alma-kaarina

Meillä on ystäväpariskunnan häät viikkoa ennen omiamme ja vieraat ovat aika paljolti samat yhteisten ystävien osalta. Hääsuunnittelut on aloitettu samoihin aikoihin ja olemme leikkien, koristelujen, paikkojen, pukujen, leikkien ja lähes kaiken suhteen käyneet keskusteluja, koska haluamme välttää "kopioinnin" ja jos jotain tulee samalla tavalla, olemme molemmat tietoisia asiasta. Onneksi suurta vääntöä ei ole tarvinnut tehdä tyyliin "MINÄ haluan tämän kivan jutun, kun keksin sen ensin" ja kutsu-kopioilta vältyttiin, kun juttelin ohimennen kaverin kaason kanssa.. Paljon oli menossa asioita samalla tavalla alunperin, mutta lopputulokset ovat hyvin erilaiset! onneksi Sulassa sovussa olemme siis jutelleet asioita ja kun sanoo suoraan toiselle, että oli itsekin suunnitellut jotain samanlaista, on mahdollista muuttaa molempien suunnitelmaa piirun verran, jolloin saman idean pohjalta on tehty kaksi persoonallista ratkaisua! Tätä voi toteuttaa lähes kaikessa häihin liittyvissä asioissa ja varmasti kaasot ja ystävät tarjoavat mielellään ideoita ja apua, koska tilanne on molemmille jos ei kiusallinen, niin ainakin harmittava

Mulle tulee anopin vanha vihkisormus, joten kaverrusta tuli kahteen riviin tyyliin anoppi ja appiukko 24.5.74 alma-kaarina ja ukkeli 23.8.08 halusimme näin kunniottaa sormuksen perintöarvoa

Meillä tulee (tod.näk.) vastaavan teeman häihin omenoita koristeeksi. Ja reikäleipiä on jo valmiina juhlapaikalla koristeena Esillelaitossa (ruoka ja koristeet) käytetään saviruukkuja tai pajusta punottuja koreja. Puista oksia ja luonnonkukkia ulos maitotonkkaan tai saaviin tai vastaavaan. Illan pimetessä ulos kyntilöitä isoissa maljakoissa, jossa luonnonhiekkaa pohjalla tai "myrskylyhtyja" (kynttilälyhtyjä)

Ihana!

Aarne Tenkasen Edestä ja takaa..

Meillä tulee lisäohjeeseen maininta, että koska pidämme lapsista kovasti, pyydämme heitä pahojen vaikutteiden välttämiseksi jäämään tällä kertaa kotiin. (hääpäikyssä sivulla 8 on lisäohje kommentoitavana) Ja puskaradiolla on "lapsettomia" juhlia jo kerrottu myös eteenpäin, joten kenellekään sen ei pitäisi kutsun saannin yhteydessä tulla yllätyksenä. Otamme kuitenkin huomioon sen, että tänä vuonna muutamille ystäville/sukulaisille syntyy/on syntynyt vauva, joten he luonnollisesti saavat osallistua juhlaan vanhempiensa vastuulla ja heille on myös erillinen tila, jossa syöttää/nukuttaa/hoitaa muuten. Tästäkin olemme kyseisiin perheisiin informoineet suoraan, joten kutsuun siitä ei tarvitse laittaa erillistä mainintaa..

Olen ollut vieraana häissä juuri siellä kellarissa, pari vihittiin myös kartanossa, siellä itse kartanon juhlasalissa, oli tosi kaunis tilaisuus, vaikka siviilivihkiminen olikin. Vierasmäärää en tarkkaan muista, olisko ollu 50-60 henkee.. En tiedä, miten siellä pöydät nyt ovat, mut silloin ainakin pöydät oli taempana salissa hevosenkengän muodossa ja etuosassa neljä pöytää pitkittäin, jolloin keskelle jäi tilaa myös tanssimiselle tms toiminnalle. Morsiuspari istui lähimpiensä kanssa juuri tässä aukon kohdalla, joten he korostuivat vielä paremmin eivätkä tarvinneet omaa pöytää. Ne takapömpelit (pikkuhuoneet) oli varattu lapsille, toisessa oli leikki/askartelu paikka sekä lasten syömistä ja juomista, toisessa huoneessa oli myös leluja, mut se oli varattu enemmän vauva/taaperoikäisille. Minusta se oli oikein hyvä ratkaisu. Paikkanahan se on aivan ihana, pihallakaan ollessa ei heti tunnu siltä, että olisi heti kehä I:n yhden vilkkaimman liittymän kohdalla!

Voiko olla vainoharhainen, jos tietää etukäteen polttaripäivänsä? Kun vaikka mitä voi sattua tai kukaan ei tulekaan tai jotain.. sitä en epäile, etteikö mulla kivaa olisi, kaasoni ovat aika tarkkaan kysyneet mielipiteitäni asioihin ja olen antanut EI-listan, mut jos sitten muilla onkin ihan tylsää tai TAITAITAI....

Mulla on ukkeli ollut kertaalleen naimisissa ja itse olen seurustellut vakavin aikein ennenkuin tapasin tulevan mieheni. Se, että toisella on kokemusta avioliitosta on hieman kaksipiippuinen juttu. Toisaalta hän tietää, mitä se on, mutta taas pelkää mitä se voi olla (eli ne syyt, jotka johtivat eroon ekalla kierroksella) Mutta hänellä on exänsä kuten on minullakin, sitä asiaa ei voi muuttaa. Meillä puhutaan existä toisinaan, eivät he lakkaa olemasta eron jälkeen. On yhteisiä juhannuksia, syntymäpäiviä, matkoja, iloja, suruja, kissoja, pesukoneita ja paistinlastoja. Minä uskon, että jokaisella kerralla jokainen on rakastanut oikeasti, minä en nimittäin usko teeskenneltyyn rakkauteen. Rakkautta voi myös ilmaista eri syvyyksillä ja ulottuvuuksilla. Minä näen niin, että exiä on rakastanut eri ulottuvuuksin kuin nykyistään. Rakkauden laatu riippuu siis kokonaan sen kohteesta. Eihän äidin rakkaus lapseen puolitu uuden sisaruksen syntyessä vaan se kaksinkertaistuu! En epäile hetkeäkään etteikö mieheni olisi oikeasti rakastanut ex-vaimoaan. Koska olemme avoimesti keskustelleet heidän suhteestaan ja eron syistä, tiedän millaista häntä on rakastaa, millaista on olla hänen rakkaimpansa ja myös sen, kuinka hänen rakkautensa saa sammumaan. Ja mies tietää minun menneisyydestäni ja on joskus jopa kommentoinut joistakin loukkauksista, ettei hän koskaan tekisi minulle niin, ettei hän ymmärrä, miten niin voi tehdä sille, jota rakastaa. Me ei olla siis mikään tuitui-pari, kaukana siitä. Me ollaan kuin Pentinkulman Akseli ja Elina.. mut se ei ole meillä häätanssina!!

Eiköhän tässäkin ole vähän jokaisen henkilökohtaisesta mieltymyksestä kyse.. jos ei halua kimppuansa heittää, se morsiammelle suotakoon. Ja jos tuntee kiusalliseksi mennä kiinniottajaksi, ei ole pakko osallistua, mutta täytyy olla myös valmis valintansa aiheuttamaan mahdolliseen kritiikkiin. Itse en loukkaannu, jos joku häävieraistani ei halua olla nappaamassa kimppua, eli meillä kyllä paiskotaan kaikkea mahdollista! Kahdesti olen kimpun napannut ja jälkimmäisellä kerralla (viime kesänä) avomieheni sai sukkanauhan, joten tässä sitä ollaan..

Meille tuli mieleen tällainen, joka toimii tosin vain silloin, kun vihkiminen on juhlapaikalla, kuten meillä. Morsianta saatetaan sulhasen luo, huntu kasvoilla, mutta hetkinen.. hänessä onkin jotain outoa.. alttarilla sulhanen nostaa hunnun ja.. VÄÄRÄ NAINEN!!! (tyyliin eri pituinen, kokoinen, eri väiriset hiukset, vanha, mies...) katsotaan nyt..

Tarkennettakoon, että vaihtoehtojahan toki on, emme siis kiellä niitten käyttämistä ja osa porukasta tulee omalla autolla. Matka on kuitenkin pitkähkö ja välissä on lossi, joka tuo oman pikantin lisänsä siihen, jos suurin osa olisi tulossa omalla autolla. Ja vaativathan ne autot kuskinkin.. Sisävesilaivalla normaalin reittivuoron lippu maksaa 11€ Taksilla kyyti maksaa arviolta 60€ suuntaansa Ja koska meitä ei vihitä kirkossa vaan juhlapaikalla, oma auto ei senkään takia olisi niin välttämätön.. Mut tuo kolehti-juttu ei ideana ole ollenkaan huono.

Hääjuhlapaikkamme on saaressa, jonne on lähimmästä kaupungista n.15min matka sisävesilaivalla, mannerta pitkin lossiyhteydellä saareen matka kestää 20-30min. Olemme suunnitelleet vieraille yhteiskuljetusta laivalla juhliin ja busseilla sieltä pois ja nyt haluan ihmisiltä mielipiteitä: onko maksun pyytäminen kyydistä aivan törkeätä? Hinnaksi olimme ajatelleet 10€ sisältäen meno-paluu kuljetukset ja ihmiset maksaisivat sen meille tiettyyn päivämäärään mennessä, mikäli kyydin haluaa. Onko hinta liikaa, maksun pyytäminen yleensäkin hyvien tapojen vastaista..? Mitä mieltä Te siis olette, jos saisitte tuollaisen tarjouksen hääkutsun yhteydessä?

Kyllä mekin varattiin oma juhlapaikkamme (Alahovi) yli vuosi ennakkoon, mut johtui siitä syystä, että oltiin silloin lomalla (mökillä=savossa, asutaan itse siis etelämpänä) ja käytiin katsomassa paikkaa, kun se oli tullut mieleen. Meillä vierasmäärä rajoitti osan paikoista pois sekä juhlan tyyli, joten olen enemmän kuin tyytyväinen juhlapaikkaan. Seuraavaa käyntiä suunnitellaan, kunhan tässä nyt käydään taas ajelemassa niillä suunnilla.

Yhdyn edellisiin, en voisi kuvitellakaan meneväni naimisiin, jos ukkeli ajaisi parran pois, todennäköisesti tikahtuisin nauruun jos tulisi siloposkena tahtomaan. Hän tietää itsekin näyttävänsä paremmalta parrakkaana ja sitä paitsi, leukahaivenista on niin mukava nappaista kiinni pussatessa!

Itse pyydän ystävääni laulamaan Romanssin kitaran säestyksellä, kun kävelemme vihkipaikalle (meidät siis vihitään juhlapaikalla)

Miltäs kuulostaa valokuvakollaasi, eli keräätte kuvia omien synnyinpaikkojenne/alueitten klassisimpia nähtävyyksiä (näin savolaisena mainittakoon Puijon torni, Suonenjoen mansikkamaat, Hanna Partasen kalakukkoleipomo...) joihin liitettäisiin kuvatekstit omalla murteella (esim. puijon torni= mualiman napa jne) Ja pohjalaisille vois teetättää "seleviytyminen savossa" testin (löytyy netistäkin valmiita, mutta on myös julkaistu pieni kirjanen aiheesta) edit. täältä löytyy aika paljon kivaa http://www.savonsanomat.fi/savolaista/ Savolaisuuden häissä kruunaa muutama kappale Halavatun Papat-yhtyeen kappaleita (meillä sitä soitetaan ainakin) Savolaisuus ja sen ymmärtäminen vaatii roimasti huumorintajua ja vastuu on aina luonnollisesti ainoastaan kuulijalla! ja kaikille naimattomille suosittelen kosimakonetta!! katso linkistä http://www.savonsanomat.fi/viihde/kosimakone/

Olen itse ollut osallisena yllä mainitussa näytelmässä ja se oli juuri sellainen, kuin pitikin, eli hieman nolo osallistujille alussa, mutta loppujen lopuksi KAIKILLA oli aivan älyttömän hauskaa. Itse esitin ambulanssia.... Tarinan pitää todellakin olla hyvä ja siinä pitää olla just noita #karhu kallion kolossa# juttuja, että näyttelijät joutuvat todella käyttämään mielikuvitustaan. Eikä koko tarinaa pidä kertoa etukäteen, vähän vaan vinkkiä. Meille varmaan tulee tällainen, ainakin omalle polttariporukalle jotain tämän tyyppistä pistän pystyyn.. tai sitten en, katsotaan ensin, miten polttarit menee

Rauhalahden kartanosta käytetään nimeä Viihdekartano ja alla on linkki sen sivuille! http://www.viihdekartano.com

Jos on tuttuja mainospuolella töissä, niin heiltä löytyy myös ohjemia, joilla vastaavia voi tehdä. Toinen vaihtoehto on pyytää media-alan koulusta harjoitustyö, jolloin se ei välttämättä maksaisikaan mitään. Me tehdään tod.näk. itse vastaavan tyypinen kooste itsestämme, näytetään siis häissä meidän historiaa ja sit halukkaille poltetaan itse juhlasta kooste, jossa on sekä valokuvia että videopätkiä.

Mulla morsiusneidot (2,5v ja 5v siskontytöt) kantavat minun huntua käytävää kävellessä, halutessaan he voivat seistä kaasojen vieressä tai mennä äitinsä viereen tai istua vaikka minun sylissä jos siltä tuntuu. Meillä koko hääjuhla on hyvin rento ja pääasiana on hauskanpito ja mukava yhdessäolo. Meille ei muita lapsia juhlaan osallistu ja morsiusneidotkin on luvattu viedä aikaisin kotiin äidin kanssa, koska heillä on myös pieni vauva silloin, siskoni sanoi minulle suoraan ettei hän jaksa olla koko iltaa paikalla ja ymmärrän tämän hyvin, enkä pakota häntä jäämään. Myös tämä pieni puetaan hääseurueeseen kuuluvaksi, eli samanlaisiin asusteisiin kuin siskonsa, hän osallistuu sitten vähän sivumpaa. Kuvissa olemme sitten kaikki, me ja morsiuslapset. Morsiustytöt suurin tehtävä on saada morsiusparille hyvä mieli, tekipä hän sitten mitä tahansa tai olis tekemättä mitään "järkevää" Häissähän ollaan rakkaimpiensa/tärkeimpien kanssa, ei kaikille tarvitsekaan olla tekemistä.

Jos ei meinaa lähteä kauemmaksi häämatkalle, eikö voisi pyytää esim kylpylään lahjakorttia tai ravintolaan/hotelliin/hierontaan tms. Siis tähän paljon puhuttuun laatuaikaan yhdessä. Meilläkin vähän vastaava tilanne, kun kaksi aikuista on muuttanut kimppaan on kaikkea kaksin verroin, mutta onneksi vielä on aikaa miettiä, mitä laittaa lahjalistalle, jos tarvitsee jotain uutta kotiin

Taidan vetäistä porukan pohjat Meillä häät elokuun loppupuolella ja hääpukuni ostin jo viime elokuun alussa. Sattui vaan mitoiltaan ja hinnaltaan sopiva puku, joka oli juuri sellainen kuin olin etsinytkin, joten pakkohan se oli ostaa pois. Hääpäikyssä kuva, jos jotakuta kiinnostaa käydä katsomassa, mitä 40 eurolla saa