MissThunder

Tämä oli juuri sitä huumoria. Myönnän että eksyin ehkä vähän aiheesta.. Ja saatoin myös ilmaista itseni hieman jyrkästi, mutta halusin herättää keskustelua asiasta ja tuoda esiin myös sen toisen puolen. Itse en ole ihmisenä sieltä vakavimmasta päästä. Elämä on lyhyt, miksi pitäisi ottaa kaikki / itsensä niin vakavasti. En nyt tällä sano, ettenkö osaisi osoittaa eri tilanteissa niiden vaatimaa arvostusta ja kunnioitusta, silti säilyttäen pienen huumorinpilkkeen silmäkulmassa.

^ Ihan yhtä paljon kun huumori kirkossa. Suomessa on muutenkin aivan liian mollivoittoiset kirkonmenot. Liian paljon puhetta synnistä ja kadotuksesta. Miettikääpä esim. seurakuntia joissa ylistetään herraa gospel-lauluilla. Eikö jalka ala itse kullakin aina vispaamaan ja tekee mieli liittyä mukaan kun esim. elokuvissa näkee ja kuulee gospel-laulantaa.. Häiden pitäisi olla ilon juhla ja se ilo voi alkaa jo kirkosta.

Ovatkos kanttorit ja papit seiväs pers..ssä syntyneitä tosikkoja.. Itse en niin kirkkovihkimisestä perusta, mutta mieheni haluaa mennä kirkossa naimisiin. Jos papin vakaumusta tulee kunnioittaa, niin miten kommentoit esim. siihen, että rippileireillä alaikäiset lapset saavat polttaa tupakkaa ja joissain tapauksissa vanhemmille oikein lähetetään lupalappu polttamisesta seurakunnan taholta. Lisäystä: En minä nyt tahallani lähtisi ketään työpaikallaan ärsyttämään tai käyttäytymään epäkunnioittavasti, mutta en vaan voi ymmärtää turhaa jeesustelua, mitä mielestäni ev.lut. kirkkokuntakin on. Tarkoittaako huumorintaju samaa kuin että joutuu helvettiin!?! Siinä tapauksessa joudun sinne mielelläni! Lisäyksen lisäystä: Piloilla en välttämättä tarkoita mitään sellaista, että kävellään kyltti, jossa lukee "pelastakaa mut", kourassa alttarille, vaan esim. hääparin itsensä sopimaa jotain hauskaa pikku merkkiä toiselle, että tietää, että toinen on mukana juonessa eli siis vihkimisessä, joka on kahden ihmisen välinen asia. En myöskään nää mitään pahaa siinä jos on muka alttarilla epäröivinään hetken ennen kun vastaa tahdon. Ei sen tarvitse olla kilpailu siitä kuinka monta kossupulloa kustakin sekunnista saa. Eikös se voisi olla vaikka semmoinen, että niin monta sekuntia kun on vastaamatta tahdon, niin yhtä monta pusua "joutuu" antamaan uunituoreelle puolisolleen. Se vaan nyt on semmoinen kevennys ja harmiton pikku pila. Miten pappi voisi siitä herneet vetää nenään.

Oletkos koskaan nähnyt elokuvaa Liar liar.. ;D

Saanen olla toista mieltä. Mielestäni hääpäivä on kokonaisuudessaan hääparin oma päivä ja juhla. Sitä ei järjestetä kenenkään sukulaisten tai tuttavien ehdoilla. Jos hääpari on humoristista porukkaa, niin en näe mitään pahaa pienessä huumorin viljelyssä, jopa siellä kirkossa! Pyhä toimitus tietenkin on, tapahtui vihkiminen sitten kirkossa tai siviilissä, mutta kaikilla on ne omat standardinsa mikä on pyhää. Ja mikäs sen paremmin purkaa pienen jännityksen poikasen kuin tilanteeseen sopiva huumori. Tuskin kukaan on juhlista poistunut sen takia että on närkästynyt niin paljon vihkimisen aikana tehdystä jekusta. Ja jos näin on käynyt, niin jouti mennäkin! Miksi ylipäätään kutsua juhliin vieras, joka ei sen verran tunne hääparia ja heidän huumorintajuaan, että kokee jonkun hääpärin sisäpiirin vitsin pyhäinhäväistykseksi. Sen näköiset juhlat kuin isännät/emännät. Tämä vain minun mielipide huumorista vihkitilaisuudessa.