katve

Kävin uusimassa S-etukorttini ja se ei ollutkaan ihan yksiselitteinen juttu. S-etukortteja kun kuulemma on monta erilaista, joten riippuuu siitä, mikä kortti sulla on, että maksaako sen uusiminen ja minkä verran. Mulle ei ole koskaan tullut mieleenkään, että niitä on kovin montaa eri sorttia (kuin siis pääkortti ja muiden perheenjäsenten kortit). Mulla oli pääkortti, magneettijuovallinen (ei sirua), jossa on debit (maksu) ominaisuus. Ei siis pelkää käteiskortti, mutta ei myöskään visa-ominaisuutta. Sen uusiminen olisi maksanut 10€. Mutta kun suostuin ottamaan tilalle visallisen ja sirullisen kortin (S-Etukortti Visa Debit), niin sen sai ilmaiseksi. Mitä kiskontaa. Ehdotin palveluhenkilölle, että jos käytän edelleen melkein pari vuotta tuota vanhaa korttia, niin se ei tykännyt ajatuksesta. Kuulemma tulisi vaikeuksia, jos haluan maksaa sillä tai nostaa bonuksia.

Uusi kuvallinen kelakortti tuli tänään postissa, eli kesti 12 päivää.

Meidänkään häissä ei ollut yhtään leikkiä (paitsi polkaisu, jos sen leikiksi haluaa laskea). Meillä ei ollut morsiuskimpun tai sukkanauhan heittoa, eikä morsiamen ryöstöä. Puheitakin oli vain yksi lyhyt maljojen kohotuksen yhteydessä. Mieheni ei tykkää leikeistä yhtään, enkä minäkään niitä välttämättä kaipaa häihin. Juhlamme olivat rennot, hauskat ja ystävät viihtyivät hyvin. Satsasimme hyvään ruokaan, juomaan ja musiikkiin. Koko ajan tapahtui jotain, juttua riitti ja viimeiset olivat lähteneet viiden aikoihin.

Me ei puhuttu tästä etukäteen ollenkaan. Kun leikkasimme kakkua, mieheni polkaisi liian aikaisin, ainakin useimpien mielestä. Hän polkaisi heti aluksi. Minä tulkitsin kakun leikkamisen päättyneeksi kun kakkupala irtosi ja siirtyi lautaselle polkaisten silloin. Ja kaikilla oli hauskaa. Miesparka sai kuulla tylyn tuomion: selvä juttu kumpi teillä määrää kaapin paikan. Tämähän on vain hauska perinne, eikä ainakaan meidän mielestä oikeasti kerro mitään suhteen tasa-arvosta tms. Meidän häissä jäi monta perinteistä ohjelmanumeroa väliin, mutta ei tämä.

Tässä mun sormukset. Kihla on Tillanderin ja vihki Löwenmarkin kustomoitu Sonja.

Pienennytin kihlani sopivan kokoiseksi ennen häitä Pirkan kellossa Tampereella. Siitä otettiin puoli milliä pois ja se kiillotettiin samaan rahaan. Maksoi muistaakseni 30€ ja kesti vajaa viikon.

Juuri näin, sinä sen Sonttu osasit pukea sanoiksi. Tässä kasaamani teksti, jos siitä olis muille hyötyä: Hyvä juhlavieras Jos sinulla on kamera mukana ja otat sillä esim. tunnelmakuvia illan aikana, tai onnistut tallentamaan jonkin hauskan tapahtuman, olemme kiitollisia jos haluat jakaa tuotoksesi kanssamme. Mitä enenmmän kuvia, sen enemmän ihania muistoja. Ota tästä CD ja muut tarpeet mukaasi jotta voit helposti lähettää kuvasi meille. Kiittäen, Nimi & Nimi

Miksi en ottaisi? En nähnyt siinä mitään ongelmaa, että minä vaihdan nimeni. Mussa on ripaus vanhanaikaisuutta sillä tykkään siitä että perheellä on sama sukunimi. Meillä kummallakin oli melko tavallinen suomalainen sukunimi, mun tyttönimi-sukunimisiä on Suomessa n. 400 ja nykyisiä-sukunimisiä n. 50. Hieman enemmän joudun nyt selittämään nimeäni, sillä se sekoitetaan melko helposti lähes samaan, mutta paljon yleisempään sukunimeen. Olin ekan kerran kihloissa yli 15 v sitten, ja silloin en aikonut ottaa sulhaseni sukunimeä. Emme kuiteskaan koskaan menneet naimisiin ja ajatukset ovat muuttunet sitten nuoruusvuosien.

Kävin tänään Kelan toimistossa uusimassa kuvallisen kelakorttini. Mukana piti olla yksi valokuva. Uusi nimi näkyi Kelan koneella neljäntenä arkipäivänä häiden jälkeen. Kelan täti tosin tokaisi heti mulle, ettei sellaista saa enää, mutta minä selitin hänelle ystävällisesti, että kyllä sen saa, kun on aikaisemmin ollut. No, hän sanoi, ettei edes muista enää kuinka se haetaan, kun ei ole vuoteen täytellyt sellaisia papereita. Tarvittavat lomakkeet kuiteski löytyi ja kortti pitäisi tulla kotiin parissa viikossa, eikä maksanut mitään. Kuvattoman kortin voi tilata kuvallisen tilalle ilman että käy itse paikan päällä Kelan toimistossa. Hain myös kirkkoherranvirastosta virkatodistuksen, varmuuden vuoksi. Virkatodistus kun ei nykyään maksa mitään (itsestä).

Me avattiin lahjat seuraavan päivän iltana kun tulimme siivoamasta juhlapaikkaa. Vähän harmitti se, että osa korteista oli irrallaan pöydällä, joten emme tiedä kaikista lahjoista keltä ne ovat. Eniten harmitti yhden ystäväpariskunnan lahja, sillä he olivat ostaneet aivan ihanan hääkakun koristeen. Tämänkin lahjan siis avasimme vasta häiden jälkeisenä päivänä, joten käyttämättä jäi.

Sain ideani huomenlahjaan täältä. Mieheni ei välitä koruista, taiteesta tai kulttuuristakaan sen kummemmin. En halunnut muistaa häntää lahjalla, jota hän ei sen kummemmin arvosta. Mitään teknistä en halunnut ostaa, joten toteutin idean huomenlahjakuvista. Ja se oli ehdottomasti onnistunut valinta, voin suositella muillekin morsiamille

Kertoisin valokuvaajalle, että haluan kuvan meistä alttarilla myös takaapäin kuvattuna. Varaisin hääaamuna kampaajalle ylimääräisen puoli tuntia 15 minuutin sijaan, jotta meikkauksen ja pukemisen kanssa ei tulisi niin kiire. En antaisi korjata kynsilakkojani enää sen jälkeen, kun häämekko on puettu!! Muistakaa tää hyvät morsiamet ja ottakaa todesta. Mä onnistuin pilaamaan pukuni viime minuuteilla ennen kirkkoon lähtöä.

Hääpäivänä tapahtui muutamia pieniä töppäyksiä ja yksi suuri katastrofi. Jos aloitetaan niistä pienistä töppäyksistä, niin niihin kuului mm. herätys. Olin joko sammuttanut herätyksen siihen heräämättä, tai sitten olin sössinyt sen asettamisen yöllä nukkumaan tullessani. Joka tapauksessa sulhanen herätteli mua aamulla kysyen, että koska se sun kampaajasi olikaan. No, se oli puolen tunnin kuluttua, joten päivä sai lentävän lähdön. Kirkosta unohtui pyytää valokuvaajalta, että hän ottaisi kuvan meistä alttarilta takaapäin. Pukuni komea nyöritys ja pieni laahus eivät ikuistuneet. Illan juhlissa unohtui mm. juoda onnittelumaljat sillain hienosti ristiin. Mutta se iso töppäys on sitä luokkaa, etten toivo kenenkään muun kokevan samaa. Juuri ennen kirkkoon lähtöä ystäväni kanssa korjasimme kynsilakkaani sillä seurauksella että sain syliini sekä kynsilakkaa että kynsilakan poistainetta. Ja koska poistoaineessa oli asetonia, se teki todella rumat jäljet keinokuituiseen hääpukuuni. Niitä kun siinä kauhuissamme yritimme putsata, kangas syöpyi ja kovettui silmiemme edessä, ja siihen tuli reikiä. Siinä ei itku auttanut, vaan kirkkoon piti lähteä hameessa, jossa oli etumuksessa kolme nyrkin kokoista moukuraa, punaista kynsilakkaa ja pari reikää. Suurella vaivalla tekemäni puku meni piloille juuri ennen H-hetkeä, eikä koskaan päässyt loistamaan upeudellaan. Edes yhtään kuvaa koko komeudesta ei ole olemassa. Onnneksi kuvia voidaan retusoida, ja nyt jo pystyn hymyilemään tapahtumalle.

Vieraalle "tai näin" tiedoksi, että kyllä meillä oli häissämme ammattilaiset hoitamassa valo- ja videokuvaajan, tarjoilijan, DJ:n, baarimikon jne tehtäviä. Satun vain itse kuulumaan tuohon ensimmäiseen ryhmään kuvaajia. Olen itse kuvannut useiden ystävien häät vuosien varrella ja vastoin yleistystäsi olen antanut kuvat CD:llä ystävilleni. Nyt on kiva vastavuoroisesti saada mahdollisimman paljon ystävieni ottamia kuvia omista häistäni. Mun mielestä kun morsian ei voi heilua omissa häissään kameran kanssa Vaikka se olisikin tuttu näky kaikille vieraille...

Kutsuja lähettäessä ajattelimme että ei me pidetä juhlia lahjojen takia, vaan olemme kutsumassa lähimpiä ystäviä juhlimaan kanssamme. Tärkeintä on seura, ei se materia. Olemme asuneet melkein 10v yhdessä, joten meillä on jo "kaikkea". Eli tuttu tarina, josta moni on täällä osuvasti kirjoittanutkin. Mutta kun ilmoittautumisten yhteydessä alkoi tulemaan kyselyjä lahjatoiveista, oli pakko miettiä asiaa uudestaan. Se nyt vaan ei mee niin, että häihin tultaisiin juhlimaan ilman lahjaa. Rahahan on se, mitä aina tarvitaan, mutta kun en itsekään tykkää antaa sitä lahjaksi. Mietimme, mitä voisimme laittaa uusiksi kodissamme, ja keräsimme listalle vähän Iiittalaa, Arabiaa ja Hackmannia. Lisäksi listalla oli muutama tuote tyyliin "lahjakortti kylpylään". Kävin Sokoksella pyörimässä ja keräsin listan aivan ihanan myyjän avustuksella. Hän vakuutteli että lahjalista on tätä päivää. Itsekin ostan mieluummin jotain hyödyllistä, kuin jotain mikä jää nurkkiin pölyttymään. Kerroimme kaikille kysyjille, että teimme lahjalistan. Tosin tästäkin muutama mainitsi, että kun ei heille kerrottu. Mutta asiahan oli kunnossa koska he olivat saaneet tiedon listasta. Lahjapöydässä olikin sitten mukavasti tavaroita listalta, muutama sen ulkopuolelta sekä jokunen lahjakortti.