Eekkeri

Ha haa! Mulle kävi ihan samoin! Tosin huomasin sen ihan itse justiin ennen alttaria. Ehdin vilkaista muistaakseni vielä anoppia ennen alttaria Hiukan jännitin sitä alttarille menoa, että tuleeko hymystä irvistys. Ei tullut, kun kirkon ovet aukenivat, niin hymy levisi korviin

Moro! Tuore rouva tässä Orkidea on sitten aika herkkä kukkanen kaikelle. Kimpun kanssa on oltava supervarovainen. Mulla putos ensimmäiset terälehdet jo valokuvassa. Samoin ollessani kaasona, orkideasta tehdystä rannekukasta ei muutaman tunnin jälkeen ollut juuri mitään jäljellä. Tosin rannekukkaa en vielä silloin osannut varoa.

Mun floristini sanoi, että jos kirkkoa haluaa koristella, niin pitäisi miettiä, miten ne voitaisiin hyödyntää sitten juhlapaikalla. Olen samaa mieltä, ettei puolen tunnin toimituksen takia kannata uskomatonta määrää euroja tuhlata kirkon koristamiseen- tulee sinne sitten kukkia tai vaikka ruusukkeita. Jos keksii hyvän paikan kirkkokoristeille, niin varmaan aika tyypillinen koristelutyyli on laittaa penkkien päähän jonkinlainen härpäke, samoin alttarille kukka-asetelmat. Tai voihan koristella vaikka joka toisen tai kolmannen. Yksissä häissä oli penkkien päihin maalattu oksia valkoiseksi, tosin ne näyttivät jotenkin hmm erikoiselta

Minä puolestani kävin tänään kävelykadulla avatussa Floritaksessa. Ystävällinen palvelu ja ainakin myyjä sanoi, että hinnat eivät ole kalliita. Katsellaan, kun kimput, vieheet ja koristeet on tehty, että miten kävi

Mä laitoin joskus, että terveiset löytyvät osoitteesta www.op.fi tai jotain sellasta. Ainaki asia ilmenee siitä. En tiedä, onko mielestäsi liian suoraan sanottu.

Meillä kaivattaisiin kultaan ja rikkauteen liittyviä aforismeja, tyyliin "rakkaus on rikkautta suurempaa" tms mutta fiksumpaa. Löytyisikö?

Mimosalla on tervettä järkeä hear hear!

Kyllä se pettäminen on pettämistä, kuten muutkin ovat jo sanoneet. Hirvittävä tilanne ja herättää takuulla tunteita joka suuntaan. Suosittelen kyllä myös jonkinlaista parisuhdeterapeuttia. Pienemmistäkin asioista sellaisissa paikoissa on takuulla käyty. Pettäminen on melkeinpä pahinta, mitä parisuhteessa voi toiselle tehdä. Näin ainakin omalla kohdallani kuvittelisin. Puhua kuitenkin kannattaa, naisella kun on luontainen tarve kuunnella myös itse, mitä mieltä on

Oho! Kiitos tarkoista tiedoista Tarkkailkaa piakkoin naikkosta, jolla on upea rusketus Ellei sitten käy vanhanaikaisesti, ja minusta tulee dalmatialainen. Voisinkin koittaa lomallani vasta

Hei, ihan ot- mutta mistä tämä litania mahtaa olla alunperin kotoisin? Miksi siis morsmaikulla pitää olla lainattua, sinistä, uutta ja vanhaa? Seuraakos siitä morsiamelle hyvää onnea tms? Tulipas yhtäkkiä mieleen, että uskaltaakos sitä rikkoa MUOKS: kiitos Morrelle, valaistus tuli asiaan edellisellä sivulla ! Minulla on uutta: puku ja kaikki päällepantava Vanhaa: Pitsiliina minullakin ja tiara Lainattua: siskolta ajattelin lainata korviksia ja sinistä: se on hakusessa. Toivottavasti ei käy kuten kuvassa.

Moikka! Mistähän löytäisin Porista ihmisen tai vaikka koneen, joka ruskettaisi minut? Kaipaisin siis suihkurusketuspaikkaa. Koitin googlellakin, muttei anna Porista yhtään osumaa. Erikoista. Missä olette käyneet, vai eikö täälläpäin ole mokomia?

Sama täällä 50e maksoin tänään päättyneistä polttareista, olen toinen kaasoista. Summa oli mielestäni suuri, koska mikäli täälläpäin oltaisi polttareita vietetty, niin takuulla suhteita käyttämällä olisi aktiviteetit saatu halvemmalla. Mutta toisaalta, 50e kaikesta siitä, mitä teimme, ei todellakaan ollut paljon. Ihanat polttarit olivatkin Eli 50e on mielestäni maksimi. Kaasot maksakoon saman verran mitä muut.

Olisin mielelläni laittanut yksäriä, mutta tulkoon tämä tässä nyt julki, jospas joku muukin sitten saisi jotain rohkaisua. Pelko ei ole heikkoutta, eikä missään nimessä naurun asia, ei edes irrationaalinen pelko. Eikä pelkosi ole sinun syysi. Pelko on ihmisen normaali tunne, joka suojelee ihmisen elämää. Irrationaalinen pelko taas tulee usein tietämättömyydestä tai vaikkapa traumasta, jonka yhdistää johonkin asiaan. Mikäli pelon kohde ei uhkaa oikeasti hengissä selviämistä, niin silloin siitä voi päästä eroon, on olemassa sellainenkin pelko, että hirvittävästi jännittää vaikkapa mennä huoneeseen, jossa on verhot. Minä olen hiukkasen pelkäävää sorttia, kullannupulle löytyi täältä kaveri olen ennen ollut perhospelkoinen (pelko on voitettu!) ja arvaas pelokas, mitä edelleen pelkään: minulle jäi vaikeahkon au pair- vuoteni jälkeen matkustuskammo, jota olen hävennyt viisi vuotta. Ennen olen rakastanut matkustamista. Tunnustettakoon tämä tässä oikein aidolla nimimerkillä Olen siltikin ihan tuiki tavallinen ihminen, tämä ei normaaliin elämään juurikaan vaikuta. Ihan niinkuin hammaslääkäripelkosi ei omassa normiarjessasi varmaankaan näy, paitsi nyt, kun haluaisit jotain, mikä vaatii pelon voittamisen. Häät ahdistavat (edelleen hiukkasen), kun tiedän, että ihmiset tulevat kyselemään, minne menemme häämatkalle... Heh. Olen kuitenkin ottanut nyt asiakseni kohdata pelkoni (Herra tietää, mikä siinä niin jännittää ) ja tehdä asialle jotain. Pelottaa, että pelottaa, mutta olemme ajatelleet, että edes pieni matka on tehtävä Sulho ei painosta, mutta minä itse vaadin. Ajattelisin, että peloista pääsemiseksi ei ole oikotietä, ne on kestettävä ja sitten käsiteltävä. Pelko on kamala tunne, mutta siihen ei kuole. Ihminen ei pysty tuottamaan mitään sellaisia tunteita, mitä ei pysty kantamaan. Tarvitset jonkun lähellesi, joka tukee ja kuuntelee sinua, olettaisin, että sulhanen ainakin On hyvä jutella pelosta, mikä siinä nimenomaan pelottaa ja millä hetkellä, saat "lihaa luun päälle", pelossa on jotain, mihin tarttua ja pelko on helpommin voitettavissa. Oletko ajatellut, että aloittaisit hiukan pehmeämmin pelon kohtaamisen? Eihän sinun ole pakko heti pötköttää urheana tuolissa koko purukalusto hoidettavana, aluksi voi tehdä niinkin pikkuruisen jutun, kun kävellä hammaslääkärin vastaanoton ohi ! Sitten käydä käytävässä ja sitten joskus odotushuoneessa, sitten vaikka sopia lääkärin kanssa aika, että käyt juttelemassa. Mikäs pakko heti on laittaa päätä leijonan kitaan Toistan vielä, että mikäli siedätyshoito ahdistaa, niin olet oikeilla jäljillä, mutta tunteeseen ei kuole. Vaikka tuntuisi, että kuolee, niin se on vain ja ainoastaan tunne, ei todellinen uhka. Tiedän, tiedän, se tuntuu maailmanlopulta ja siltä, ettei voi olla onnellinen enää ja siltä että on huono ja siltä ettei toivu koskaan, mutta se EI pidä paikkaansa Minä täällä uskon sinuun kovasti Ota ihan rauhassa, anna itsellesi armoa ja muista, ettet ole sen huonompi kuin muutkaan ihmiset, oli sinulla sitten pelko tai ei

Haluaisin kovasti, että joku asiantuntija tulisi sulhon ja Eekkerin kanssa sormusostoksille... En muista yhtään puhtausluokkia, en osaa sanoa, onko hinta kiskontaa vai halpa, en sitä, millainen on huono leikkaus timantissa ja millainen ei. Voi taivas. Taidan mennä käymään Euromarketin purkka-automaattipisteessä, siellä myydään pömpeleissä sormuksia myös

Näillä näkymin en. Löysin niin upean sormuksen, että taidan haluta ainoastaan vihkisormuksen, ilman epäsopivaa kihlasormusta.

Heh, onnea vaan morsian-09 Virkkauskärpäsen puremaan ei auta muu kun ottaa koukku käteen. Mä tuolla uhosin, että kesäkuuhun mennessä on tehtynä kaikki paikkakortit. No ei ole. Innostus on laantunut, ja nyt sitten ihmettelen, että mistä sen sais takaisin. On tässä silti vielä aikaa, toivo ei ole hiipunut, vajaa puolet on kuitenkin jo tehty Kiitoksia tärkkäysvinkeistä!

Poppis-78, niin pidän minäkin siitä enemmän kuin tuosta toisesta. Tein noita muutaman enemmän:) Kiitos paljon muuten sokerointivinkistä, taidan kokeilla heti. Minulla on iso styrox-levy, johon saa pingotettua nuppineulojen kanssa paikkakortit kuivumaan

No on täällä muitakin. En kaipaa yltiöromanttista kuvaa makuuhuoneeseen parisängyn yläpuolelle, heti siihen kuivatetusta hääkimpusta tehdyn taulun viereen Yököttää sellaiset kuvat, joissa on hääpari ja vaikka joku ruusu himmennettynä kuvana vieressä. Hyy! Olemme menossa valokuvaajalle, toivottavasti saa meistä muuta irti, kuin 80-l tyylisen poseerauksen.

Kiitos Kyllä noista jotain tulee. Satiininauhan kirjoituksen leviämistä mietin itsekin. Hmm. Tars jottai keksiä kyl, ei pelkät tyhjät paikkakortit auta paljon.

Olin ystäväni häissä kyseisessä paikassa. Heiltä tulee menu, musta hiukkasen kallis verrattuna Rantakartanoon, jossa meidän hääjuhlaamme vietetään. Jos en nyt IHAN väärin muista, niin oli kyllä yli kolmenkympin. Tila on ihan nätti, ainoa miinus on se, että kaikki vieraat eivät välttämättä mahdu yhtenäiseen, isompaan huoneeseen. Meille on tulossa sadan hengen häät, emme olisi mahtuneet kaikki samaan tilaan. Esiintymislavaa ei ole, mutta tila esiintyjille on luontevasti kyllä siinä isossa tilassa edessä. Mitäs muuta paikasta jäi mieleen... Hmm. Tuolit eivät olleet hienoimmasta päästä Mutta kuka niitä katsoo Hiukan kaipaisi remonttia. Erikoinen emäntä, meille ei antanut menua mukaan, kun kävimme katsomassa, ties vaikka olisi pelännyt vakoilijoita Muuten ihan nätti paikka, rannassa on pieni paviljonki, paikka on varmasti kesällä kaunis, kun on joki ihan vieressä. Kannattaa varmaan sopia aika ja käydä oikein katsomassa paikan päällä. Meidätkin muuten vihitään Ulvilan kirkossa

Mikä ihmeen ristikko-ohjelma Sellainen olisi kiva tehdä.

Tässä tärkkäämättömiä, nimettömiä virkattuja pitsipaikkakortteja Näitä on jo jonkun verran, ihan nättejä kyllä. Uskoisin, että näyttävät tyylikkäiltä, kun muuten on pelkistettyä eikä kovasti krumeluuria pöydässä. Muoks: tein siis erilaisia, en minkään mallin mukaan. Voivat sitten vertailla keskenään, kenellä on nätein! Hihi. Ja muuten, ei tosiaan mikään vaikea homma. Ajattelin satiininauhaa tuohon päälle, saakohan siihen kirjoitettua nimet?

Olisikohan kenelläkään ideaa, miten nämä voisi kovettaa...? Miten tehtiin se sokerilitku? Tai onko olemassa jotain supertärkkiä? Edistyy hyvin ja kauniita tulee Mitenkähän DeFeisin karkkipussien teko sujuu...?

Saakohan sormuksia teetettyä minkä liikkeen kautta vain...? Minulla on mummun ja papan vanhat vihkisormukset, joten kulta on omasta takaa. Itse pitäisi sitten vain suunnitella malli. Onko kukaan Porissa teettänyt sormuksiaan, missä kannattaisi homma hoitaa ja minkä hintaista työ mahtaakaan olla?

Kokonaisia tarinoita kenelläkään?