ingenjoor

Siis mieshän saa tehdä naimisiin mennessä, miten haluaa. Sitä, että hän ottaisi sukunimesi, et pysty kieltämään (laillisesti). Rohkaisuksi, että kyllähän noita etunimi etunimi yhdistelmiä on nähty sekä miehissä että naisissa. Jos ei vastapuoli tajua, niin omahan on ongelmansa Muistathan, että lapsille tulee automaattisesti äidin sukunimi. Piste. Tätä pystytään kiertämään äidin suostumuksella, ei muuten

Häitä juhlittiin Hämeenlinnassa 3008 2008. Kirkkona Vanaja, paikkana Visahovi. Kampaajana Sari Korelin, bändinä Jukka Herranen &co ja kuvat Raatikuva. Hienosti meni Jos haluat kysyä jotain noista järjestelyistä tai käytetyistä palveluista, laita privaa. Käyn tosi harvoin täällä osiossa.

Meille tuli tilinumero myös. Negatiivista palautetta ei ole tulllut, vielä. Muutamat ovat sanoneet, että toive on todella hyvä, kun sen voi hoitaa pois etukäteen ja ei tarvitse shoppailla. Monet ovat myös sanoneet, että kaikista hölmöintä on toivoa häissä tai muissa juhlissa jotain sellaista, mitä ei tarvitse. Uskalsin laittaa tällaisen toiveen, koska esimerkiksi oma sukuni tuo aina rahaa juhliin. Esinelahjat ovat todella harvinaisia. Näin on ollut jo ainakin 10 vuotta, sitä ennen juhlista on vähän aikaa. Silloinkin tuli rahaa, mutta tuli muutakin. En muista suhteita.

Edunvalvojaksi voidaan määrätä myös ulkopuolinen henkilö, jos on tarvetta. Yleensä lapsen vanhempi on edunvalvoja. Mielenkiintoiseksi asian tekee, jos lapsi ja vanhempi kuolevat samassa onnettomuudessa niin, että vanhempi ensin ja lapsi sitten. Tällöin lapsen perii vanhempi (oletetaan, ettei ole perhettä) ja isä perii kaiken Edellyttäen, että ei ole testamenttia tms. rajaamassa perintöä isältä pois.

Meillä on lahja-asiat hoidettu niin, että opiskelijabudjetilla veimme kavereille lahjakortin tai rahaa n.50e. Kerran ostin lahjan, koska sitä olis toivottu enemmän. Nytkin on häät tulossa ja kysyin ilmoittautuessa, että mikä olisi mieluisin lahja. Mitä toivotaan, sitä myös viemme. Minun mielestäni pitää kunnioittaa toisen toiveita tai sitten viedä rahaa, jos on epävarma. Oma mielikuvitukseni ei riitä keksimään ihquja lahjoja edes kavereille. Toisaalta olen myös sukulaisten kanssa tottunut siihen, että rahalahja on normaali tapa toimia ja ei mitenkään kylmä ele tms. Kukin taaplaa tavallaan, mutta hermot menee itseni ja muiden puolesta, jos lahjaksi yrittää viedä jotain muuta, mitä toinen on toivonut. Tarpeettomista häälahjoista saamme varmasti oivia tupari- tai joululahjoja. Tästä hyötykäytöstä ei vieraan pidä pahastua

No, miksi lapsille ei haluta antaa ns. arvostusta muiden silmissä ja samalla mainetta ja kunniaa keränneen äidin sukunimi? Siis mä ymmärrän, että halutaan pitää oma sukunimi. Sitä en ymmärrä, että sitä omasta mielestä tärkeää/arvokasta/maineikasta/harvinaista/ hienoa tms. sukunimeä ei haluta antaa lapsille vaan "tyydytään" isän nimeen. Suurin osa lapsista jää eron sattuessa äidille, joten äiti ja lapset ovat tässä vaiheessa erinimisiä, eikä ns. yhdistävää linkkiä ole lähipiirissä.

Lapset saa automaattisesti äidin nimen, jos vanhemmilla on eri nimi ja he eivät pysty päättämään asiasta yhdessä. Ihmettelen naisia, jotka pitävät omasta nimestään niin paljon, että haluavat pitää sen myös naimisiin mennessä. Kuitenkaan tästä nimestä ei pidetä niin paljoa, että lapsille vaihtoehtona olisi oma nimi. Enemmin annetaan lapsille isän ns. tusinanimi. (hieman kärjistäen). Miksi naisen sukunimi lapsille ei ole todellinen vaihtoehto näissä tapauksissa?

Miksi ei kelpaisi?

Täältä löytyy myös hyviä: http://www.seisomapaikka.com/esiintyjat.htm

Nimim. minullakin on kokemusta liian tuttujen kanssa pettämisestä. Itse en pystyisi olemaan myöskään sopuisa vaan hakisin kostoa millä tavalla tahansa. Kiusa se on pienikin kiusa. Ajattelumallini ei ole rakentava, tiedän sen. En kuitenkaan pysty olemaan neutraali, jos puolisoni pettäisi minua 2v siskoni kanssa. Valitettavasti! Ja tiedoksi, näin voi käydä

Huomautus tosielämästä (meneeköhän kuinka paljon ohi aiheen?). Jos toinen vanhemmista menee uudestaan naimisiin, tekee kaiken kattavan avioehdon ja he ostavat kaiken ei-biologisen vanhemman nimiin, niin biologiset lapset eivät saa mitään-> ei mitään jaettavaa. Nimim. kokemusta on, ei omakohtaista :'(

Minulla todennäköisesti pitkään suvussa kulkeneita kiinteitä omaisuuksia. Tarkaanhan en vielä näitä asioita tiedä, mutta todennäköisyys saada ko. omaisuutta on aika suuri. Kun on sisaruksia, niin heistähän ei koskaan tiedä, mitä ovat saamassa ja mitä minä. Sulhon puolelta sama juttu. Tosin epäilen hyvin vahvasti, että vanhempanikin rajaavat lastensa puolisot pois testamentissa. Sulhon puolelta en ole ollenkaan varma Perityllä käteisellä ei olisi niin väliä, mutta esim. 200v suvussa kulkenut kesäpaikka merkitsee jo hieman enemmän ainakin minulle

Mangoldi, voit ehdottaa miehellesi, että hankitte sinulle jonkun vapaaehtoisen eläkevakuutuksen, joka turvaa rahatilannetta sitten joskus. Voitte myös sopia, että joku omaisuus jää avioehdon ulkopuolelle. Ehdottomasti kannattaa pitää huolta omista oikeuksista

Meille tulee ehto, jossa rajataan pois peritty tai ennen avioliittoa omistettu omaisuus. Kaikki liiton aikana tienattu omaisuus ja velat ovat yhteisiä. Itse todennäköisesti laitan tietyn lievennyksen perityn omaisuuden suhteen, jos liitto päättyy kuolemaan (eli puoliso saa vaikkapa purjeveneen, mutta ei kesämökkiä. Jos siis sattuisi tuollaiset perintönä tulemaan ) Viisaammat varmaan neuvovat noissa velka-asioissa. Henkilökohtainen mielipiteeni on, että minulle kävisi hyvin järjestely, jossa velet olisivat puolison nimissä (tai ainakin suurin osa), mutta omaisuus menisi puoliksi. Jos asia olisi toisin päin, niin en kirjoittaisi nimeä alle! Ymmärrän hyvin, ettei lakimies tuollaista ehtoa haluaisi tehdä, koska se voi muodostua "kohtuutomaksi", jos epäsuhta veloissa on korkea (esim. toisen velkaosuus 20% ja toisen 80%, sekä velan määrä 150 000e). Viisaammat korjatkoon!

Millaisia neuvotteluja jouduitte käymään? Millä perusteella suostuivat järjestelyyn? Voit laittaa privaakin!