JuuLia84

Pidän sormuksiani lähes aina, vain esim. uidessa tai leipoessa otan ne pois. Ostin sormuksen jonka uskon kestävän jokapäiväistä käyttöä ja jos ei kestä niin sitten se korjataan tai hankitaan uusi. Sormeeni se on rakkautemme merkiksi ostettu, ei kaappiin pölyyntymään. Tuo ettei pidetä vihkiä kuin kodin ulkopuolella ollessa ja vierailujen ajan kuulostaa mielestäni vähän hassulta, itseähän varten se sormus on ostettu eikä muille esiteltäväksi.

Scaglietta, todella kaunis sormus! Eikä sitä ettei ole karaattimäärin kiviä tartte kenelekään selitellä, jokaiselle juuri sellainen sormus josta itse tykkää! Omasta mielestäni tuollaisessa sormuksessa kivi tulee paljon paremmin esille kuin sellaisessa joka on niitä täynnä. Olisinpa itsekin saattanut vastaavaan päätyä ellei oma sormus olisi jo sormessa. Olikos tuolla paljonkin hintaa?

Naimisiin mentiin helmikuussa enkä missään ole virkatodistusta tarvinnut. Kaikki kortit on saanut ongelmitta vaan eikö nyt sitten käynyt selväksi että tarvitsen taloyhtiöllemme virkatodistuksen nimeni muutumisesta?!? Saako sen vielä näinkin myöhäisessä vaiheessa ja kirkkoherranvirastostako se on haettava? Minä kun vannoin esteiden tutkinnasta päästyäni etten kyseiseen paikkaan enää jalallani astu kun saatiin niin huonoa palvelua kuin olla ja voi...

Varmasti onnistuu vihkiminen ulkona juhannuksena kun onnistui meilläkin jäällä karkauspäivänä. Koska kuva kertonee enemmän kuin tuhat sanaa:

Olen tyytyväinen ja rakastun sormuksiini aina vain enempi. Ostettuani sormuksen ehdin melkein katumaan että tuliko tehtyä liian järkipäätös. Kävin useissa liikkeissä sormuksia tiirailemassa ja aina vain tämä sormus tarttui käteen että ihana, vaikka se oli aivan toisenlainen kuin luulin haluavani. Ihastuin yhteen melkolailla kalliimpaan ja hyvin paljon epäkäytännöllisempään sormukseen myös mutta sitten lopulta päätin että kóska tarkoitus on pitää sormuksia jatkuvasti käytössä hankin vihkiksi tämän vaatimattomamman, sen näyttävämmän saa mies ostaa sitten vaikka hääpäivälahjaksi (oikean käden nimettömään) juhlavammissa tilanteissa käytettäväksi. Niin ja kihlani on siis 3mm puolipyöreä keltakultainen ja vihki samanlainen 4 millinen 11 pikku timantilla.

Laitanpa muutaman kuvan meidän reilu viikon takaisista talvihäistämme. Ethän kopioi kuvia mihinkään ilman lupaani!

Tässäpä minun pukuni:

Pääni puhki olen häähidastamme miettinyt, kaikki meille tärkeät biisit ovat kovin synkkiä häihin. Sitten tätä ketjua selattuani löysin Stellan Häävalssin ja se on kuin meidän talvihäihimme tehty! Sulhasen hyväksyntä vielä puuttuu mutta tokkopa tuon biisin kuultuani muita enää kelpuutan.

Nykyistä sukunimeäni on koko maa pullollaan mutta tulevaa sukunimeäni kantaa alta sata. Kun sitten etunimeni on ainoa laatuaan niin minusta tuleekin aika harvinainen tapaus. Haluamme ehdottomasti saman sukunimen ja kun miehen nimi miellyttää enempi kumpaakin niin ei mitään vaikeuksia päättää. Eli neiti Hytösestä tulee rouva Aliranta, ihan kohta!

Mango08, sulla on mahtava sormusmaku! Kyseinen kohinoorin ihastus sujahtaa sormeeni parin viikon päästä. Se vaan jotenkin iski silmään ja löysin sen hetkessä niistä liikkeistä joissa se esillä oli. Yksinkertainen ja niiin niin kaunis!

Saas nähdä kuinka mielenkiintoiset vessareissut meille tulee kun hääpaikalla ei ole edes sisävessaa vaan pelkkä ulkohuussi. Ja häät tosiaan vajaan kuukauden päästä...

Laitetaanpas kuvat meidänkin kutsuista jotka vihdoin on postitettukin. Kannen punainen on sitten oikeesti viininpunainen eikä oranssi miltä kyllä näyttää...

Toisella sivulla olikin jo tästä kirkosta maininta mutta laitetaan nyt kuvatkin. Äänekosken kirkko:

Oma yhdistelmäni: Vielä pitäisi puolitoista kuukautta odotella että sen saa pysyvästi sormeensa.

Tänään kotiutunut vihkini

Nykyinen sukunimeni on melkoisen yleinen, vaihdan mieheni sukunimeen joita alle sata Suomessa. Miehen sukunimi on minusta omaani kauniinpi ja haluan perheelle yhteisen sukunimen. Harvinaisuus ei ole syynä vaihtoon koska olen jo nyt ainoa laatuani, etunimeäni ei ole kellään Suomessa ja tuskinpa ulkomaillakaan kun on niin suomalainen ainutlaatuisuudestaan huolimatta.

Karkauspäivänä 2008 tahdotaan me. Vihkiminen tapahtuu maistraatissa ja siunaaminen illalla (olkoon mikä lumimyrsky tai pakkanen tahansa!) jäällä kesämökkimme rannalla. Pappi on jo alustavasti varattu. Itse juhlat sitten siellä mökillä reilun 30 ihmisen voimin. Paaaaljon soihtuja, lyhtyjä ja kynttilöitä, ilotulitus ja kokko. Myöhemmin sitten sauna, avanto ja kuuma kylpytynnyri.

Meidänkin häät on tarkoitus järjestää melkoisen alkeellisissa oloissa vaikka sähköt ja juokseva vesi löytyykin, nimittäin mökillämme helmikuussa! Mökki on pieni mutta porukkaakin on toisaalta vain reilu kolmisenkymmentä, lisäksi ulkona ainakin kodassa voivat ystävät viettää aikaa jos sukulaisten seura alkaa ahdistaa. Illan suunnitelmiin kuuluu lisäksi sauna ja kuuma kylpytynnyri. Sisävessaa ei ole ja koska ulkovessa helmikuun pakkasilla voi olla ainakin lapsille aika inhottava kokemus ajattelin että asuntoautomme voisi lämmittää siihen viereen ja sen vessaa käyttää. Ruokalista koostuu lähinnä lohesta, salaateista ja muusta pikkusuolaisesta ja grilliherkuista illemmalla. Sitten ei tarvitsekaan kuin löytää itslle kaunis mekko ja jalkineet joilla silti on mukava tarpoa tuolla hangen keskellä. :

Minuakin jännittää eniten juuri vihkiminen koska se on tarkoitus toteuttaa ulkona jäällä helmikuun viimeisenä päivänä... Meidän tuurilla on taatusti 30 astetta pakkasta ja kaamea lumimyrsky...