Marsku

50 euroa kuulostaa kohtuulliselta summalta. Kaikki sen yli menevä alkaa ihistämään jopa työssäkäyvää ihmistä. Tosin sillä rahalla tehdään jonkun ihmisen päivästä ikimuistoinen hyvien ystävien, juoman, aktiviteettien ym. parissa. Mielikuvitusta vaan kehiin! Polttariohjelman ei tarvitse olla kallista, pienemmilläkin summilla voi tehdä toisen ihmisen päivästä unohtumattoman.

Itse olen tänä kesänä kaasona ystävälleni, joka on minua vuoden nuorempi. Itse täytän kohta puoleen 24, toinen kaasoista on muistaakseni 26 tai 27.

KUNNIATEHTÄVÄ! Osoittaa morsiammelta, että hän luottaa sinuun ja haluaa juuri sinut tuekseen elämänsä tärkeimpään päivään. Ja tapa millä ystäväni pyysi minua kaasokseen oli niin kaunis! Ei edes käynyt mielessä kieltäytyminen.

Tarkoitus oli pitää pienet kahvitukset pienelle väelle, mutta sitten ne jotenkin vain jäivät unohduksiin remontin keskellä. Ehkä sitten kun saadaan tuparit järjestettyä niin siinä samalla korjata unohdus.

Vastasin, että tunsin helpotusta. Johan sitä hitto sentään oli odotettu! Kahdeksan vuotta yhteiseloa oli tuona päivänä täynnä, kun ukko polvistui. Tilanne tosin tuli minulle myös täytenä yllätyksenä, en todellakaan osannut sitä odottaa. Olin jo jollakin tasolla saanut itseni sopeutumaan ajatukseen, että ehkä se ei koskaan tapahdukaan (mielessäni olin asettanut 10 vuotta ehdottomaksi rajaksi, jonka jälkeen on turha enää kosiskella). Nyt kuitenkin onnellisesti kihloissa ja häätkin kieltämättä jollakin tavalla mielessä. Täytyy myöntää, että myös olen suutani soittanut sulkille viivyttelystä.

Meillä remontin yhteydessä jäi tapettirullasta hukkaa sen verran, että siitä saisi hyvin askarreltua kutsut ja vähän vielä jotain muutakin. Tapetin värit ja kuviot ovat juuri suunnitelmiini sopivat. Kartongin päälle täytynee kuitenkin liimata, kun on pelkilteen sen verran lötköä toi tapettimateriaali. Vaikka samainen kuvio löytyykin makuuhuoneen seinistä, niin eipä tuo ainakaan minua haittaa. Ihastuin tapettiin kovasti kaupassa ja vaadin saada sen. Jo silloin ajattelin, että sitä voisi käyttää muuhunkin kuin seinään, on sen verran herkkä ja romanttinen. Vain mielikuvitus on rajana materiaaleissa, toteutuksessa yms.

Itse olen siinä tilanteessa, että menimme avokin kanssa viime vuoden marraskuussa kihloihin ja puhuttiin naimisiinmenosta. Samoihin aikoihin ystäväni pyysi minua kaasokseen tämän vuoden heinäkuussa oleviin häihinsä. Tämä kaikki sai sitten minut jokin aika sitten havahtumaan. Ensinnäkin ahdistaa jo valmiiksi kaverin häät. On ihanaa, että kaveri valitsi juuri minut kaasokseen ja kunnialla hoidan homman loppuun saakka! MUTTA: ahdistaa ja ottaa päähän jo valmiiksi ajatus siitä, että kaverini ja hänen sulhasensa vanhemmat ja ystävät, jotka tunnen hyvin, tulevat heidän häissään kyselemään ja lässyttämään, että "Koskas te sitten menette naimisiin?". Vihaan sellaista! Olen aivan varma, että saan purra kieltä, etten sano mitään rumaa, etten pilaisi ystäväni häitä, vaikka mieli tekisikin karjua että mitä hittoa se teille kuuluu?!? Tämä siis ensimmäinen kauhuskenaario, jossa joutuu melkoiseksi keskipisteeksi. Toinen ahdistuksen aihe onkin sitten omat häät. Päivämäärää ja vuottakin ollaan tässä suunniteltu, mutta ei sen enempää. Nyt olen auttanut kaveria häiden järjestelyissä ja ajatus on alkanut sen myötä kalvaa vain enemmän. En todellakaan ole valmis siihen kaikkeen häähössötykseen. Liian paljon on otettava selvää, liian paljon suunniteltavaa, liian paljon ihmisiä...Tällä hetkellä ajatusmaailmani häistä on se, että ne ovat nimenomaan sukulaisten ja ystävien takia järjestetyt juhlat, joissa korostetaan, että "Hei kattokaa, me mentiin naimisiin!" Tässä kohtaa täytyy huomauttaa, että tämä on vain omakohtainen kokemus OMIA häitäni koskien. Ei yleinen koskien muiden häitä. Esimerkiksi on kiva katsella kaverin intoa omien häiden järjestelyissä. Saattaa olla, että mieleni rauhoittuu ja muutan vielä mieleni. Ehkäpä joskus myönnyn joihinkin pieniin juhliin. Toistaiseksi tarkoitus on mennä naimisiin vain esimerkiksi perheiden läsnäollessa. Tärkeintähän on, että kaksi ihmistä sitoutuu toisiinsa.

Jos morsiuspari haluaa kaasojen ja/tai bestamanien pukeutuvan tietyllä tavalla, olisi asiallista jos he joko maksaisivat pukujen hankinnan kokonaan tai edes osittain. Itse ollessani kaasona maksoin itse puvun, koska morsiammella ei ollut sen kummempia vaatimuksia puvun suhteen. Löysinkin täydellisen puvun ja vain 70 eurolla. Bestmanin puvun vuokran maksoi morsiuspari, koska sulhasella oli tietty malli mielessä.

Ehdottomasti kevät! Huhtikuu tai paremminkin toukokuu, kun kevät on kauneimmillaan ja alkaa kääntyä kesäksi. Toinen vaihtoehto olisi sitten intiaanikesällä elokuussa.