Parsat

Meillä ei ollut mitään yksittäistä kantavaa teemaa, vaan ripottelimme sinne tänne erilaisia viittauksia kiinnostuksen kohteisiimme. Suhteemme sai alkunsa silloisessa yhteisessä työpaikassamme elokuvateatterissa, joten leffa-aihe näkyi koristeluissa; paikkakortteina toimivat filminpätkät ja kakkukoristeina oli Wall-E ja Eva-figuurit. Pöytien numerot taas oli toteutettu pelikorteilla, koska tykkäämme lätkiä korttia ystäviemme kanssa. Olemme molemmat myös intohimoisia brittkomedian ystäviä. Se näkyi drinkkilistassa, jossa oli tarjolla mm. "Ladyboys" Alan Partridgen tyyliin ja kuului hääfanfaarissa, joka oli "Mustan Kyyn" tunnusmusiikki trumpetille ja pasuunalle sovitettuna. Ja musiikkiharrastus tietenkin oli vahvasti esillä kolmen bändin voimin.

Do dii, meidän häämme juhlittiin Agroksella 10.1. ja hienosti juhlittiinkin! Seuraavassa joitain kokemuksia ja havaintoja: Etukäteen hieman pelotti, miten 180-henkiseksi paisunut vieraspaljous mahtuu saliin, semminkin kun tilaa tarvittiin myös esiintymislavalle. Pelot osoittautuivat kuitenkin onneksi turhiksi. Oheisesta liitetiedostosta käy suurin piirtein selville pöytien asettelu: Kuvassa järjestely saattaa näyttää ahtaalta, mutta käytännössä näin ei tosiaan ollut. Ruokapöydät saatiin aseteltua suorastaan väljästi, 12 hengen pöytiä olisi kevyesti mahtunut vielä pari lisääkin. Kriittisin kohta oli salin keskusta, mutta mitään pahempaa ruuhkaa ei sinnekään ruokailun aikana syntynyt. Bändien aloittaessa noutopöytä siirrettiin pois, jolloin tanssilattia muodostui lavan ja pyöreän morsiuspöydän väliin. Kovin paljon tilaa tanssille ei ollut, mutta tarpeeksi kuitenkin. Ja toisaalta loppuillasta toisen ja kolmannen bändin lisätessä vauhtia tunnelma oli lattialla mukavan tiivis. Lavan sijoittamisessa keskelle salia oli sekin hyvä puoli, että salin laidoilla pystyi vielä mukavasti keskustelemaan, vaikka bändit (mm. kokonainen big band) välillä tuuttasivatkin suht voimallisesti. Baaritiski pystytettiin ruokailun jälkeen salin perimmäiseen nurkkaan takaoviaukon eteen. Aputilasta (vessojen vieressä oleva huone) tehtiin lasten leikkitila, johon toimme istuintyynyjä, piirrustustarvikkeita, leluja ja videotykin DVD-leffojen näyttämistä varten. Eteisessä meillä oli korttipöytä ja vieraskirja, muuten se toimi vain lähinnä hengailupaikkana Intercomin (Agroksen vuokraajan) toiminnassa ei ollut moitittavaa. Kommunikaatio pelasi hyvin. Pieni miinus tuli siitä, että leikkihuoneessa oli jonkin verran tuoleja ja muuta kamaa, jotka jouduimme siirtämään itse pois. Oletimme että ko. tila on oletusarvoisesti vuokraajan käytössä, mutta tulevien tilaaajien kannattaa ehkä varmistaa etukäteen että tila on tyhjä. Agroksella käytettävä sähköinen koodilukko on ehdottoman kätevä; eri osapuolet (pitopalvelu yms.) pääsevät tulemaan ja menemään itsenäisesti ilman rasittavaa avainrumbaa. Vaikka vuokra-aika kesti virallisesti aamukuuteen, saimme jatkoaikaa puoleenpäivään asti, koska sunnuntaille ei ollut varauksia. Halutessa Intercom hoitaa lisämaksusta myös kalusteiden purun ja loppusiivouksen ja me käytimme tuon mahdollisuuden hyväksemme. Lisälaskua kertyi runsas 300 euroa, mikä oli mielestämme siedettävä hinta siitä ilosta, ettei meidän tai ystäviemme tarvinnut sunnuntaina raahautua paikalle rehkimään. Niin ja vielä yksi vinkki: jos joltain sukulaiselta tai ystävältä löytyy Heinon tukun asiakaskortti, se kannattaa pyytää juhlaviikonlopuksi lainaan. Itse haimme tukusta juhlapäivänä mm. kertakäyttöastiat yöruokaa ja baaria varten, blandikset ja muut limsat ja ulkotulet. Muutenkin mieltä rauhoitti se tieto, että kävelymatkan päässä on kauppa josta löytyy käytännössä lähes mitä vain. Jos vielä jotain tulee mieleen niin lisäilen sitä mukaa. Kuviakin ehkä jossain vaiheessa löytyy.

No höm, katsotaanpa... Hommien toimivuudessa ei ollut moitteen sijaa; yhteydenpito Huplin kanssa pelasi hyvin, aikataulut ja menut pitivät kutinsa ja henkilökunta oli ammattitaitoista ja ystävällistä. Ruoka oli hyvää keskitasoa, ei toki mikään gourmet-elämys mutta itse ainakin tykkäsin ja vieraillekin tuntui maistuvan. Kinuskikakkua kiiteltiin erityisesti. Riittoisuus oli myös kohdillaan, ruokaa jäi sopivasti yli yöpalaa varten. Kattaukset olivat meillä varmaan jonkun silmään "arkiset", itse koimme ne tyylikkään yksinkertaisiksi. Agroksen kaltaiseen komeaan ja tunnelmalliseen tilaan ei mielestämme olisi sopinut mikään kovin ylenpalttinen hörhellys, valkoiset pöytäliinat ja kynttilät riittivät meille. Viime kädessä kattauksen juhlavuus kai kuitenkin lienee enemmän itsestä kiinni; nykypäivän morsiamilla kun on usein hyvin pikkutarkat suunnitelmat ja vaatimukset koristelujen suhteen, olisi mielestäni aika uhkarohkeaa pitopalvelulta lähteä oma-aloitteisesti laatimaan jotain monimutkaista kattausta. Meillä ainakin toimi hyvin selkeä työnjako, jossa catering hoiti ruuan, ruokailuvälineet ja pöytäliinat ja me koristelut. Korostan vielä kuitenkin, että meidän juhlamme olivat ns. bilehäät, toisin sanoen prioriteetit olivat ihan muualla kuin gastronomiassa tai kattauksien näyttävyydessä. Tärkeintä meille oli luotettavuus ja hinta, semminkin kun vieraita oli lähemmäs 200 henkeä. Hintahan Huplilla on tunnetusti kilpailukykyinen ja luotettavuus taas oli tullut todistetuksi aiemmin: olen ollut niin vieraana kuin soittajanakin useissa häissä Huplin ruokittavana ja aina on homma toiminut. En sitten tiedä miten hyvin Hupli suorituisi sellaisista häistä, joissa ruualle ja esillepanolle laitetaan korkeampia vaatimuksia, mitään Michelin-tähtiä heille tuskin on odotettavissa. Mutta perusasiat ovat kohdillaan ja jos tarkoituksena on ruokkia suuri määrä ihmisiä ongelmattomasti ja edullisesti, uskallan suositella heitä.

Voimme suositella Huplia lämpimästi; he hoitivat meidän cateringimme viime lauantaina Agroksella, eikä mitään moitittavaa löytynyt. Ruoka oli hyvää ja henkilökunta ammattitaitoista ja ystävällistä.

Noh... vieraita oli 180 henkeä, joista janoisia aikuisia oli varmaankin noin 130-140 kpl. Juomaa oli ostettu seuraavasti: 20 lavaa (24x0,33 l) olutta 6 lavaa siideriä 4 lavaa lonkeroa 60 pulloa punaviiniä 24 pulloa valkoviiniä 30 pulloa kuohuviiniä 3 litraa konjakkia 4 litraa Baileysia lisäksi baariin oli ostettu 2 litraa vodkaa; giniä, rommia, camparia ja viskiä litra kutakin ja yhteensä 2-3 litraa liköörejä yms. Häiden jälkeen käteen jäi: 3 lavaa olutta 7 pulloa punaviiniä 6 pulloa kuohuviiniä Että sellaiset bileet...

Täytyy heittää omaa lusikkaa soppaan sen verran, että sinänsähän tällaisessa "kielihuumorissa" ei ole mitään loukkaavaa. Eihän sen sanomana ole että virolaiset olisivat jotenkin tyhmiä tai että viron kielessä olisi itsessään jotain typerää ja hullunkurista. Koko jutun pointtinahan on vain repiä huumoria suomen ja viron kielien samankaltaisuudesta. Tätähän harrastetaan kaikissa maissa ja kaikilla kielialueilla - englantilaisia jaksaa naurattaa ranskalaisten "poisson" (kala) etc. Toki tämän vironkielisen puheen huumoriarvo nousisi huomattavasti, jos siinä käytettäisiin ihan oikeaa viroa, eikä vain jotain sinne päin kuulostavaa pseudokieltä. Mutta loukkaavaa tai ei, vähän kulunut tuo puhe jo alkaa olla. Itse olen siihen törmännyt myös useissa eri häissä, eikä se kyllä toistoilla parane... Mutta toisaalta itse yritän aina katsoa asiaa myös esittäjän näkökulmasta. Kaikki nyt eivät vaan ole loistokkaita puhujia tai tekstinikkareita, mutta haluavat tai ovat asemansa (bestman/kaaso/morsiamen isä tms.) puolesta velvoitettuja puhumaan, joten tällainen valmis puhepaketti on tavallaan ihan ymmärrettävä ratkaisu. Ja toisaalta, hyväähän nämä esittäjät tarkoittavat. Ehkä puhe edustaa heille huumorin huippua ja he haluavat jakaa tämän huipun muiden vieraiden kanssa - kaksinkertainen ilo jne. Me emme omissa häissämme aio sen kummemmin ruveta moderoimaan ihmisten puheita tai ohjelmanumeroita, vaan annamme ihmisten osallistua omalla tavallaan. Jos joku päättää tämän pahamaineisen puheen pitää, niin siitä vaan, kyllä me pystymme itsestämme tarpeelliset naurut ulos puristamaan. Ja alkaahan sillä kuluneisuudessaan ja mukahauskuudessaan olla ehkä jonkinlaista camp-arvoa.

Meidät vihitään juhlapaikalla, emme oikeastaan edes vakavasti harkinneet erillistä maistraattikäyntiä. Kieltämättä se 200 euroa parista lauseesta tuntuu aika suolaiselta, mutta jotenkin hääjuhla tuntuisi torsolta ilman vihkiseremoniaa. Mielummin sitten tingimme jossain muussa Tietysti sitä olisi voinut hoitaa virallisen puolen ilmaiseksi virka-aikaan ja järjestää sitten hääjuhlassa jonkinlaisen kotitekoisen seremonian, mutta se ei vaan tunnu samalta. Meillä ei ole mitään yhteistä selkeästi määriteltyä hengellis-filosofista vakaumusta, jonka nimiin vannoisimme. Myöskään mitkään itse sepitetyt sormusvalat tms. eivät nappaa, taidamme olla vähän liian proosallisia sellaiseen.

Testing yykaakoo

Meillä on muutamia asioita, joissa voimme säästää ilman että tarvitsee sinänsä tinkiä laadusta: -Musiikki; kyseessä ovat ns. "muusikkohäät", joten soittolavalle riittää tunkua ilman ulkopuolista apuakin. Myös äänentoisto löytyy omasta takaa -kutsut; bestmanin firma printtaa puoli-ilmaiseksi -sormukset; arvostamme molemmat pelkistettyä kauneutta joten meille tulee klassisen yksinkertaiset kultarinkulat ilman kiviä tai koukeroita. -koristelut; juhlapaikka (kivinen holvikellari) ei kaipaa mitään turhia krumeluureja vaan on hieno sellaisenaan, kynttilävalaistuksessa. Muutenkin kaikenlainen pikkupiperrys on minimissä, ei niinkään rahan kuin hermojen säästön vuoksi... -Hääauto; ei tarvita, koska vihkiminen tapahtuu juhlapaikalla -Hääyö; tarkoituksenamme on bilettää pitkälle aamuyöhön, emmekä halua maksaa satoja euroja muutamasta hotellissa nukutusta tunnista. Meille riittävät puhtaat lakanat omassa sängyssä ja herkuilla ladattu jääkaappi. Ruuasta olemme tinkineet jonkin verran siinä mielessä, ettemme ole tarjoamassa mitään erityisiä gourmet-elämyksiä, vaan hyvää perusmuonaa edulliselta, mutta luotettavaksi havaitulta pitopalvelulta. Ja juomissa toki säästetään, kun ne haetaan Tallinnasta.

Asenteet muuttuvat hitaasti, mutta muuttuvat kuitenkin, onneksi. Siviilihäillä on edelleenkin ikävää historiallista painolastia, jonka vuoksi vanhempi väki edelleen suhtautuu niihin vähän epäilevästi. Nuoremmilla taas on kuva siviilivihkimisestä jonain harmaana virastotapahtumana. Itse kuitenkin uskon vakaasti, että tulevaisuudessa siviilivihkiminen tulee olemaan pikemminkin sääntö kuin poikkeus ja samalla sitä kohtaan tunnetut ennakkoluulot karisevat. Sitä odotellessa me kaikki "sivariparit" voimme yrittää kantaa kortemme kekoon olemalla ylpeitä omista vihkiäisistämme ja kuuluttamalla maailmalle rohkeasti iloamme ja muistojamme omasta ainutlaatuisesta hetkestämme. Itselläni ainakin kytee pieni näyttämisen halu, aiomme omalla hääpaikalla tapahtuvalla vihkimisellämme osoittaa vieraillemme, ettei sivilivihkimisessä tarvitse tinkiä juhlallisuudesta tippaakaan. Suunnitelmissa on mekoinen show valoineen, äänineen sun muineen... Tämä ei toki tarkoita että siviilihäiden pitäisi minusta yrittää jotenkin kilpailla kirkkohäiden kanssa, jokainen toki tekee tyylillään. Pienimuotoinen maistraattivihkiminenkin voi olla sangen koskettava ja kaunis tilaisuus; itse olen muutamissa tällaisissa ollut vieraana ja voin rehellisesti sanoa, että tunnelma on ollut paljon hartaampi kuin monissa kirkkohäissä, joissa kaikki inhimillinen lämpö kovin helposti haihtuu sinne jonnekin kaikuisien holvikaarien ja mahtipontisen symboliikan sekaan.

Itsekin erinäisiä häitä soittajana kierrelleenä sanoisin että on erittäin OK. Ei takahuoneessa syöminen ole mitenkään nöyryyttävää tai ikävää, pikemminkin päinvastoin. Ainakin omasta mielestäni on aina mukavampaa viettää aikaa rauhassa bäkkärillä bändin kesken, kuin istua tuntemattoman hääväen seassa. Karu tosiasia on, että vaikka omat häät tuntuisivat miten ainutlaatuisilta tahansa, häitä ammatikseen kiertävän ulkopuolisen silmissä ne ovat kuitenkin yleensä aika pakkopullaa. Ei siellä salissa huvita istua hiljaa puheita ja leikkejä ihmettelemässä yhtään enempää kuin on pakko.

Tuntuu että jotkut pitopalveluemännät ovat vähän turhankin innokkaita osallistumaan järjestelyihin, tavallaan hamuavat jonkinlaista Wedding plannerin roolia. Loppupeleissä cateringin tehtävä on mielestäni kuitenkin vain huolehtia ihmisten ruokkimisesta ryhtymättä sen kummempaan päsmäröintiin. Toki kokemuksen rintaäänellä voi vähän vinkkiä antaa jostain käytännön asioista, mutta muuten pitäisi vain ammattimaisesti hoitaa oma hommansa vaikka olisi omaan silmään kuinka nurinkuriset häät tahansa.

Me pyrimme ottamaan rennosti, emmekä ole kehitelleet suurempia neurooseja erilaisten perinteiden tms. suhteen. Morsiamen ryöstö ei kyllä hirveästi kiehdo, mutta luotamme etteivät kaverimme sellaista rupea järjestämään kun vain asiasta etukäteen vihjaisemme. Muuten annamme asioiden mennä omalla painollaan. Ovathan jotkut jutut, kuten esim. se iänikuinen mukahauska "eestinkielinen" puhe aika kuluneita, mutta jos nyt joku haluaa sen häissämme esittää niin siitä vaan, onhan se tavallaan eräänlainen kohteliaisuus...kai... Ehdoton nou nou on toki juoman loppuminen kesken! Me haluamme bilehäät ja vaikka joku tod.näk. kuitenkin vetää hieman överiksi, emme aio ottaa asiasta paineita, semminkin kun vieraiden joukossa ei (tietääksemme) ole ketään todellisia ongelmatapauksia (väkivaltaisia tai muuten hankalia kännissä).

Meidän suhteemme lähti työpaikkaromanssista, joten jonkinlainen edustus työpaikaltani on suorastaan pakko kutsua, vaikkei morsiameni enää täällä töissä olekaan... No, muutamia läheisimpiä kavereita töistä olisi joka tapauksessa tullut kutsuttua, kun niiden kanssa pyöritään aika paljon vapaa-aikanakin. Tavallaan olisi hauska kutsua enemmänkin, koska ovat suurimmaksi osaksi mukavaa ja bilehenkistä porukkaa, mutta sitten tulee se perinteinen rajanvedon ongelma. Ihan kaikkia ei vaan voi kutsua ja toisaalta "puoliläheisten" työkaverien välillä on paha tehdä valintoja, helposti muodostuu sellainen itseään toistava ketju:"no jos tuo kutsutaan, niin sitten on kutsuttava tämä ja tuokin, jolloin taas...". Parempi siis rajata kutsut vaan ihan lähimpiin duunikavereihin aveceineen.

Näinhän se varmaan perinteisesti menee, mutta toisaalta perinteet eivät ole mitään luonnonlakeja. Ottamatta sen kummemmin kantaa siihen, kenen tahtoon tässä tapauksessa kenenkin pitäisi taipua, haluan kuitenkin muistuttaa että viime kädessä ainoat pakolliset kuviot häissä ovat papin/tuomarin, hääparin ja todistajien läsnäolo samassa tilassa samaan aikaan ja ne muutamat ratkaisevat sanat. KAIKKI muu on vain käytännön, estetiikan ja/tai traditioiden sanelemaa. Se on sitten ihan jokaisen oma asia mihin tärkeysjärjestykseen nuo kolme kriteeriä laittaa. Monesti tuntuu että varsinkin nuoremmat morsiamet (ja ehkä jotkut sulhotkin) kovasti stressaavat miten joitain asioita pitäisi tehdä ja luulevat että häille on olemassa jokin hyvin tiukka protokolla josta ei saa poiketa. Tosiasiahan on se, että häät ovat jo pitkään olleet hyvin vapaamuotoinen tilaisuus, jonka voi toteuttaa lukemattomin eri tavoin. Toki perinteitä riittää, mutta useimmat niistäkin ovat muuttuneet moneen kertaan ja muuttuvat edelleen. Ns. "Perinteiset Suomalaiset häätkin" ovat nykyään lähempänä amerikkalaisten TV-sarjojen häitä kuin vanhoja suomalaisia perinteitä kansallispukuineen, sahteineen, tanhuineen päivineen.

Täytyy tässä muistuttaa, että ainakin pienehköissä tiloissa voi tulla vastaan se ongelma että bändi tulee liian lujaa, vaikka yrittäisi soittaa kuinka hiljaa. Akustisilla soittimilla (erityisesti puhaltimilla) kun on se tietty volyymiraja, jonka alle ei voi mennä ilman että soitto menee pelleilyksi. Muutenkin livemusiikki ruokailun aikana on minusta vähän "helmiä sioille", ei sitä kuitenkaan kukaan kuuntele ja soittajalle se tunninkin yhtämittainen pimputtaminen on oikeasti raskas homma. Tietysti jos siitä maksetaan kunnolla tai löytyy innokkaita vapaaehtoisia niin siitä vaan. Itse aiomme soittaa ruokailumusat levyiltä (tod. näk. bossa novaa ja lempeää jazzia), vaikka häihimme paljon muusikkoja tuleekin ja bändejäkin useita.

Meillä suunnitelmat ovat vielä aika alkuvaiheessa, mutta jonkinlainen visio vihkimisestä jo on. Morsian ja minä pysyttelemme piilossa vieraiden saapuessa juhlapaikalle. Kuhnan ihmiset on saatu pöytiin, sammutetaan valot ja vaskitrio tai -kvartetti alkaa soittaa jotain fanfaaria tai vastaavaa juhlavaa biisiä. Me kävelemme sisään musiikin soidessa ja spottivalon seuratessa meitä salin keskiosaan lavan eteen. Siellä odottavat kaasot, bestmanit ja vihkijä, joka tekee hommansa, ehkä pari ylimääräistäkin sanaa halutessaan lausuen. Sitten muuan morsiamen perheystävä laulaa oman kappaleensa itseään kitaralla säestäen. Lopuksi korkkaamme morsiamen kanssa yhdessä samppanjapullon ja jaamme sen kaasojen ja bestmanien kanssa (sopivasti kuusi lasillista!). Myös pöytiin on jaettu kuohuviinipullot, jotka saa poksauttaa auki heti meidän jälkeemme. Kun vieraita on yli 150 henkeä, voi salissa käydä melkoinen papatus! Onhan tuo kieltämättä aika teatraalista, mutta vanhana showmiehenä en malta jättää käyttämättä hyvää tilaisuutta diivailuun. Ja kyllä morsiamestakin sen verran prinsessaa löytyy, ettei hän mihinkään läpihuutovihkimiseen tyydy. Sitä paitsi vakaumuksellisena ateistina haluan näyttää, ettei kirkolla todellakaan ole yksinoikeutta juhlaviin rituaaleihin...

10.1.2009 häät Agroksenmäen Holvikellarissa, jossa tapahtuu myös siviilivihkiminen.

Meidän häidemme suunnittelut ovat vielä aika alkutekijöissä, mutta jo nyt meille on selvää, ettemme halua orjuuttaa kaasoja, bestmaneja tai ketään muutakaan. Me haluamme hauskat bilehäät, joissa kaikki voivat ottaa rennosti, myös me ja meidän läheisimmät ihmisemme. Käytännössä kaasojen ja BM:ien ison homma lienee polttarien organisointi, muuten heidän vastuulleen jää lähinnä pieniä kunniatehtäviä. Etukäteisvalmisteluissa heitä ei juurikaan tarvita, koska kaikenlaiset askartelut ja krumeluurit ovat meillä minimissä ja kutsurumban hoidamme itse vanhempien avustuksella. Itse juhlissa kaasot ovat morsiamen tukena ja BM:t taas pyörivät yleisinä seremoniamestareina. Tietysti kaasot osallistuvat morsiamen hääpuvun valintaan, sovitukseen yms., mutta ne nyt ovat enemmän mukavaa yhdessäoloa kuin velvollisuuksia.

Huh, pelottavan näköistä... pane miettimään mikä meidän häissä on vikana, kun suurin osa noista asioista ei ole tullut mieleenkään! Myönnettäköön että meillä on aika suoraviivainen juhlakaava, mm. kirkkoa ei ole. Meidän päivämme mennee jotenkin näin: -Hääpari hääpaikalle kaasojen ja BM:ien kera, asetellaan pöydät ja mahdolliset muut koristelut (niitä ei kyllä paljon tule, hääpaikka on ihan tarpeeksi hieno ilmankin) -Pitopalvelu ja bändi saapuvat, alkavat pystyttää kamojaan. Sulho ja BM jäävät paikalle johtamaan hommia, morsian ja kaasot lähtevät taksilla kaunistautumaan. -Naisten palattua takaisin (taksilla jälleen) ehditään toivottavasti hengähtää hetki ja vaikkapa syödä jotain pientä. Sitten hynttyyt niskaan ja vieraita odottelemaan. -Vieraiden saavuttua siviilivihkiminen, ehkä kättelykierros. Sitten ruoka, kahvit ja häävalssi. Sen jälkeen juhlat saavat edetä omalla painollaan. Kaikki tekevät tyylillään, toiset haluavat kontrolloida jokaista yksityiskohtaa, me otamme rennosti. Ja totta puhuakseni tuossa aloittajan listassa on minusta juttuja, jotka eivät edes kuulu hääparin vastuulle. Puheita pitävät ne, jotka haluavat niitä pitää ja sopiva rako kyllä löytyy ilman minuuttiaikataulujakin. Samoin polttarikansiot (jos niitä edes on) hoidetaan polttarien järjestäjien puolesta, ei hääparin niistä pidä stressata. Ja noihin ylenpalttisiin "Kuka kuskaa"-kysymyksiin löytyy aina hyvä vastaus kännykästä eli taksi. Ja tarvitseko jotain "vieraskirjan asettelua esille" eriyttää omaksi nakikseen? Eiköhän sen kirjan asettele se, joka sen sinne juhlapaikallekin tuo. Sama pätee moniin muihinkin kohtiin, esim. ajo-ohjeet ja kirkko-ohjelmat voi kirkkoon tuoda vaikka samassa nipussa. Oikeasti, vähän tiivistämällä kaikki 56 tehtävää saadaan mahtumaan alle 20:een ranskalaiseen viivaan, eikä kokonaisuus näytä enää läheskään yhtä pelottavalta

Eipä tuossa minunkaan nähdäkseni ongelmaa ole; jos alkoholitarjoilua ei ole, porukka tulee autoilla joka tapauksessa vaikka häät olisivat suurinpiirtein naapurissa. Ja kun kerran autolla lähtee liikenteeseen, on aika sama onko matkaa kymmenen vai sata kilsaa. Jos jollain vieraista ei ole autoa, voi samalta suunnalta tulevien kanssa sumplia kimppakyytejä.

Loppu hyvin, kaikki hyvin! Tai no, eihän tässä vielä lähelläkään loppua olla, mutta ainakin lähtöruudusta päästiin kunnialla eteenpäin. Agroksenmäki vapautui, kun samalle päivälle varanneet (jotka muuten olivat kuin olivatkin Naikkarilaisia...) peruivat. Iskimme kiinni kuin sika limppuun ja niin Parsat saavat toisensa 11 kuukauden päästä Sörkan tukkutorin perällä! Hetken kyllä mietimme josko olisimme vielä pelanneet aikaa ja odottaneet H3-salin tilanteen selviämistä; olin jo aiemmin ottanut yhteyttä kiinteistön omistavaan Lindström Investiin ja he kertoivat että tilaan kyllä haetaan aktiivisesti uutta yrittäjää. Ymmärrettävästi he eivät kuitenkaan voineet luvata mitään päivämääriä, joten päätimme unohtaa ko. salin ja lyödä Agroksen lukkoon. Tämä tilan pähkäily oli kuitenkin jo alkanut kiristää molempien hermoja, joten oli suuri helpotus pistää asialle piste. Sitä paitsi mitä pidemmälle asiaa mietti ja makusteli, sen paremmalta Agroksenmäki alkoi tuntua. Vaikka H3:ssa olisi ollut omat etunsa, Agros on toisaalta paljon erikoisempi ja jännittävämpi paikka, erityisesti muualta tuleville. Minulla oli myös aluksi Agroksen suhteen sellainen henk.koht. ongelma, että eräät ystäväni menivät siellä naimisiin runsas vuosi sitten eli juuri samoihin aikoihin kuin mekin. Jotenkin sitä ajatteli ettei haluaisi vaikuttaa apinoijalta, semminkin kun sinne tulee paljon samaa porukkaa. Mutta toisaalta heidän häänsä olivat erittäin onnistuneet ja hauskat, osittain juuri tilan ansiosta. Ja eiköhän meidän häihimme tule kuitenkin ihan oma meininkinsä - jo pelkästään pöytäjärjestelyllä juhlan luonne muuttuu radikaalisti. Pitopalvelukin tuli samalla buukattua, eli nyt on jo tärkeimmät ennakkovalmistelut hoidettu.Teoriassa nyt olisi tarkoitus jäädyttää tilanne ja ruveta sitten alkusyksystä ruuvaamaan yksityiskohtia, mutta kyllähän sen tietää miten käytännössä käy: koko ajan sitä tulee häitä pähkäiltyä ja naikkaripalstalla hengattua, mutta mikäs siinä. Kiitos kaikille vinkeistä ja avusta, niitä tullaan tarvitsemaan jatkossakin...tästä tämä lähtee!

Tästä olen kyllä eri mieltä, sanoi protokolla mitä tahansa. Kun pariskunnat laitetaan istumaan vastakkain, tuloksena on aivan liian helposti tilanne jossa he vaan juttelevat keskenään sivuille vilkuilematta, varsinkin jos vieressä istuu tuntemattomia.

Unioninkatu kyllä vetää väkeä, mutta suurin yhtenäinen tila on max. 120 henkeä, josta voi vielä vähentää bändien viemän tilan koska paikassa ei ole lavaa. Käytännössä joutuisimme sirottelemaan vieraita kabinetteihin ympäri taloa. Fagerlund on yksi vaihtoehto varasuunnitelmaksi kyllä. Maatalousmuseo taitaa olla vain kesäkäytössä? Voin olla väärässäkin.

Pah, taas veti vesiperän: ehdittiin jo innostua Kirjan talon salista Krunikassa, mutta liian pieni sekin. Sinänsä kiva ja asiallisen hintainen mesta kyllä, joten suosittelen tutustumaan jos tuomoisia runsaan sadan hengen häitä suunnittelee. Tiukkaa tekee, tiukkaa tekee... otetaanpa tässä hieman välitilinpäätöstä, jotta ihmiset tietävät mitkä kaikki paikat on jo koluttu läpi. Kokonaan poissa pelistä ovat seuraavat: ASTORIA - liian kallis (ei omia viinoja) KIRJAN SALI - liian pieni UNIONINKADUN JUHLAHUONEISTO - liian pieni RAKE-SALI - liian pieni G18 - liian pieni RITARIHUONE - ei rahvaalle KAAPELITEHDAS - varattu H3/SVENSKA GÅRDEN - status epäselvä KARJALATALO - ei omia viinoja VALKOINEN SALI - ei omia viinoja BACKAKSEN KARTANO - liian pieni (isoin tila eli Puimala ei ole talvikäytössä) AGROKSENMÄKI - varattu (ollaan tosin jonossa ekana) BERGHYDDAN - liian kallis pitopalvelu MAGITO-liian pieni KÄPYLÄN TYÖVÄENTALO - liian pieni MERIMELOJIEN MAJA - liian pieni CREPPERIET OY:N JUHLATILAT - liian kallis Vähän kauempaakin on jo katseltu: MALMIN TYÖVÄENTALO . varattu (lauantaitanssit!) BACKAKSEN KARTANO - liian pieni (isoin tila eli Puimala ei ole talvikäytössä) MEDIAKESKUS LUMEN YLÄLÄMPIÖ - liian pieni VERNISSA - ei juhlakäytössä talvisin Rajatapauksia ovat TULLI- JA PAKKAHUONE ja H3/SVENSKA GÅRDEN. Molempien status on epäselvä, koska niitä vuokranneet yrittäjät (Amica ja Henri´X) ovat hiljattain luopuneet niistä. Varsinkin H3 kiinnostaisi meitä kovasti, mutta loputtomiin ei voi luonnollisestikaan odottaa. Harkinnan arvoisia voisivat olla POLIISIEN KESÄKOTI ja TENALJI VON FERSEN. Poliisien majassa rassaa aikaraja (klo 24) ja hieman syrjäinen sijainti, mutta ehkäpä silti... Tenalji ja Suomenlinna yleensäkin on aika ikävä logistiikan ja erityisesti bändien kannalta. Mainittakoon tässä, että useimmat soittajat ovat myös kutsuvieraitamme ja esiintyvät ja ennen kaikkea roudaavat ilman eri korvausta, joten emme haluaisi rasittaa heitä yhtään enempää kuin on pakko. Mutta ei paniikkia. Olemme ajatelleet edetä siten, että tutkimme nyt etäisempiä paikkoja (Espoo, Vantaa, Kirkkonummi, Sipoo etc.) ja varaamme niistä miellyttävimmän, jotta meillä on ainakin jonkinlainen varasuunnitelma takataskussa. Jatkamme kuitenkin läheisemmän mestan etsintää ja odottelemme tietysti samalla H3-salin ja miksei Tulli- ja Pakkahuoneenkin tilanteen selkiämistä. Jos nyt parin kuukauden sisään ei parempaa löydy, niin sitten lyömme varasuunnitelman lukkoon ja alamme suunnitella kuljetuksia ym. Kuulostaako järkevältä?