xiphias

Mita, niista on videoitakin?! Pitaakin menna heti tutkimaan...

Loysin Arturin hinnat hanen sivuiltaan www.agfoto.fi Pitanee miettia kun on tassa aikaa elokuuhun (siis kun tulemme seuraavaksi Suomeen!) Googlaamalla loytyi kylla ihania kuvia... Toisaalta tekis mieli tehda toi taalla "kotona" Lontoossa kun kerran muut haakuvat on otettu Suomessa, ja lisaks ehtis ite kayda miettimassa ja kattomassa paikkoja. Hmmmm.

RedRose - tosi makeita kuvia! Meilla oli myos Artur kuvaamassa pari viikkoa sitten ja odottelen parhaillaan itse haakuvia - jos ne ovat vaan mistaan kotoisin niin taidanpa kysya Arturilta mita tuommoinen sessio maksaisi... Jos viitsit niin kertoisitko vaikka privana mita kuvasi maksoivat? Karsimaton mieli taalla miettii etta olisiko moiseen varaa lainkaan ja kannattaako sita myoten edes miettia... Kavitko kampaajalla meikissa tms tuota varten vai laitoitko itse? Nyt kavi mielessa etta ehka miehenkin voisi sinne ottaa mukaan, tosin hanelle pitaisi keksia taas myos jostain puku kun oli haissa vuokrasellainen kaytossa...

Mischa - ihan samat tunnelmat taalla! Meilla oli myos haat 12.7. ja palasimme viime ke yolla haamatkalta. Haamatka meni oikein ihanasti muuten paitsi etta itse sita 6kk suunnitelleena mulla oli ehka tarkemmat kuvitelmat milta siella pitaisi nayttaa ja siten suuremmat odotukset puitteilta, mutta muuten oli oikein ihanaa. Ajattelimme molemmat etta oikeastaan kiva tulla kotiin rauhoittumaan vihdoin (asumme Englannissa joten haita edeltava viikkokin meni Suomessa "lomalla" eli haiden eteen tyoskennellessa) ja viimein vaikka ihanaa on ollutkin, ja nyt sitten kun olenkin taas toissa ja kotona ei oikein mikaan jaksaisi innostaa. Toivoin jotenkin etta tata threadia lukiessa tulisi semmoinen olo etta muillekin kay nain mutta masentaa entisestaan etta suurimmalla osalla on tosi auvoisa olo - ihan kuin jotenkin olisin "epaonnistunut" tassa tuoreessa vaimon roolissani kun ei ole semmonen ruusuinen olo! Ei siis miehessa mitaan vikaa mutta jotenkin muuten on vaan masentunut ja tylsistynyt olo, ehka johtuu siita etta se on kaikki nyt tehty ja ohi, mutta myoskin varmaan jonkinlainen identitettikriisi etta olenkin nyt rouva ja vaimo - mina joka tasan 2v. sitten en kuvitellut KOSKAAN loytavani ketaan saati sitten menevani naimisiin! Lisaksi tuntuu oudolta lisata miehen nimi oman nimen peraan, kun en halunnut suomalaisuudestani luopua (muutenkin olen jo miehen maassa ja useimmat ihmiset luulevat minua takalaiseksi). Ehka tahan tottuu pikkuhiljaa... Tavallaan viimeisen vuoden olen tuijottanut vain yhta deadlinea kuin projektipaallikko pystymatta nakemaan (ja suostumatta katsomaan) sen pidemmalle, koska siinakin oli ihan tarpeeksi kaiken muun hulinan lisaksi, ja nyt tuntuu etta no mitas nyt sitten tehdaan... Vauvaa en todellakaan halua viela, ei ole sen aika enka ole siihen itsekaan missaan maarin valmis, eika asuntoa olla ostamassa koska taalla hinnat laskemassa kovaa vauhtia ja muutenkin pakko antaa rahatilanteen kohentua haiden jalkeen - ei siis mitaan vastaavaa pesanrakennusta tiedossa kuin muilla naikkareilla! Samaan hassakkaan osui myos opintojen saattaminen paatokseen joten nyt ei todellakaan ole mitaan projektia enaa - suunnittelenkin siis josko alkaisi jonkun uuden kielen (kiinan) opettelemisen nyt syksylla mutta siihenkin on viela pari kuukautta...

Apua - en ollut tallaistakaan osannut miettia ilman naikkareita... Enempi melkein tulee ahditusta kun taalla hengailee! Hmmm tahan asti en ollut aatellut etta siina on mitaan outoa jos juostaan ulos kirkosta riisisateessa ja kaannytaan sit siina puistossa ympari tavallaan kun on paasty karkuun siita sateesta, meilla nimittain myos kuvia siina puistossa ensin, myos perheen kanssa. Vieraamme lahtevat kaksikerroksisella lontoonbussilla ensin ja meista viela muutamia kuvia ja autommekin saapuu vasta sen jalkeen... Onko hassua?

Kiitos Marko - tama auttoi kovasti! Viela sen verran etta mietimme josko saisi tuttavantutun soittamaan viululla urkujen kaveriksi - onko se sopiva yhdistelma jos on vain yksi viulisti ja urut?

Computer says no... ;D (Tassa tapauksessa se tosin on positiivinen asia)

Ai niin meinasi ns. "oikea" asia ihan unohtua... Tänään tuli £40 maksanut turha kirjeeni (kun kerran Suomessa riittää se että mun nimi on miehen paperissa kanssa) ja se sanoo seuraavaa: Dear Miss XXX Thank you for your recent application. We have searched the marriage indexes of England and Wales for the period 1st January 2003 to 31st March 2007 inclusive for the marriage of XXX, whose father is YYY. Searching of the records here is carried out by a means of indexes which become available about 18 months after the end of the quarter in which the event was recorded. The latest indexes we hold are March 2007. I can confirm that we have been unable to find a record of marriage for the above named person during this period. Yours faithfully ZZZ Jos vaikka joku tulevaisuudessa selailee tätä ja miettii että mitä moinen paperi sisältää - ja ehkä säästyisi maksamasta tätä £40 turhaan... Niin ja varmuuden vuoksi myös ton paikan www-osoite jos haluaa tutkia asiaa lisää: www.gro.gov.uk

Kazan - juuri tuosta on myös kyse. Tuo auktoriteetteihin epäilevästi suhtautuminen on jossain määrin tyypillistä tälle maalle, mikä käsittääkseni on perua noilta feodaaliajoilta (tai miksi niitä nyt kutsuisi) kun hallitsijat vaihtuneet tiuhaan tahtiin ja toisaalta sitten taas oltu enemmänkin uskollisia sille omalle lähialueelle (esim. Yorkshire tms) ennemmin kuin Englannille saati sitten Britannialle... Suomessa taas ollaan melko homogeenisia ja jostain syystä ihmiset uskovat auktoriteetteja paremmin - ehkä siksi ettei ole (tähän asti) ollut kauheasti syytä olla uskomatta. Siis tämä ulottuu esim. siihen kun täällä pidetttin jokin aika sitten ihmeellisenä esimerkkinä sitä miten oliko se nyt sitten jossain päin Karjalaa oli se projekti aikoinaan kun kohennettiin ihmisten ruokavaliota terveellisemmaksi, ja että miten oli ihmeellistä että ihmiset noin vain uskoi kun valtiovalta sanoi että parempi ois syoda näin ja näin... Tämähän ei ikinä onnistuis täällä - heti joku olis huutamassa nanny statea... Itse olen sitä mieltä että jossain tapauksissa nanny state on vallan hyvä asia, aina ei ihmiset ymmärrä omaa parastaan (esimerkkinä tää tupakkakielto). Tähän asti olen itekin jaksanut aina välillä touhottaa sitä että miksei täälläkin olla niin tehokkaita kun Suomessa, että eikö olis helpompaa kaikilla kun olis tarkka keskusrekisteri, mutta sen jälkeen kun täällä hävisi niitä CDeitä ja läppäreitä täynnä tuhansien ihmisten tietoja osoitteita ja pankkitilien numeroita myöten alan ymmärtää brittejä - en mäkään ole enää niin varma haluaisinko antaa kaikensorttisia tietoja valtiolle... Mutta silti olen yleisesti ottaen yhä sitä mieltä että on Suomen systeemi on aika kätevä - spooky tai ei, ainakin se on tehokas. Minkäänsorttinen katoaminen EI onnistu, koska esim. kännykkäfirmat päivittää osoitteet suoraan sieltä keskusrekisterista, joten jos et oo vaihtanut osoitetta sinne niin lopulta menee kännykkä kiinni kun laskut ei tuu oikeaan osoitteeseen, sama Luottokunnalla (jos ei oo osoite heillä sama kuin väestörekisterissä niin menee kortti jäihin) jne jne. Eli täällä kun yks iso ongelma on se että ihmiset vaan katoaa niin eipä onnistuis enää Suomessa... Ja veikkaan että fraud olis kanssa pienempi ongelma. Sen sijaan poliitikot ajaa ID kortteja läpi terrorismilla ja immigranteilla pelottelemalla - en usko että ID kortit siihen juuri auttaa... Mutta joo, menipä sit vaan ihan reippaasti off topic!!!

Kiitos London - tama auttaa kovasti! En itsekaan ole kauhean uskonnollinen enka siksi tunne virsia kovin hyvin, joten varmaan Suvivirsi olisi aika hyva, koska se on kaikille tuttu (veikkaan etta tama patee myos isoon osaan vieraista, siis etta yleisesti ottaen virret eivat ole kovin tuttuja, ja ainakin tata osaa kaikki suomalaiset vieraat laulaa mukana). Olipa hyva pointti tuo etta suomalaiset perinteet pitaa selittaa! Meille ei varmaan tule muuta kuin tuo kakunleikkauksen ohessa polkaisu, koska en itse ole kauheasti leikkien ystava ja meilla on iltahaat joten aikaa jaa melko vahan muutenkin. Lisaksi kaaso on melko kokematon joten meita on kaksi peukalo keskella kammenta! Meilla oli ajatuksena etta olisi vahan "hilpeampi" ensimmainen tanssi, ja ollaan paadytty "I say a little prayer for you" koska molemmat tykataan sen tyyppisesta musasta, mutta omassa mielessa kovasti polttelee ajatus kunnon valssista, ja minun kohdallani tama on Akselin & Elinan haavalssi - en tosin ole viela keksinyt miten nama molemmat ujutetaan sinne mukaan yhdessa! Enka myoskaan tieda miten miehelta sujuu haavalssi... Nyt tassa sivumennen kysyen - oliko viela jotain muita kommervenkkeja mita tulee mieleen naista kahden maan eroista? Vaikka vahan off-topiciksi meneekin...

Onko kukaan loytanyt hieman nopeampitempoisempaa versiota tuosta haavalssista? Olen semmoisen aikoinaan kuunnellut (siis kun aloin kauan sitten miettimaan tata haavalssiasiaa) ja nyt en loyda sita mistaan. Omassa paassani se oli koko ajan melko nopea, kunnes sisareni kommentoi etta sehan on tooosi hidas, ja niinpa olikin kun kaivelin sen uudestaan netista. Jos olette loytaneet sen jostain niin kertokaa ihmeessa milta CDlta tai mista sen voisi loytaa! Meille ei tule bandia vaan pelkastaan musalaitteet (kunnon kajarit tosin) joten pitaisi loytaa CD mita pikimmiten...

Olen nyt ihan ihastunut tuohon Pachelbeliin mutta en tieda mista tempaisin tahan hataan viulukvartetin tms sita soittelemaan... mista te muut olette ne saaneet, palkanneet erikseen? Ja toimiiko tuo Pachelbel pelkilla uruilla? Onko kukaan loytanyt sita esim. YouTubesta tai muualta netista?

Haat tulossa heinakuussa ja haluaisin kovasti kirkkoon jonkun semmoisen virren minka myos englantilaiset vieraamme tuntisivat... Kovin uskonnollista sakkia eivat kasittaakseni ole, joten pitaisi olla aika tunnettu. Mita teilla muilla britin kanssa naimisiin menneilla on ollut kirkossa? Ja miten muuten on suhtauduttu haavalssiin ns. hitaan tanssin sijasta?

Juuri tata laissez-faire menetelmaa olen aina ihmetellyt Briteissa, enka varmaan koskaan lakkaa sita ihmettelemasta (huonoina paivina se ei vain ihmetyta vaan myos arsyttaa ihan suunnattomasti!). Eika kyse ole enaa mistaan kulttuurishokista, kun olen taalla yhteensa n. 4v asunut ja tullessanikin jo tiesin suurin piirtein mihin olen paani pistamassa. Vaikka Suomessa kenties oltaisiinkin kaikkein tarkimpia kaikkien tietojen suhteen niin en kylla silti kasita miten taa maa toimii niinkuin toimii - hei 12kk (minimissaan) laahaa jaljessa kaikki syntymat, kuolemat jne rekisteritiedot! Apua, sanon vaan. Mika ihmeen 2000-luku... Niin ja siis takalainen Kelahan (jos sita nyt siksi voi kutsua, NHS - National Health Service) siirtyi vasta viime aikoina digitaaliaikaan jossa kaikki tiedot ovat jossain keskusrekisterissa. Sita ennen aina muuttaessa kirjaimellisesti paperitiedot lahetettiin terveysasemalta toiselle. Kasittaakseni Suomessa nama ovat keskusrekisterissa, eiko? No, pieni sivujuonne tassa... ;-) Joka tapauksessa, loppu hyvin kaikki hyvin - paniikki meni ohi kun soitin uudestaan Turun kirkkoherranvirastoon ja siella ymmarretaan kylla tama brittitouhu joten se riittaa kun mun nimi on siina miehen esteettomyystodistuksessa, kun se tarkoittaa etta meidan molempien nimet on kylla olleet paikallisella rekisteritoimistolla nakyvilla, joten se kay minun esteettomyystodistuksestani. Siis toki minulla myos sellainen on Suomesta, kun olen Suomen kansalainen, mutta koska virallinen asuinpaikkani on ollut UKssa jo pitkaan niin jokin dokumentti minulla pitaa myos taalta olla. Etta nain!

Olen menossa britin kanssa naimisiin heinakuussa ja asumme molemmat Lontoossa. Kavimme sitten tanaan paikallisella registoratella hoitamassa asiaa ja kavi ilmi ettei minulle voidakaan antaa minkaanlaista todistusta siita, etten ole mennyt Englannissa oloni aikana taalla naimisiin. Pitkan hampaidenkiristelyn jalkeen sain selville konsulaatista etta kannattaa ennemmin soittaa General Register Officeen, missa sitten minulle kerrottiin, etta heidan tietokantansa ulottuu maaliskuuhun 2007, ja sen jalkeen heilla ei ole kenestakaan mitaan tietoja. Siis toisin sanoen, minun on MAHDOTONTA saada minkaanlaista todistusta tasta maasta etten ole mennyt naimisiin maaliskuun 2007 jalkeen... Byrokraatin kommentti kun kysyin etta mites ma selitan tan Suomessa oli vaan etta they'll just have to accept it... Just. Ja tama aikavali siksi, ettei taalla ole mitaan digitaalisena ja paikallisilla auktoriteeteilla menee yli 12kk etta skannaavat/siirtavat dokumentit tuonne keskusvirastoon. Eipa vahan taas mennyt tanaan hermo tahan management by chaos maahan... Onko kenellekaan sattunut vastaavaa tilannetta eteen? Ja jos on niin miten Suomessa on asiaan reagoitu?