timtam

Ihanaa Cookinsaarten matkaa! Me oltiin Sea Changessa Rarolla, tosin vain muutamia päiviä kun vietimme pääosan ajasta Aitutakilla. Onko teillä ranta- vai puutarhavilla? Meillä oli puutarhavilla, se oli tosi kiva ja yksityinen uima-allas oli tosi ihana! Muutenkin villa on tosi tilava, siellä on täydellinen keittiö ja kaunis katossänky. Kannattaa ehdottomasti tehdä retki Aitutakille, meille Aitutaki (ja Etu Moana) oli SE paikka... Nauttikaa !

Aitutakilla ei ihan määrättömästi majoitusvaihtoehtoja ole, mutta täältä löytyy lista jossa mun mielestä on melkein kaikki (hintoineen): http://www.ck/aituthot.htm Mä siis ehdottomasti suosittelen, että vietätte suurimman osan ajasta Aitutakilla. Rarokin on tosi kiva, mutta Aitutaki on ihan omaa luokkaansa. Muistaakseni siellä oli muutamia yksittäisiä "lomamökkejä" joita saattoi vuokrata edullisemmalla hinnalla. Sitten siinä Etu Moanan vieressä oli ainakin Tamanu Beach, joka voisi olla keskitasoa hinnaltaan. Etu Moana ei sinänsä tunnu sellaiselta "ylitsepursuavan" luksukselta, vaan ennemminkin siltä, että siellä on jokainen yksityiskohta mietitty tarkasti ja tehty vieraalle miellyttäväksi. Mutta siitä tosiaan kyllä saa sitten maksaakin . Olisi kiva kuulla mitkä vaihtoehdot teillä nousee suosikeiksi !

Syöminen ei ollut mitenkään kallista, suurinpiirtein samanlainen hintataso kuin Australiassa. Pikaisella googletuksella löysin tällaisen sivuston http://www.cookislandsatoz.com/e.html Sieltä ainakin pääsi klikkailemalla Cafe Tupunan menuun käsiksi. Tupuna on siis Aitutakin ns "paras" ravintola, tosin siellä on ihan hiekkalattia eli mistään valkoiset pöytäliinat -paikasta ei todellakaan ole kyse . Muissakin Aitutakin ravintoloissa hinta oli suurinpiirtein samaa tasoa, tai hiukan halvempaa. Voi olla, että Pacific resortissa on kalliimpaa - me ei syöty siellä joten en siis ole tästä varma. Rarolta löytyi sitten enenmmän valikoimaa ruokapaikoissa, mutta hinnat ei sielläkään olleet paljoa korkeammat. Ns. hienoimpia ravintoloita oli Windjammer, se oli hiukan kalliimpi kuin Cafe Tupuna. Hinnat ovat siis Uuden Seelannin dollareissa. En tiedä mikä kurssi on nyt, silloin kun me oltiin siellä 1 NZ$ vastasi noin 50 senttiä (eli puolittamalla hinnat sai eurohinnan). Laguuniretken hintaa en muista tarkkaan, mutta olisikohan ollut jotain 50-70 NZ$/hlö...tämä oli siis koko päivän laguuniretki, jossa pysähdyttiin snorklaamaan parissa paikassa ja syötiin "miehistön" laittama lounas One Foot Islandilla. Kokonaisuudessaan hintataso oli meille aika edullinen, muttei mikään superhalpa. Tripadvisorin foorumeista voisi löytyä lisää hintoja...

Voi ihan pikkuisen kyllä käy miirua kateeksi! Tule sitten kertomaan tänne teidän kokemuksista! Mielenkiintoista kuulla millaisin silmin katselette saaria lapsiperheenä - musta tuntuu että silloin kun me oltiin Aitutakilla niin ei nähty reilun viikon aikana kuin yksi turistiperhe... oltiin laguuniretkellä, ja tämä perhe oli toisella veneellä samaisella retkellä. Paikallisia lapsia kyllä näkyi. Olispa ihanaa päästä sinne uudelleen !

^ ehdottomasti kannattaa! Ja Cookin saarilla menkää ehdottomasti Aitutakille ! Me oltiin siis viime loka-marraskuussa häämatkalla, pääosa ajasta vietettiin juuri Cookin saarilla mutta totetutettiin matka maailmanympärysmatkana. Mentiin itäkautta ympäri, lentoreittinä Helsinki-Lontoo-Singapore-Adelaide-Auckland-Rarotonga-Los Angeles-San francisco-Lontoo-Helsinki. Ylempänä ketjussa kerroinkin kai jo mistä liput ostettiin, meidänhän varsinainen maailmanympärys reitti alkoi ja loppui Lontooseen, ja ostettiin erilliset Hki-Lon-Hki lennot. Oltiin reissussa kuukausi, ja sinä aikana vietettiin Australiassa häät ja honeymoonia tosiaan siellä Cookeilla ja San Franciscossa.

Vedenalaiset kuvat ovat varmasti hienoja! Meillä ei ollut mahdollisuutta sellaisia ottaa, ja pinnalta kuvattuna korallit ei näytä yhtä hienolta...ja vedenpinnan väreily myös hankaloitti kuvien ottoa. Lueskelin tässä muuten siitä Chilen maanjäristyksestä ja sen aiheuttamasta tsunamivaroituksesta, ja satuin löytämään Tripadvisorista tiedon, että Aitutakilla on pari viikkoa sitten ollut todella paha pyörremyrsky (Cyclone Pat). Ilmeisesti se on ollut rajuin miesmuistiin, ja 80% rakennuksista on vauroittunut . Ihmiset ovat kuitenkin ilmeisesti selvinneet. Jälleenrakennustyöt oli aloitettu heti myrskyn laannuttua. Löysin myös linkin youtuben cook island kanavalle, ja siellä oli paljon videoita hävityksestä...näytti kyllä aika tuhoisalle. Tämä on se paratiisin kääntöpuoli . Mutta onneksi sikäläiset ihmiset ovat niin positiivisia että pystyvät rakentamaan elämänsä uudelleen eivätkä jää murehtimaan. Ja jos tämän nyt joku lukee joka harkitsee sinne matkustamista, niin saarelaiset pyytävät turisteja tulemaan edelleen - turismi on kuitenkin saaren pääelinkeino. Tällä hetkellä NZ:sta on ale-lentoja Aitutakille hintaan 419 NZD, sillä ehdolla että osallistuu loman aikana auttamaan jälleenrakennuksessa . Tuollaisella trooppisella saarella luonto uusiutuu nopeaa, ja varmaan muutaman kuukauden kuluttua jälkiä ei juuri enää huomaakaan muuta kuin uusien rakennusten määrästä ja versovista kookospähkinöistä.

^ Joo siis todellakin siellä One Footilla olis voinut viettää paljon pidempään! Miten te hoiditte syömisen siellä? Otitteko itse ruokatarvikkeita sinne ja laitoitte siellä ruokaa vai mitä teillä oli mukana? Aamiainen hiekkadyynillä ! Se oli ihan käsittämättömän upea se kaareva hiekkaranta siellä, jonka yli kaartui muutama palmu...oih. Meillä on kaikki häämatkakuvat digitaalisessa valokuvankehyksessä pyörimässä, joten näitä maisemia katsellaan päivittäin (juuri tällä hetkellä on kuva joka on otettu sieltä laguuniristeilypaatista ). Annoin miehelleni huomenlahjaksi digijärkkärin, joten me otettiin vaatimattomat 2000+ kuvaa häämatkalta ! No ei ainakaan kyllästy katselemaan samoja kuvia! Meidän desert island experience oli sillä meidän kanoottimatkalla laguunissa, melottiin siis kahdelle motulle (ne kaksi jotka olivat lähimpänä Rarotonga Island resort&spa:ta). Siellä mun mies laittoi vastaopitut taidot käytäntöön ja rikkoi kookospähkinän "sharp stick" metodilla! Tämän siis opimme Etu moanan puutarhurilta Davidiltä. Nam nam, maistuipa hyvälle siellä omalla saarella ! Tää on kyllä tosi hauskaa jutella näistä sellaisille jotka ovat itsekin siellä olleet. Mä en ole tavannut ketään muuta kuin teidät täällä joka olisi siellä käynyt!

Ai oonkin ihan unohtanut raportoida tänne! Olisin kyllä erittäin mielelläni jäänyt sinne kokonaan ! Eli meillä oli aivan mahtava reissu. Saavuttiin sillä 2.30 am lennolla Uudesta seelannista, ja oltiin loppuyö Aquarius-hostellissa lentokentän lähellä. Aamulla lennettiin Aitutakille, lentokentällä oli meidän lisäksi myös mm. kanaperhe... Mua vähän pelotti se pikkukone etukäteen, mutta tosi tasainen lento oli. Etu Moanassa olimme siis villa 4:ssä koko kahdeksan päivää. Siellä oli rannalla häät meidän saapumispäivänä, joten katselimme vihkimistä muiden asukkaiden kanssa hiukan kauempaa (naimisiin muuten meni ruotsalainen nainen australialaisen miehen kanssa...), ja kilistimme parille sitten sen jälkeen. Tämä olikin oikein kiva tapa tavata muita "etumoanalaisia", monet heistä opimmekin tuntemaan ihan hyvin. Meille tuo 8 päivää oli oikein sopiva aika Aitutakilla. Snorklailimme ja meloimme resortin edustalla, kävimme pyöräilemässä kylällä, vuokrasimme skootterin parina päivänä ja ajelimme ympäri saarta (ja pientareilla olevien rapujen lisäksi jouduimme nokakkain valtavan ravun kanssa keskellä tietä, ja se uhkaavasti kohotti saksensa ja valmistautui hyökkäykseen...) , kävimme sunnuntaina kirkossa kuuntelemassa uskomatonta laulua, kävimme Tamanu Beachin island nightissa, kiipesimme näköaloja katsomaan saaren "vuorelle", teimme oman retken laguunille kanooteilla ja tietysti teimme myös laguuniristeilyn. One foot island oli ehkä koko matkan kohokohta! Kävelimme siellä sille yhdelle hiekkadyynille veden poikki, ja olimme ryhmästämme ensimmäisiä jota tämän hoksasivat tehdä...joten saimme koko dyynin itsellemme hetkeksi ! Muutenkin koko saari oli ihan oikeasti aivan out of this world - emme kumpikaan olleet ennen kokeneet missään tällaista paikkaa, vaikka aikalailla olemmekin reissanneet. Se oli vain se kokonaisuus - uskomattoman turkoosi laguuni, valkoinen hiekka, trooppinen ilmasto, ylitsevuotavan ystävälliset ihmiset, Etu Moanan ainutlaatuisuus... sekä ihanat ihanat kissat joita oli kaikkialla! Oli jännä vaihteeksi totuttautua siihen, että kaikkeen kannattaa kysyä suosituksia henkilökunnalta. Me ollaan totuttu aika omatoimiseen matkailuun, ja tuolla selkeästi kannatti luottaa paikallisten mielipiteisiin esimerkiksi illallispaikkojen suhteen. Tosin me kyllä taidettiin koluta miltei ne kaikki läpi kun ei niitä nyt niin montaa ollut! Rarokin oli oikein hieno paikka, mutta jotenkin mielestämme kuitenkin tavanomaisempi (sikäli mikäli noita Etelämeren saaria voi tavanomaiseksi sanoa!). Olimme siellä kolme päivää, joista yhdellä osallistuimme maastoautosafarille (saimme tämän ja muita häämatkakokemuksia lahjaksi ystäväporukalta). Valitettavasti tuo päivä oli ainut täysin sateinen päivä, joten olimme aika märkiä kokemuksen päätteeksi! Vuokrasimme pienen avoauton Rarolla, ja sillä oli hauska ajella ympäri saarta. Rarolla emme viettäneet aikaa rannalla oikeastaan enää ollenkaan, lukuunottamatta viimeisen illan auringonlaskupiknikkiä pari tuntia ennen lentomme lähtöä . Kävimme myös viimeisenä päivänämme lauantaimarkkinoilla, ja totesimme että olisi kannattanut säästää kaikki tuliaisshoppailut sinne - siellä oli nimittäin koko saaren (ja varmaan saariryhmän) kauppiaat edustettuina! Ruoka oli hyvää molemmilla saarilla, mutta Rarolla hiukan vielä parempaa. Jatkoimme Cookilta matkaa San Franciscoon, jossa saimmekin sitten totutella takaisin suurkaupunkielämään . Ihan mieletön paikka tuo kyllä oli, ja erityisesti Aitutaki. Saa nähdä, tuleekohan sinne joskus lähdettyä uudelleen . Sen huomasimme, että tuo on kyllä todellinen parisuhdeparatiisi - Aitutakilla tapasimme yhden henkilön joka oli reissussa yksin, muutoin ihan kaikki olivat pariskuntia joko häämatkalla, kihlamatkalla, hääpäivää viettämässä tms. Ja sekin toi oman lisänsä ilmapiiriin .

Moi Kati, Meillä oli Adelaidessa häät lokakuussa (asumme siis toistaiseksi Suomessa). Vihkiseremonia pidettiin yhdessä keskustan laitamilla olevassa kirkossa (St Johns Anglican) ja itse juhlat oli Carrick Hillissä. Juhlapaikka oli aivan mahtava, ja vieraat tykkäsivät kovasti. Noissa beach-häissä tosiaankin täytyy varmaan varautua säähän. Olen kuullut, että jos seremonia on rannalla niin monesti tuuli aiheuttaa "kuuluvuusonglemia" - eli vieraiden on vaikea kuulla. Itse en ole kylläkään rantahäissä ollut, joten tämä on siis kuulopuhetta. Yksi vaihtoehtohan voisi olla, että hommaatte juhlapaikan rannalta (esim Glenelgissä on muistaakseni joku Beach house tms) joka voi toimia backuppina. Me käytiin katsastamassa aika monta juhlapaikkaa Adelaiden ympäristössä, mutta niistä ei mikään ollut varsinaisesti rannalla. Onnea häiden järjestelyyn, kerro jos haluat jotain vinkkejä Adelaiden hääjutuista !

Meillä oli juuri kuukausi sitten ulkomailla häät, seremonia oli kirkossa ja sitten hääjuhla. Meillä oli tarjolla juurikin noita Fazerin sinisiä, sekä Geishoja ja Fazermintejä, kutakin lajia sellaisissa isoissa lasisissa maljoissa. Kirkossa meillä oli suomalaista häämarssi (prinsessa ruusunen...kysyttiin etukäteen kanttorilta onko hänelle ok opetella se, jos lähetämme nuotit), osa valoista (sikäläiseen seremoniaan kuului 2 valaa, sanoimme sormusvalat suomeksi, tämä oli papille ihan ok) sekä yhden suomalaisen vieraan lukema raamatunteksti, virtenä meillä oli Suvivirsi josta lauloimme 2 säkeistöä suomeksi ja 2 englanniksi. Olin kääntänyt vihkikaavan vieraille suomeksi ja tämä käännös jaettiin suomalaisille vieraille kirkko-ohjelman yhteydessä, joten kaikki pystyivät seuraamaan toimitusta. Juhlissa meillä oli alkoholittomana vaihtoehtona tarjolla normaalien juomien lisäksi myös Ikeasta ostettua puolukkamehua. Mä en myöskään luottaisi cateringin taitoon tehdä suomalaista ruokaa, vaan jos on mahdollisuus niin hankkisin (sitä mitä saa) muualta (esimerkiksi juurikin tuo edellämainittu Ikea). Mekin ensin mietittiin, että pystyisikö jotenkin ottamaan mukaan tarjoiluihin esim poroa, mutta luovuttiin ajatuksesta aika pian. Nuo suklaat me vietiin Suomesta.

Samoilla linjoilla Londonin ja Lainien kanssa, ei onglemaa - kyllähän kommunikoida voi muutenkin kuin kasvotusten. Meillä bestman oli Australiassa, seremoniamestari Brasiliassa, me itse Suomessa ja toinen kaaso 600 km päässä myös Suomessa. Sisko-kaaso muutti puoli vuotta ennen häitämme takaisin Suomeen Keski-Euroopasta, joten hän oli ainut joka oli samalla seudulla. Me olimme tehneet melkeinpä kaikki hääjärjestelyt ja -valmistelut kahdestaan, ja hääviikolla (kun kaikki edellämainitut olivat jo Australiassa häitämme varten) tapasimme yhdessä ja kävimme hääpäivän aikataulut, tehtävät ja odotukset jne läpi. Printtasimme myös nämä kaikille asianosaisille, ja tällä tavoin varmistimme että siirrämme kaikki suunnitelmat myös heidän tietoonsa. Hääpäivänä kaikki meni aivan kuten olimme suunnitelleet, me emme stressanneet mistään, ja kaikki hoitivat tehtävänsä ja vastuunsa loistavasti.

Itse ajattelin samaa mallia.. yksinkertiasen kauniit. Tilasitko korttipohjat ja painatuksen jostain, vai miten toimit? Ei tilattu, vaan tehtiin itse. Kartonki/paperi ostettiin Sinellistä A4-arkkina, ja noita paikkakortteja yhdestä arkista tuli muistaakseni 4. Timanttitarrat on ostettu Akateemisesta. Fonttina on Afternoon Delight, joka ladattiin netistä. Vaati jonkun verran (mieheltä) asettelua, että saatiin nuo tekstit kohdalleen siihen arkille, mutta muutaman kokeilun jälkeen onnistui ihan hyvin. Meillä oli myös teräsviivotin ja mattoveitsi, jotta saatiin reunat leikattua suoraan ja siististi.

Tässä meidän...idean sain tämän ketjun alkupäässä olleesta kuvasta

Tässä minun cymbidiumorkideakimppuni