Violette

miksi ihmeessä avecit pitäisi kutsua? en ainakaan huomannut että avecin puutteesta kukaan olisi kärsinyt meidän alle 30 hengen häissä. sinkut olivat myös ymmärtäneet tilanteen hienosti kun kirjoitettiin kutsuun "kutsumme Sinut..." ja pareille "..Teidät", ja viimeistään menuja valitessa homma ois selvinnyt jos ongelmia ois ollut.

siis häävalssissa kimppu messissä? onks tää joku traditio vai olenko vaan tietämätön kun en oo koskaan kuullutkaan..

toi on aika hyvä! siltä varalta ettei kukaan osta mun pukua, niin täytyypä koittaa samaa

tein ifolorin ohjelmalla melkein satasivuisen kirjan, jossa on häiden lisäksi myös häämatka. sitä on tosi kiva lueskella, kun tekstitkin sai mukaan. tekemisessä meni muutama ilta.

kannatan myös lämpimästi mr washingmania. hääpuku, pitsitakki ja vannehame yhteensä 44,38 euroa ja tulos mitä parhain! ja ko. putiikki on muuten auki iltaisin klo 21:een, mikä oli tosi hyvä juttu! lasku tuli kotiin parin viikon sisällä.

meikkasin toki itse, kun minusta on hupsua näyttää joltakulta muulta kuin itseltäni hääpäivänä. lisäksi ihoni on arka ja saattaa reagoida tuntemattomiin esim. meikkivoiteisiin, yleensä ainakin hilseilemällä tai ärtymällä jne. tästä tulikin hyvä vinkki itse meikkaaville. olen asentanut irtoripsiä menestyksekkäästi vuosia aina silloin tällöin. vinkiksi kerrottakoon että ei kannata ryhtyä hommaan viimeisen puolen tunnin aikana juuri ennen kuvaan lähtöä, siinä voi tulla pikkuisen kiire että ehtii liima kuivaa näkymättömäksi joskus puolenyön aikaan alkoi repsottaa irtikset, joten nykäisin ne sitten pois, kun niiden korjaaminen takaisin on tosi vaikeaa.

no tällaiseen minä sitten päädyin: eli periaatteessa tukka kiharalle, jakaus, kaksi ponnaria ja kiinnitetään. olisin halunnut vielä enemmän minni hiiri-korvat, eli pyöreämmät ja sileämmät, mutta olin tyytyväinen tähänkin.

no mitäs kaikkea sitä tapahtuikaan: - kaasolla oli tuore kipsi jalassa, aiheutti joitain muutoksia suunnitelmiin, mm. onneksi toinen ystäväni järjesti ruokailupaikan hienosti. ihmeen hyvin kaaso jaksoi koko päivän! - ravintolaan oli pöydille ilmestynyt rumia ja vääränvärisiä yksittäisiä kukkia (raivattiin sivummalle) - ravintolassa oli luvattu paljon tuikkuja pöytiin ja kaikki samanlaisia. tuloksena oli erilaisia ja vain muutama kpl - kampaaja soitti päivää ennen ja ilmoitti olevansa kipeänä. pahus. onneksi sain samaan kampaamoon toisen kampaajan. kampaus ei ollut aivan sellainen kuin ajattelin mutta hyvä ja kestävä kuitenkin. - kukkapuskani oli aivan väärää sävyä, kuulemma ei ollut tummia tulppaaneja niin laittoivat sitten vain punertavia. no, pääsin asian yli. - valokuvaamossa oli huono palvelu ja puolet kuvista otettiin aivan järkyttäviä taustoja vasten (huomasin asian vasta puolivälissä). - kuvaamo meni konkkaan, mutta siitä onneksi saatiin viidelläkybällä (yrittivät rahastaa satasen vaikka nettisivulla oli 50) koko setti kuvia levyllä. eivät kyllä olleet kovin hyviä. - kukaan ei muistanut kuvata kirkkoa ulkopuolelta ennen eikä jälkeen juhlan kaikenkaikkiaan onnistuneet juhlat oli, ja meillä oli valtavan hauskaa. häämatka olikin sitten toinen juttu, jonka olen kertonut foorumin häämatkaosiossa (kohteena seychellit). ensimmäisenä iltana kohteessa meiltä varastettiin omasta huoneesta paikallaollessamme reppu jossa oli ns. kaikki (suurin osa rahoista, mun kaikki henkkarit ja kortit, liput, opaskirjat, molemmat kamerat (joista toisessa hääkuvia ja videoita) jne) just mun tuuria kun häät meni hyvin niin matka ei sitten..

heräiltiin aamiaiselle, joka tuotiin sänkyyn. otettiin taksi kotiin, käytiin vaihtamassa laukut toisiin ja jatkettiin samalla taksilla lentoasemalle. syötiin hyvin eikä ollut kiire mihinkään. lontoossa koneenvaihtoa odotellessa syötiin taas. kun päästiin perille hääpaikkaan, mentiin taas syömään (oli jo ilta). kun palattiin huoneeseen, meidän sinne huoneeseen tuoma laukku varastettiin huoneesta kun oltiin alta 5 min vessassa. myöhemmin huomattiin että muutkin tavarat oli käyty läpi. kivakiva. parintonnin menetys tavaroina ja hääkuvia ja videoita joita ei kaikkia oltu edes nähty. että hyvää häämatkaa vaan...

ostaa compeedin rakonestopuikon ja läästii sitä runsaasti, ja käyttää kenkiä etukätee. ei tule rakkoja. käytin omia hieman epämukavia kenkiäni töissä kun ne ei siellä likaannu. pahus vaan etten tajunnut että tapanani oli pitää jalkoja näyttöpöydän alla suorana ja korot meni aivan paskaksi.. siis ne on sellaista muovinomaista materiaalia. vedin sitten tussilla mustaksi ne valkoisiksi paljastuneet alueet, koska ei mitenkään ois voinut ehtiä löytää toisia kenkiä. ne oli silloin helsingin ainoat niin matalahkot tummanvioletit korkokengät.

katotaan näkyykö kuva. tässäpä black parrotin naapurihuoneesta 507 merinäkymät, johon pääsimme ensimmäisestä huoneesta (varokaa 501:sta, ihan tien vieressä) puuhuoneen (510) kautta (puuhuoneessa on näkymien edessä valtava puu, josta meri vähän pilkottaa, siihen ei suostuttu, kaksi yötä piti silti olla).. ei hääppöinen vai kuinka. lohduttavaa kuulla että muilla on ollut kivoja matkoja. me ei nähty kilpikonnia vedessä ja delfiineistäkin ehdittiin kuulla vain ääniä. ekan viikon satoi kaatamalla. yöllä niin kovaa että oli vaikea nukkua, ja black parrotin ja hotellin ravintolan välinen tie oli kuin joki. maailman kauneimmat rannat ei olleet hääppöisen näköisiä sillä säällä

oli vähän ylimääräistä jännitystä kun häämatkalla meiltä varastettiin passit. olin varannut matkan tyttönimellä, ja vaihdoin nimeä avioliiton myötä. hätäpassihakemusta tehdessä mietin että ottaakohan ne yhteyttä suomeen asti. ilmeisesti eivät ottaneet koska sain tyttönimellä hätäpassin jolla pääsin helsinkiin. näemmä passin ja henkkarin saantikin onnistuu vaikkei ole enää mitään papereita. poliisin tyyppi haastattelee ja vastauksista päättelee onko henkilö oikea. sain väliaikaisen henkkarin myös. ihmeen nihkeitä pankit on väliaikaisen henkkarin kanssa, siis eihän poliisi sitä kevyemmin perustein anna kuin tavallistakaan... outoa. onneksi sain edes yhden luottokorteistani takaisin, vaikka oli vanhalla nimellä. muita en saanut kun nimi on vaihtunut. kiva.

me kutsuttiin 28 henkeä. yksi peruutti mutta tuli sittenkin. hääpäivänä peruutti 3!!! prkl, eikä yhdelläkään hyvää syytä esittää edes (olisivat nyt edes sanoneet että sairastapauksen vuoksi). harmitti vetää kovasti mietitty istumajärjestys uusiksi juhlapäivänä ja maksaa 150 euroa noiden ihmisten safkoista kun muutama päivä ennen ravintolaan piti ilmoittaa täsmällinen määrä.

alttarilta tullessa silmät kostui, ei jotenkin itkettänyt mutta oli niin onnellinen olo. kirkon puoliväliin mennessä sain tilanteen hallintaan. toisen kerran itketti kun lausuin runoa miehelle, ei ois pitänyt antaa muiden puheiden olla ensin, koska ne sai mut jo herkistymään. ois pitänyt lausua se oma runo ensiksi. varmaan moni ei edes kuullut sanoja kun itketti niin.

tämähän on loistoketju. pitääkin tehdä asialle jotain.