Nessuno

Me mennään Azoreille viikoksi. Hotellihuoneesta näköala merelle. Pääsee aamukahvin juomaan parvekkeelle Hinta on on 850 € / hlö. Pidempikin reissu olis ollut kiva, mutta ei anna työt periksi olla lomalla kauempaa

Meille tulee vain tilinumero ja kutsuun teksti, että ne jotka meitä haluavat jotenkin muistaa, voivat muistaa häämatkatilille. Meillä on kaikkea, ei viitsi väkisinkäänb ruveta lahjalistaa keksimään

Ei tässä kukaan väitä, etteikö lapsettomat tiedä mitä ongelmat ovat, niitä kun on niin monenlaisia. Tosiasia kuitenkin on, että parisuhteessa on eri asia olla ilman lapsia kuin lasten kanssa. En mäkään väitä tietäväni miltä tuntuu kun on syöpä, kun sitä ei mulla ole ollut ja toivottavasti ei tulekkaan. Pointti kuitenkin on se, että vain tietyn asian kokenut ihminen tietää mitä se on muut vain voivat kuvitella. Oli sitten kyse lapsellisen arjesta tai mistä tahansa muusta asiasta.

Eihän lapsi sitä saisi olla, mulla kyllä se sitä arjessa on, haluttiin sitä tai ei. Tuskin edes uskonnollin elämäntapa / ajattelu poistaa niitä normaaleja parisuhteessa olevia karikkoja. Ja siihen kun lisätään lapsen kanssa vastaantulevat koukerot, niin kyllä siinä mitataan yhtä jo toista toimivuutta. Ja kyllä se niin on, että niin kauan kuin niitä lapsia ei ole ja ei olla eletty sitä lapsellisen perheen arkea ongelmineen, on turha "puhua" kuinka te hoidatte parisuhteenne vaikka lapsi tekis mitä. Kun molemmat vanhemmat ovat väsyneet ja lapsella on vaikka koliikki. Kyllä se kärsivällisyys käytettään siihen lapseen eikä puolisoon, koska johonkin sitä omaa pahaa oloa on pakko purkeaa. Sillä ihmisiä me ollaan kaikki. Ja kuten sanottiin aikaisemmin, jos parisuhde kestää sen arjen, on hyvä syy mennä jo naimisiinkin. Mutta EDELLEENKIN kukin hankkikoon lapsia omalla aikataulullaan.

[ Eri asia tietysti on, jos oikeasti ei lainkaan siedä sitä, että asiat saattavat mennä eri tavalla kuin on kaavaillut. Kiihkoilijoita toki löytyy, kaikista ääripäistä. . Tuo on se mitä minä ajoin takaa. Ei todellakaan ole väärin haluta lapsia vasta kun on naimisissa. Niin olisin minäkin halunnut. Mutta en ole siis onneton tai pettynyt, että tuli toisenlainen tie siihen lapsen saantiin. Mutta juuri se musta-valkoinen ajattelutapa saattaa kostautua. Mitä jos vaikka ehkäisy pettää ja lapsi ilmoittaa tulostaan aijemmin kuin oli suunniteltu. Täytyisi muistaa myös ne kaikki harmaan sävyt.

Kyllä on monella ehdottomat mielipiteet..ennen kuin elämä tulee mutkineen eteen. Niin olin minäkin sitä mieltä, että ensin avioon ja sitten lapset. Kuinka kävikään, olin suhteessa joka ei sitten kuitenkaan toiminut ja erosin. Hupsista hupsista, jossain suhteen loppuvaiheessa oli ehkäisy pettänyt ja lapsi saanut alkunsa. Minä pidin lapsen yksin. En halunnut takaisin huonoon suhteeseenlapsen takia. Päätin, että lapsen on parempi olla kahdestaan rakastavan äidin kanssa kuin myös isän kanssa jos suhde on vanhemmilla huono. Minulle suurin synti olisi ollut keskeyttää raskaus ja olla kantamatta vastuuta omista teoistani. Elämä yksin pienen lapsen kanssa ei ole se helpoin ratkaisu, mutta päivääkään en vaihtaisi pois minkä olen lapseni kanssa saanut viettää. Nyt on sitten tyttö jo melkein 4-vuotias ja innolla tulossa morsiusneidoksi äidin ja kakkosiskän häihin. Näin meni siis minun suunnitelmani uusiksi mitä ne oli nuorempana, mutta ei tämä ole ollut yhtään huono tie kulkea. Muistakaa kaikki...TYYLI ON VAPAA, MUTTA PAKOLLINEN

Minä olen menossa ensimmäistä kertaa naimisiin ja mies toista. Koska mulle nämä häät ovat esimmäiset (ja toivottavasti viimeiset ), niin haluan ns.koko hoidon. Eli perinteisen hääpuvun jne. Miehelle se on sopinut vallan mainiosti. Viraita tulee noin 50, koska haluttiin kutsua vaan ne ihmiset jotka oikeasti ovat läsnä meidän elämässä, eikä ainoastaan häissä ja hautajaisissa. Itse häihin on vielä aikaa,mutta kiva on suunnitella ja miettiä minkälaisen sormuksen ja puvun haluaa. Mukavaa kun saa rauhassa tunnustella mikä tuntuu omalta jutulta. Entisistä häistä en tiedä kuin hääpaikan. Eikä oiokeastaan edes kiinnosta, koska se on mennyttä ja nyt eletään tätä päivää. Sitä paitsi minä olen tulevaa ja entinen on todellakin mennyttä

Tampereella Finlaysonin kirkossa 4.10.2008