Lotta

me ollaan kans menossa Aussihaamatkalle!!! Lahto on 05.11. ja 3.5 viikkoa reissussa!!! Nyt alkaa matkakuume pikkuhiljaa nousemaan kun alkaa suunnitelmatkin olla kuta kuinkin selvat!

meilla oli kaks haajuhlaa, paastiin siis kahteen kertaan tanssimaan 'meidan kappale'. suomen haissa oli hidas valssi, Oskar Merikannon Valse Lente ( mieheni ehdottomasti halusi hitaan valssin, eika perusvalssia) ja belgian haissa oli bachata, Aventuran Hermanita, latinalais-amerikkalaisesta musiikista kun kummatkin tykataan! molemmat oli ihan meidan tyylisia ja nautittiin kummastakin! ja oli lopun viimeks ihan loistava ajatus etta oli molemmissa juhlissa eri kappale, muuten olis ollu vahan olo, etta taa on jo koettu ja on niinku vanhan kertaamista... molemmat juhlat on muistoissa!

meilla oli smurffi ja smurffiina haaasuissaan.. sopi hyvin aiheeseen, kun mieheni on belgialainen..

meilla on kahdet haat, Suomessa oli 11.07. ja Belgiassa on 08.08. Suomen haat on jo maksettu ja Belgian haat viimeistaan haita seuraavalla viikolla. Enaa puuttuu kiitoskorttien tilaaminen ja postitus ja haamatka (lennot jo maksettu).

mina paadyin ostamaan molemmille kaasoille Espritin kellot. Bestmanille on viela hakusessa.

laitoin viela toisen kuvan viimeisesta sovituksesta ennen kuin sain hameen kotiin, istuu paremmin kuin edellisessa kuvassa

joo, kavin lauantaina hakemassa puvun kotiin ja jatin rintsikat sovituksessa pois, puku istui kuin unelma!!! ei ole enaa huolen haivaa!!

me pidamme molemmat omat nimemme, ei tule mitaan muutosta virallisiin papereihin. mieheni on belgialainen ja heilla ei ole taalla tapana ottaa puolison nimea, kaupungintalolla kun aiheesta kysyin, niin rouva asiakaspalvelija kyseli etta olenko ihan varma etta haluan mieheni nimen, jos vaikka erotaan niin ei ole helppoa saada omaa nimea takaisin... ( ) seka jos saatte lapsia, niin syntymatodistukseen tulee molemmille sama sukunimi ja joku voi luulla etta olemme sisaruksia.. olivat hyvinkin vastaan nimen ottoa... luulin aina etta haluan tulevan mieheni nimen, mutta paljon asiaa pohdittuani, itse asiassa en halua. mieheni nimi on varsin belgialainen mutta vaikea aannettava, ja aina saa tavata ja aina se siltikin kirjoitetaan vaarin, omani on helpompi myos belgiassa, ja menee aina oikein toisaalta minusta tuntuu etta jos ottaisin mieheni nimen, se vaikuttaisi idetiteettiini ja olisin 'wannabe-belgialainen', koska olen suomalainen, en halua belgialaista nimea.. kysyin myos tulevalta apeltani, mita han olisi mielta jos ottaisin heidan nimensa, ja vastaus oli aika voimakas ' ei missaan nimessa', ei pahalla tarkoitettuna, se ei vaan ole taalla tapana.. puhuteltaessa olen siis mieheni nimella mutta virallisissa papereissa omalla nimella

toivotaan parasta ja pelataan pahinta, eikos se nain mene!

taalla kanssa pikkuinen paniikki alkaa nousta... meilla on kahden viikon paasta haat ja olen kaynyt jo koekampauksella toukokuussa. halusin tuolloin loysan rennonoloisen niskanutturan. kampaajalta lahtiessa olin viela tyytyvainen, mutta jo puolen tunnin kavelyn jalkeen, kampaus oli irronnut niskasta osittain... ajattelin, etta ehka se on vaan sita etta on koekampaus niin ei ole niin huolella tehty... nyt kuukauden jalkeen katselin kamerastani kuvia kampauksestani ja olo on, etta en missaan nimessa halua tuota kampausta, naytan ihan mummolta 40-luvulta! kampaus ei myoskaan nayta olevan niin niskanuttura, silla minulla on paksut hiukset ja sita jouduttiin keraamaan ylemmas jotta kaikki saatiin kiinni... en todellakaan halua tuota kampausta!!!! olen paattanyt vaihtaa ns. espanjalaiseen niskanutturaan, mutta nyt hiukan jannittaa et mahtaako kampaaja olla valmistautunut tekemaan sellaisen (tarvii varmaan etukateen ilmottaa) ja mahtaako tuo sitten pysya... olen ekaa kertaa talla kampaajalla ja luotto ei ole paras mahdollinen... no, ei auta kuin tuulta pain! pakkohan sen on onnistua! niin kauan laitetaan etta onnistuu!! en halua paivaani pilata huonolla kampauksella!

onko kellaan kokemusta raisiolaisesta enteroviihteesta?

taytyy sanoa, etta nyt alkaa pikkuhiljaa jannittaa ja ehka jopa kauhistuttaa... kavin viime lauantaina sovittamassa pukuani (viikon paasta saan sen kotiin!) ja kauhukseni huomasin otetuista valokuvista etta rintani pullottavat hieman palloina puvusta... minulla on isot rinnat (E-kuppi) ja tarkoituksella valitsin puvun joka ei korostaisi isoja rintojani.. meinaatteko, etta jos jatan rinatliivit pois, rinnat laskeutuisivat pehmeammin eika pullottaisi puvusta..? tama aiheuttaa itselleni paljon harmaita hiuksia ja stressia, koska pelkaan etta pukuni on liian pieni.. toisaalta myyja sai vetoketjun kiinni ihan sujuvasti ja yhdella kadella... tuleeko minulle painajaispuku?!?!? en halua etta naytan jokaisessa otetussa kuvassa kuin kabareetanssija onko kellaan vinkkeja saada rinnat piilotettua?

tassa minun hameeni, helmareunaa piti viela suoristaa , ensi viikolla saa hakea kotiin!!

meille tulee Oskar Merikannon Valse Lente, nyt enaa taytyy hioa hitaan valssin askeleet kuntoon...

meille tulee nimet ja alle 'Happy Together'