Marinkainen

Luulin, että olisin parkunut jo täyttä kurkkua alttarille mentäessä, kun urkumusiikki soi taustalla. Aloitin itkun vasta papin siirtyessä henkilökohtaiseen osuuteen meistä. Kuuntelin liian tarkkaa puhetta, virhe! Tuon jälkeen katselin seiniä saadakseni itkun loppumaan. Onneksi nyt meikki säilyi ja kuvistakin tuli hyviä. Plus sain puheen kirjallisena, joten en menettänyt mitään.

Adobe Caslon Pro Italic. Kun A-kirjaimesta aloitti etsinnän, niin enpä pitkälle ehtinyt hyvän osuessa vastaan.

Meillä luki lyhyesti ja ytimekkäästi iMarried. Vääntöä miehen innostuksesta Applen iMac- tietokoneisiin ja muihin oheistuotteisiin. Luulen, ettei tuota kovin moni tajunnut, mutta ei se menoa haitannut.

Ei ollut mitään merkitystä, sillä olisi ollut täysin mahdotonta saada kumpaisenkaan kautta ketään tuttua pappia. Varatessani vihkimistä minulta tiedusteltiin, että onko papilla välilä. Kun kerroin, ettei ole, puhelimesta kuului helpottunut vastaus: "No Hyvä.". Tiedä sitten, minkälaista säätöä tekevät puhelimen toisessa päässä. Kuulutuksia hakiessamme saimme tietää, että naispappi vihkii meidät. Huomenna sitten tutustumme, että minkälälaisesta persoonasta on kyse. Toivottavasti olisi rennon oloinen ja se on meistä sukupuolta tärkeämpää.

Ainakin sulhaselle ja bestmanille. Sitten lisäksi vielä kaasoille kukat, jotta erottuvat joukosta. En usko, että vanhemmille laitetaan. Meille tulee orkideaa ja muille ruusua. Sävy pyritään pitämää melko samana, joten tällä varmistetaan yhtenäisyys.

Mullekin olisi näillä suunnitelmilla tulossa orkidean kukka jotekin jollain tavalla nätisti laitettuna.

Hauskoja juttuja täällä Kuvittelin ettei mulla olisi mitään lisättävää tänne, mutta eilen sulhaseni tunnusti laittaneensa pari sanaa sekaisin papille soittaessaan. Miehen oli pitänyt puhua kuulutuksista niin olikin puhunut kutsunnoista. Pappi oli nauranut ja olihan mies heti korjannut puheenssa. Enpäs tiedä, miten nyt sattui menemään senat sakaisin, mutta mulla oli hauskaa. Heti kyllä tuli mieleen, että tämä pitää jakaa muiden kanssa. (Lupa kysytty )

Heh, ei ehtinyt vainoharhaisuus iskeä. Tunnustan, että odotin polttareita jo viime viikonlopulle viikon kesälomani myötä. Kaveri tuli tänään teelle ja jutusteltuamme hetken antoi mulle kirjeen pomoltani. Ihmettelin tuota, sillä olinhan jo tänään nähnyt häntä töissä eikä silloin ollut puhetta mistään kirjeestä. Tekstissä luki, että minut on vapautettu huomisesta 6-12 työvuorosta ja hauskaa polttaripäivää! Ei meinannut teksti upota tajuntaan ensi lukemalta ja luulinkin alkuun tuosta vapautuksesta, että olen tehnyt jotakin todella pahasti pieleen. Huomenna sitten olen toivon mukaan hyvin nukutun yön jälkeen pirteenä ottamaan vastaan kaikki mitä tulee.

Heh, yksi välttelijä ilmoittautuu keskusteluun mukaan. Minut on ikuistettu valokuvissa yleensä takarivistä kimpun kiinniotossa ja taidan jossain olla kädet puuskassakin. Viime vuonna peräti väistin kimppua ja kaverit avokin ohella näkivät. Sain kyllä kuulla tuosta. Tosin tiesin jo silloin, että naimisiin tässä mennään. Olkoonkin kyseessä leikki, niin itse olen sen kokenut aina jotenkin vaivaannuttavana. En pysty suhtautumaan huumorilla kimpun otosta seuraaviin uteluihin. Varsinkin viime vuonna, jolloin tiesimme häistämme, mutta emme haluneet vielä kertoa kenellekään. Mies sanookin, ettei kaikkea pidä aina ottaa liian vakavasti. Perinteitä kunnioittaen meillä heitetään kimppu ja sukkanauha, mutta vieraana minua ei haittaa yhtään, ettei niitä ole. Enkä todellakaan halua ketään pakottaa kimppua ottamaan. Meillä on kahdet häät ennen omia ja jo mietinkin, että voisinko jo livistää kimpun kiinniottamisesta. Perusvarma kikka on tietty takarivi ja riittävä etäisyys, toiminut aivan loistavasti tähän asti. Eiköhän tämä naimisiin meno ole jo nyt varma nakki Plus kihloissa olevana olen ollut ottamassa kimppua kiinni jo yhdeksän kertaa. Ei ole tehty eroa sinkun tai seurustelevan suhteen.

Luin täällä ekan kerran häälehdestä. Hieno idea, mutta ei kuitenkaan meitä varten. Yleensä jos lähden liikaa säätämään, niin tuloksena on sillisalaatti. Keskityn hoitamaan kunnialla kutsut, kirkkolehtiset, vieraskirjan ja hääkarkit plus menulehtisen. Tietty jos aikaa jää, mitä tosin epäilen

Matka Barcelonaan on jo kuitattu maksun puolesta, per lärvi hintaa tuli 703 euroa. Ihan kiitettävästi meidän budjetilla. Viikko ja yksi päivä ollaan reissussa kolmen tähden hotellissa.

Minusta ainakin tämä on mukava perinne ja enkä koe siihen tarvittavia osia mitenkään rasitteena. Naikkareista kuitenkin saa aika paljon apuja. Tuskailin nimittäin lainaosuuden kanssa, kunnes tajusin tätä lukiessani saavani vannehameen lainaan liikkeestä. Uutta on hääpukuni, sinistä sukkanauhassa ja vanhaa miehen äidin tädiltä saatu hopeinen rannekoru. Toivon rannekorun sopivan asukokonaisuuden kanssa, muuten otan käyttöön miehen aiemmin saalistamia sukkanauhoja...

Pitipäs tulla tarkentamaan tuota lähdön ajankohtaa. Varattujen lentojen myötä suuntamme jo häiden jälkeisenä maanantaiaamuna kello 6:40 Espanjaan. Että tuona viikonloppuna ei varmaankaan paljoa keretä nukkumaan. Ainakin pääsee nopeasti pois kaiken hössötyksen keskeltä ja palailemme takaisin Suomeen reilun viikon päästä.

Piti tulla ensin saketti, mutta se näytti pikkutakilta 193 senttisen miehen päällä. Tällä hetkellä todennäköisin vaihtoehto on vuokrattu musta bonjour-puku. Siihen sitten yhdistettynä liiviä samaan sävyyn mun asun kanssa. Musta oli ainoa väri vaihtoehto bonjour-puvulle, pienen paikkakunnan kirouksia.Plääh.. Mies olisi halunnut harmaan sävyistä, mutta hän piti tuostakin. Tällä siis mennään.

Häät 23.8 ja suunnitelmissa lähteä matkaan seuraavan viikon alusta.