Kirsu

Minä sain aikanaan ilmoituksen (kutsun) polttareihin, ja niihin mennessäni ohimenevänä asiana kerrottiin summa mikä piti jokaisen maksaa. Minua harmitti se, kun minulle ei annettu mahdollisuutta osallistua myös polttareiden suunnitteluun. Ei silti, että mitään käänteentekeviä ideoita olisi ollut, mutta olisi ollut mukavaa, jos olisi SAANUT osallistua... polttarit olivat ihan kivat ja kivasti oli järjestetty kaikki, mutta minulle jäi ikävä tunne siitä, että olin vain maksajan osassa.

hihihii... eläköön uudet häärunot!

Meillä väännettiin tästä kättä sulhon kanssa, kun minä halusin todistajiksi vain bestmanin ja kaason, kun taas sulho halusi vanhemmat ja sisarukset mukaan. Tähän tietoon sulho taipui minun tahtoon, koska siunaus ja hääjuhla pidetään isolle joukolle seuraavana päivänä. Näin saamme sekä vaatimattoman, pienen vihkimisen, että isot hääjuhlat koko lähipiirille ja suvulle

kun kävin lukemassa tän ketjun pari päivää sitten, täytyy sanoa että piti vetää vähän aikaa henkeä. Parempi olis kun ei kommentois mitään... mutta sanotaan nyt sitten niin, että meilläpäin sanotaan että suu säkkiä myöten. Koskee omaa elämää mutta myös lahjojen ostoa. Mutta mielipiteitähän on yhtä paljon kuin ihmisiä... ja saa ollakin. Jos mun tutut/suku lukis tätä täällä, luulisin että osa ilmoittaisi etteivät tule ollenkaan, kun ei ole varaa noin paljon lahjaan panostaa. Minä en arvosta onnittelijaa/mahdollisen lahjan antajaa lahjan arvon perusteella. Toivon että kaikki kutsutut pääsisivät osallistumaan juhliimme, riippumatta siitä, minkälainen lahja heillä on varaa ostaa. Huh huh. Mutta jos on varaa, hienoa ja näyttäväähän se on antaa rahallisesti arvokas lahja.

Ei sulla oo ketään tuttavaa, joka harrastaa edes hiukan kuvausta, ja voisi koettaa ottaa kuvia? Musta joskus aikanaan yks kaveri otti luonnossa kivoja naturellikuvia. Oli helpompi olla luonnollinen kun oli tuttu kuvaaja.

Sain kengät 20.2. (tai siis ne olivat tulleet jo edellisenä päivänä, mutta posti oli jo kiinni kun tulin kotiin). Ihanat! Juuri sellaiset kuin kuvassa, ja istuu kuin hanska!

Onko kukaan käynyt sokeroinnissa Jyväskylässä? Saisiko paikkavihjeitä?

Upea kutsu! tästä tuli vaan miehen kanssa puheeksi, että kumman nimi tulisi laittaa ensin kyseiseen kutsuun? minä luulin, että naiset ensin tietenkin, mutta miehestä mies, eli perheen pää ensin... mitä meiltä olette??

Kirjoitinkin äsken väärään ketjuun, täällähän on kengistä omansa :/ Eilen siis surffasin netissä katselemassa huvikseni kenkiä, kun ne pitäisi seuraavaksi hankkia. Jämähdin näihin, ja tilasin "hetken" harkinnan jälkeen... tässäpä linkki http://www.shoesforweddings.com/item.asp?i...p;categoryid=74 ajattelin samoin, kuin joku muukin täällä, että jos ne ei sitten mitenkään istu, voihan ne myydä pois...

Kun mies aikanaan kosi, olisin voinut mennä naimisiin vaikka heti, ja teki mieli kuuluttaa se koko maailmalle! Vanhemmille ja ihan läheisille toki kerrottiinkin. Muille kertomisessa ensin sitä odotti, että hääpäivä lyötiin lukkoon. Kerran sitä päivää jo muutettiin. Sitten odotti, että saadaan kaikki varaukset tehtyä, että päivä varmasti pitää. Nyt tuntuu, että jotenkin on sellainen taikauskoinen olo, että jos kaikille kuuluttaa iloaan ja kertoo, voi käydä jotenkin huonosti? Työpaikalla en ole kertonut ollenkaan, asia ehdittäisiin vatvoa ja puhua puhki ennen itse tapahtumaa (minäkin miesvaltaisella alalla). Kuulkoot jälkeenpäin, ellei joku keksi kysyä asiaa suoraan...

Jesh, puku löytyi ja kohtuullisella hinnalla. Käytettynä 350 €. Tosin se piti hakea "maan ääristä", josten sekin maksoi hiukan aikaa ja polttoainetta... mutta nyt on mieleinen puku!

Tietääkö kukaan hyvää tekijää Keski-Suomen seudulla? Kävin eilen ekaa kertaa katselemassa vihkisormusta kolmessa eri kultaliikkeessä, mutta minusta tarjonta oli aika tasapaksua?

Minä ajattelen juuri näin, mutta mies ei halua ottaa toista sormusta, "kun se ei ole yleinen tapa". Minusta se on epäreilua, miksei molemmille kuulu samanlailla toinen sormus? ot: kiitos tälle ketjulle!!! sormus vielä päättämättä, ja näitä lukiessa keksin, että voisin teettää edesmenneen rakkaan isoäidin sormuksesta itselleni vihkisormuksen. Äidistänikin se oli loistoidea! :)

Ei kaikki aio tehdä kutsuja itse, tai ainakaan ASKARRELLA. Katsoin kanssa noita now and forever-sivuja, eikä mikään iskenyt. Tällä hetkellä ajatuksissa on tehdä itse jonkinlaiset kutsut, tietokoneella, mutta ei askarrellen...

Hei. Minä ajattelen samoin... ja muutenkin olen sitä mieltä että kierrätys kannattaa. Jos pukua ei tarvitse kuin kerran, miksi sen pitäisi olla uusi? Eikä minulla ole tilaa tai halua sitä sitten säilyttääkään. Säilyyhän se muistoissa ja toivottavasti vaikka valokuvissa. En siis ole innostunut ostamaan hääpukua uutena, koska silloin se maksaa niin paljon. Mutta mieleninen se saisi olla, ja minulle istuva...Jonkinlainen kompromissi pitäisi löytää tähän väliin sitten...

Voi kiitti! Tätä tietoa pitikin etsiä... täältähän se löytyi!

Ymmärsin että summa summarum - istumajärjestys siis kannattaisi tehdä, ainakin pöytäkuntakohtainen. Onko täällä ketään noin 150 - 200 hlö häiden järjestäjää, joka olisi eri mieltä?

ei pidetty minkäänlaisia kihlajaisia, johtuen toisen suvun nihkeästä suhtautumisesta. Ajateltiin että pidetään sitten reilut isot häät siitäkin edestä!

Kun kihlauksesta kerrottiin reilu vuosi sitten, äitini näytti pakahtuvan onnesta, vävy on todella mieleinen. Isäni oli sivistyneen kohtelias. Sulhasen äiti oli sitä mieltä, että tämä se ei kestä 4 kk pidempään (tai jotain sellaista). Isänsä sivistyneesti vähän vähemmän epäkohtelias. Nyt on ajan kanssa mielipide löystynyt - tämä ei voi kuulemma kestää kuin maksimissaan neljä vuotta! ;D Otin sitten ilon irti jo tästä ajanpidennyksestä ;D Nyt kun kerroimme tulevista häistä, kaikki ovat jotenkin välinpitämättömän oloisia? Aikuisia tässä ollaan, itse häät maksetaan ja ne järjestetään - ei silti. Mutta kai tämä häiden järjestely herkistää vanhemmankin, kun pieni tyttö sisälläni on pettynyt, kun ei edes oma äiti yhtään innostu tai halua osallistua vaikka suunnittelutyöhön. Ja kateus nostaa päätään, kyllä sitä silloin höyryttiin kun veli meni naimisiin...

Mitäs kun en meikkaa normaalisti koskaan. Hienosti menee, au naturel. Onko häihin pakko meikata? Voiko tuota kermakakkumaista upeaa hääpukua laittaa päälleen ilman meikkiä? En haluaisi meikata siksi, etten tuolloin olisi normaalin oman itseni näköinen. Puhumattakaan siitä, että luultavasti itkeä pirautan, tai hankaan naamaani, kun en ole tottunut varomaan meikkiä... Aikovatko kaikki morsiamet kaunistautua myös meikin avulla? Itse aion kyllä pukeutua kauniiseen kolttuun, ja laitattaa hiuksen kauniisti, mutta meikki... ei minun juttu?