kawa

*Tiuku*, ymmärrän aiheellisen epäilyksesi. Itsekin tuossa tilanteessa tekisin sivistyneen arvaukset aiheeseen liittyen Eikö kellekään tullut ystävänpäiväkihloja? Me käytiin kävelyllä saaressa, ja kun romanttisesti nappasin miehen kädestä kiinni ja toivotin hyvää ystävänpäivää hänen silmiinsä katsoen, katse täynnä toivoa, niin vastaus oli luokkaa "tekopyhä amerikkalainen juhla" Bitch pls!

^ Iiduli, luulen et toi suoraan kysyminen ois eniten mun juttu "niin että voitko nyt polvistua, ei tässä mitään sormuksia tarvita" En kehtaa mainita että olen jo pukunikin valkannut, että jos en kohta tilaa sitä ni saatan muuttaa mieltäni. Nää halvat nettikaupat on muuten ihan kauheita, niissä vois kahlata tuntikaupalla ja laittaa ostoskoriin kymmeniä pukuja, ja siltikään en tietäis mikä mulle oikeasti sopii. Että pakko se ois jossain kivijakaliikkeessä käydä vähän tunnustelemassa ennen kuin tekee lopullisia päätöksiä. Niin paljon kuin toivoisinkin miehen tajuavan päivämäärien päälle, en usko että se tajuaa että tässä ois tarjolla ystävänpäivä, heti perään mun syntymäpäivä, maalis-huhtikuun vaihteessa meidän vuosipäivä... Ei se ees muista omien lastensa syntymäpäiviä Toki viime viikolla kirjoitin hänen työkalenteriinsa että "15.2. Katjan syntymäpäivä " mut emmä tiä ymmärtääkö se. Se ehkä stressaa että joku lahja pitää ostaa. No mä tietäisin oikein sopivan lahjan!! Edit. oho, painoin entteriä liian aikaisin. Semmonen mun piti vielä sanoa, että vannotin maanantai-iltana miehen olemaan sitten vitsailematta tällä asialla, koska tää on iso juttu. Ymmärsi yskän. Se tekee varmaan tahallaan tän, että joudun ihan kiemurtelemaan odotuksesta!!

Moi! Mä olen eronnut ja nyt on jalat menneet alta jo neljän vuoden ajan tämän nykyisen miehen toimesta. Oon niin valmis. Naimisiinmenosta on puhuttu, mutta arkailen ottaa asiaa esille etten vaan painosta miestä. Olen ilmaissut kyllä ihan selvällä suomen kielellä, että odotan miehen kosivan. Ja viime viikolla se sit möläytti, että "Tää ei sit oo mikään kosinta, mut mä lupaan et ens kesänä mennään naimisiin jos tää tilanne helpottaa." Meillä on siis ollut nyt vähän vaikeeta, kun rakkaalle iski burn-out, ja samaan aikaan pitäis maksaa yksityisyrittäjänä ulosottoja, eli ei voi sairastellakaan. En siis missään nimessä halua painostaa. Mutta... odotan. Sit mun piti omaan typerään tapaani nyrpistää nenääni ja kertoa, et kyllä ois hyvä varata vuosi niihin häiden suunnitteluihin... Hölmö minä, jos nyt torppasin omat mahdollisuuteni! Ja ei, minä en kosi, vaikka olis kuinka karkauspäivää tarjolla. Tein niin viimeksi ja siitä ei hyvää seurannut, jos nyt katsoo pitemmällä aikavälillä. Jep, olen taikauskoinen! (Viimeksi tein myös hääpukuni itse, tällä kertaa aion tyytyä ostopukuun!)

En ole vielä häämatkalla ollut, mutta olen miettinyt, josko tuonne Jurmon saarelle veis matkamme joskus ilman lapsia. Saari on pieni, ja toiseksi viimeinen saari ulkosaaristossa. Rauhassa saa olla ja käyskennellä päivisin erikoisessa maastossa, vaikka kiikarit kaulassa (onhan se erityisen hyvä paikka bongata lintuja). Illaksi kotimökkiin ja saunaan. Vedet saa kantaa itse sisään kaivosta, ja polttopuut hakea puuvajasta. Ollaan oltu tuolla muutaman kerran lasten kanssa, ja on kyllä ihana paikka. On siellä kirkkokin jos haluais siellä mennä naimisiin. Kaunis paikka kaikin puolin. Ja just meidän oloinen

Ensimmäisen avioliiton nimi mulla edelleen voimassa. Tehtiin tämän uuden herran kanssa sitten lapsikin, ja tottakai isänsä sukunimelle. Mua kieltämättä vähän haittas kun synnärillä tyttären sängynpäädyssä olevassa tietokortissa oli exän sukunimi, koska minä olin sen niminen. Mutta korjataan asia ennen seuraava lasta, että ollaan koko perhe samannimisiä. Mulle ei oo mikään kynnys vaihtaa sukunimeä miehen sukunimeksi. Omasta tyttönimestä en koskaan tykännyt, enkä tykkää vieläkään. Mielummin vaikka exän sukunimi kuin tyttönimi

Vaikka anopit tunkevatkin nenänsä järjestelyihin (ja varsinkin jos vielä rahoittavat osittain), kannattaa antaa heidän tehdä se. Se voi vituttaa suurimman osan ajasta, mutta jos he kunnioittavat lapsiaan, he kuuntelevat toiveita ja tekevät ehdotuksia. Jossain on hyvä joustaa itsekin. Täytyy muistaa että heillä on todennäköisesti enemmän kokemusta isojen juhlien järjestämisistä kuin itsellä on. On tietenkin myös asioita, joissa pitää pitää päänsä, ettei oma mielikuva juhlista mene aivan pilalle.

Aidot Ray-Banit tulis varmaan ihan tarpeeseen, mut täytyy nyt kattoa... Mies ei varmaan osta mulle mitään kun ei tiedä mikä on huomenlahja ja on muutenkin nuuka ja rahaton opiskelija.

Juu'u, omat juhlat ois tossa neljän viikon päästä, puku on vaiheessa. Luottamus omiin, kaason ja vanhojen koulukavereiden kädentaitoihin on hyvä, sillä olemme kaikki vaattureita, ja itse olen lisäksi pukuompelija, ja alalla töissä. Suunnitelmissa on punainen silkkipuku, merenneitomallinen, olkaimeton. Rinnan alla leikkaus, jota korostettu neljällä rivillä strassinauhaa. Valmistussuunnitelma oli seuraavanlainen: toinen kaasoni kuosittelee vuoden vanhasta juhlapuvun peruskaavastani haluamani mallin, sovitus, sovitusmuutokset, sovitus. Minä leikkaan puvun ja kiinnitän tukikankaat. Vanha koulukaverimme ompelee koko roskan kasaan, ja toinen koulukaverimme viimeistelee puvun sillä strassinauhalla. Mutta koska suunnitelmat ovat vain suunnitelmia, niin tässähän kävi sitten niin, että kaaso kuositteli, minä tein sovitusmuutokset kaavaan, leikkasin, ja tänään aloitin ompelun. Huomenna kun kaupat on taas auki, käyn hakemassa vetoketjun ja aion saada sen valmiiksi. Strassinauhaa en kyllä ompele itse, mulla ei pysy neula kädessä Olen kyllä ihan tyytyväinen tämän päivän tulokseen, sain ommeltua miehustan vetoketjua vaille valmiiksi, samaten vuorin. Huomenna se ketju paikoilleen, ja vuori kiinni yläreunaan ja helmaan. Ja jos jotain miehustan ja vuorin saumanvaroja ompelis yhteen että pysyis vuori oikeesti puvun sisäpuolella (vaikken pituusväljyyksiä jättänytkään) En varmaan laita mitään luita yläosaan, koska tein alkuvuodesta puvun alle korsetin, joka pitää meikäläisen ihan hyvässä ryhdissä ja puvun etumuksen suorana Mulla on nyt aika vahva usko siihen, että puku on valmis kesäkuun 13. päivään mennessä.

Tässä vähän siitä mitä tuleman pitää: ...morsian ja sulhanen ...morsiamella punainen, pitkä puku ja oheistuotteet (kengät, nahkakorut) ...sulhasella tumma puku/saketti/frakki tms., tosin ottaa vihkimisen jälkeen varmaan takin pois ja on loppuillan kauluspaidassaan ...vihkiminen meille tärkeällä rannalla lauantaina maistraatin henkikirjoittajan toimesta ...ei sormuksia ...hääjuhla sen jälkeen ...juhlassa ruokailu ja kakkukahvit ...hääkakun leikkaus ja ehkä se polkaisu ...häävalssi livenä pianolla soitettuna ...kaasojen/bestmanien/ystävien/sukulaisten kehittelemää ohjelmaa ...hääyö parin, avustajien ja tärkeimpien ystävien seurassa varmaankin apen mökillä

Kutsuun tuli ohjeiden sekaan ilmoitus, "ettei mitään lahjoja, mutta jos jotain välttämättä haluaa tuoda, niin lompakkoon sopivaa. Aikomuksenamme on hankkia pesukone arkea helpottamaan."

Meille ei tuu... -perinteistä valkoista hääjuhlaa valkoisine pukuineen ja muine inhotuksineen -kirkkoa tai mitään siunaamisia -pukupakkoa -viiden ruokalajin päivällistä -morsiamen isää Mies ei tahtois sormuksiakaan. Mulle on ihan ok jos hän pitää kihlasormuksensa vihkisormuksena, mutta mä voisin haluta uuden sormuksen, mieluiten sopivan kokoisen... Nooh, ehkä käyn hakemassa semmosen 10e hopeasormuksen, samanlaisen kun miehen kihlakin on. Jos vaikka naimisiinmenon kunniaks laittais oikein kaiverruksetkin molempien sormuksiin. ... Tai sit käydään vaan hakemassa tatuoinnit sormiin. Se passais molemmille.

Noniin, morsiuspuvun suunnitelma saatu digitaaliseen muotoon. Kysymyksessä on siis yksiosainen puku punaisesta dupionsilkistä. Rinnan alle tulee strassinauhaa n. kolme riviä. Kaasoni organisoi puvun valmistuksen niin, ettei mun tarvi muuta kuin leikata se. (Korut nahkaa, ne olen jo leikannut. Niihin tulee myös irtostrasseja, en ole vielä hankkinut niitä.) Juu ja sitten puvun alle tein tossa edellisviikolla tämmösen korsetin, josta tosin edelleen uupuu sukkanauhat: Toivon vaan hartaasti että puku on valmis kesäkuun häissä...

Olisin allikossa, ellei toinen kaasoni potkisi koko ajan minua persiille että saan asioita hoidettua. Tässä lauantaina hän leikkasi kutsukortteihin nauhoja samalla kun minä kiukuttelin harmituksissani kutsukorttien tekstiosioita photoshopilla. Lauantai-illalla jo hävetti oma käytökseni. En tiedä miten voisin kiittää häntä tarpeeksi kaikesta jaksamisesta. <3

Onkohan kellään kokemusta pidennyksistä paksuun tukkaan? En haluais paljoa enempää volyymia, mutta pituutta tarvitsisin sitäkin enemmän. Hääpäivää varten periaatteessa riittäisi sellainen ponnarivirityskin, mutta en löydä sellasia mistään Tai siis en oo kauheesti hakemalla hakenutkaan, mut pari yleisintä hiustenpidennysverkkokauppa katsonu enkä oo havainnu. Teippipidennystä oon kans kelaillu, mut mun täytyy kyllä saada joku silkkisuoristus tähän omaan jouheen ennenkuin sellanen pidennys olisi edes semi-luonnollinen. Eihän se muuta vaadi kun rahaa...

Uutta: kengät ja puku Vanhaa: voi olla että laitan vanhat ja hyväksitodetut alushousut. Vähän harmittaa kun olisin saanut kaasolta oikein wanhan pitsisen kruunun, mutta se oli luonnonvalkoinen eikä mulla oo mitään valkosta tai luonnonvalkosta The Päivänä Lainattua: Ehkä kaulakoru osittain, riippuu ompelenko sen siimalla kiinni punaiseen nahkaan vai pidänkö pelkästään nahkakoruja. Sinistä: ei ole vielä... Jos lakkais varpaankynnet siniseks? Paitsi että nekin näkyy mun kengistä