähän useampiakin häitä ja täytyy sanoa tällä otannalla, että isät tai muut läheiset ovat saattaneet morsiamet noin 8/10 tapauksista.

Kuulostaa ihanalta Me ollaan kiinnostuttu titaanisormuksista. Mikähän noiden hinta on suhteessa esim. valkokultaisiin? Kiinnostaa, mutta olis hyvä tietää vähän hintaluokasta ennen ku lähtee vaikkapa Lahteen asti vain katselemaan

joo, mäkin ohjeistin (yleisellä tasolla), että kauppareissulla ei oo ehkä se toivottavin formaatti.... Tai riippuu tietty kauppareissusta. Mutta siis jotain sellaista, mitä muistella. Valinta muuten vapaa. Kaikki käy kunhan on punaista

juu, ensin naimisiin ja sitten lapset vasta Näin päin meillä

Mä oon paljon miettiny tätä juttua, vaikkei olekaan ihan vielä ajankohtainen. Lähivuosina kuitenkin tulee eteen. Varmaankin päädyn pitämään oman nimeni. Oma nimeni on lyhyt ja jämpti, yleensä jää ihmisten mieleen. Tulevalla miehelläni on tavallistakin tavallisempi suomalainen sukunimi. Nimi on kuitenkin hänen edesmenneen isänsä, eikä hänen suvussaan kellään muulla ole sitä nimeä, sisarukset eri nimellä ja äitikin vaihtanut tämän nimen pois. Miehen isän puolen sukuakaan ei enää juuri ole. Ottaisin mieheni nimen, jos sitä kautta "liittyisin" hänen sukuunsa. Nyt kuitenkin tilanne on se, etten ottamalla hänen nimensä liittyisi muihin kuin häneen, koska muita samannimisiä ei hänen lähipiirissään enää ole. Hänen nimensä on kuitenkin hänelle itselleen tärkeä, eikä itse halua vaihtaa sitä. Luultavasti siis pidämme molemmat omamme.