on hyvä, että on tällaisia foorumeita, joihin voi avautua kun häästressi yllättää. säästää monta ystävyyssuhdetta. : :lol:grin: joo.... olen avautunut täällä kaasostani, muiden marmatuksesta jne. minulla vaan on ollut tunne, että juhlamme ovat enemmän vieraita varten kuin meitä. sanoin kaasolleni, että kun meillä ei ole morsiusneitoja, niin toivoisin hänen kulkevan minun ja saattajani takana "alttarille". hänen mielestään se olisi tyhmää, koska kaason ei sitä kuulu tehdä, vaan pienten lapsien. sanoin, että minä todella tarvitsisin häntä siihen, koska se lievittäisi jännitystäni ja merkitsisi minulle paljon. hänen mielestään se ei kuulu etikettiin ja hän ei tiedä häitä, missä näin olisi toimittu. meidän häidemme piti muutenkin olla ilman iltapukuja, etikettejä ja kaavoja. sanoin, että minä haluan tehdä niin kuin minä haluan, enkä niin kuin muut tekevät omissa juhlissaan. hän tänään tokaisi takaisin, että hänpä tekee niin kuin muut, eikä niin kuin minä haluan. ensin en reagoinut mitenkään, mutta nyt asia vähän vaivaa. eikö häät kuitenkin ole (ainakin yleensä) vain kerran elämässä? ja silloinhan niistä pitäisi tulla morsiusparin näköiset, eikä muiden. en jaksa aiheesta tapellakaan, mutta mielestäni minulla on oikeus loukkaantua edes vähäsen. miksi meidän juhlat täytyisi olla kuten toistenkin? olemme muutenkin tehneet myönnytyksiä toisten mielen mukaisesti koko juhlan järjestelyssä. ne eivät enää vastaa ihan meidän mieltymyksiämme, mutta se, että vihkitilaisuuskin pitää tehdä toisten mielen mukaan!!! kiitos ja kumarrus! ja jos jollain olisi kannanottoja niin antaa tulla vaan. olenko oikeasti liian itsekäs kun haluan jotain, mikä ei ehkä täysin vastaa yleisiä normeja?