alma-kaarina

Tohon originaaliin verrattuna suomenkieliset sanat on melkoisen pliisut.. Ei voi kun sanoa, että Piaf tekee kunniaa sanoitukselle tulkinnallaan!

En ennättänyt vihkiminen maistraatissa oli sen verran lyhyt Liikuttunut toki olin onnitteluja vastaan ottaessani, mut kun uusia ihmisiä lappoi jonossa halimaan, tuli niin nopeesti aina ilon ryöppy ettei edes jaksanut itkeä! Kaikkein lähimpänä kyyneleet oli silloin kun 2,5v kummityttömme näki minut ensimmäisen kerran hääpäivänä. Hän oli niin vilpitön sanoessaan, että olen niiiiiin kaunis ja juoksi sitten syliin..

Puhe savoksi Rakkauden vala morsiammelle: Minä NN täten luppoon ja vannon kautta kiven ja kannon etten ou ennenkään jonniin joutavia luppaaksia antanna enkä sorru siihen nytkään varsinkaan, kun tuo hurmoova herrasmies on kuulolla Täten luppoon, että het uamusta lähtiin pien huolen että tämä armas tietokonneen kantajain suap mahasa tääteen kunnon puuroo ja ihan niin paljo kun vuan kehtoo sitä ite keittee Hillosilimän luppoon pistee puuroon aena syntymäpäevänä ja pyhhiin aekaan Luppaavun olemaan myös hilijoo eli virkkamatta mittään joistae asioesta mitä sitten lienövätkään Luppoon ja vannon etten ainakaan ilostu jos silimien värj muuttuu samanlaeseks kun särellä joten vartuksen sannae tulj sanottua Ruokalistalla luppoon pittee tuoretta ruokoo muanantaesta perjantaehin ja muinai päevinä jos itelläen miel tekköö Luppoon myös että anoppiaen kohtelen niin nätisti kun suinnii ossoon ja kehtoon Kaekki luppaakset luppoon pittee niin pitkälle kun suinnii vuan mahollista Aenaki ens kessään asti (teksti kopioitu Uudistalo-juhlapaikan esitteestä)

Meillä sormuksissa on 20.8.08 koska se on päivä, jolloin meidät on vihitty, vaikka juhlat olivatkin myöhemmin. Vihkisormuksessani on myös appivanhempieni nimet ja päivä, koska sormus on alunperin anopin vihkisormus.

Eräissä juhlissa oli tuikkuja pöydissä. Sivupöydällä oli kulhollinen uusia tuikkukynttilöitä ja vieressä kyltti: Jos näet kaverini sammuneen, ota tästä tuikku murheeseen! Oliko tämän tyylinen kenties Mona1:n mielessä?

Me maksettiin hääseurueen asut, eli kaasojen ja best manien puvut sekä miehille paidat ja solmiot. Katsoimme tämän velvollisuudeksemme, koska halusimme heidän pukeutuvan samanlaisiin asuihin. Siis miehillä oli puvut, naisilla mekot tarkennuksena väärinkäsitysten välttämiseksi.

Hääjuhlassa minut saatettiin laulun säestyksellä ihmisten eteen sulhasen luokse, aivan kuin meidät olisi vihitty siinä. Vihkijä vain puuttui. Laulun loputtua best man kertoi homman juonen. Tarjottiin kuitenkin sormuksen pujottaminen ja suukottelut vielä toiseen kertaan, sitten ruvettiinkin juhlimaan!

Ei ollut kippua tai muutakaan kukkaista meidän vihkimisessä. Siisteissä vaatteissa oltiin ja jälkeenpäin totesin, että edes yksi kukka olisi ollut liikaa. Mulla oli kaksi ihastuttavaa morsiusneitoa, jotka kyllä korvasivat kaikki maailman kukat ja morsiuspuvut ja muut! Hääjuhla oli muutamaa päivää myöhemmin ja siellä olikin kaikki sitten ihan vimpan päälle

Me ei menty täysin salaa naimisiin. Hääkutsut oli lähetetty 23.8.08 päivälle. Meidät vihittiin kuitenkin maistraatissa jo 20.8. lähimpien läsnä ollessa. Itse hääjuhlassa sitten oli sisäänsaattelut ja kaikki, pappia vaille vihkiminen Maistraatissa mulla oli vain simppeli hiuskoriste viittaamaan morsiammen rooliin, muutoin olin perus-siisteissä vaatteissa. Hääjuhlassa sitten otettiin viralliset kuvat. Tää ei ihan vastaa aloittajan kuvaa salahäistä, mut pelkäsin jo tämänkin järjestelyn loukkaavan ihmisiä, jotka luulivat tulevansa meidän virallisiin häihin. Mut ei kukaan tuntunut loukkaantuvan, kaikilla oli oikein mukavaa. Juhlassa oli esillä kansio, jossa oli kuvakooste vihkimisestä ja hääateriasta.

Joskus olin tekemässä polttarikansiota, joka oli ihan normaali rengasmappi, johon tuli kartonkiset lehdet. Valokuvat liimattiin sivuille ja tarkoitusta varten kaaso oli ostanut (en muista enää mistä) puhekupla-tarroja, valmiilla teksteillä ja tyhjiäkin oli mukana. Me muut sitten piirreltiin koristeita kuvien ympärille. Yksi vaihtoehto on teetättää kirja. Ifolorilla ainakin on ko. palvelu ja valmis tuotos maksaa parisen kymppiä. Valokuvia ja tekstejä, itse saat suunnitella sisällön. Mielestäni aivan loistava juttu, koska näin polttarimuistot voi jättää kirjahyllyyn muitten kirjojen joukkoon, usein nimittäin polttarikansio tuppaa olemaan sellainen, ettei se mahdu/istu kirjahyllyyn (tai sit se on just päällystetty vaaleanpunaisella karvakankaalla..) En halua kuulostaa nipottajalta, mut kansioita suunnittelevien tulisi ottaa huomioon myös ajan kuluminen.. kansion kuitenkin suurin osa haluaa säilyttää ja katsella kuvia vuosien päästä (tai miksi ei jopa vanhainkodissakin) En halua (ja tuskin kovin moni muukaan) että hyllyssäni on ylisuuri opus, joka on koristeltu kaiken maailman hörsön törsöllä ja kirjanmerkkinä on pippelin siluetti..

Hyvä Hyvä!! Tälleen meilläkin mennään! Vaikka meidän infokirje oli otsikolla Juhlaohjeistus, mut muoto oli lähinnä tiedottava. Meille ei myöskään tule pappia, vaan siviilisetä (tai -täti, ei tiedetä vielä) Koristeluja suunnitellessa juhlapaikan emäntä vaan nauroi, että hän tulee mittaamaan multa kuumeen, jos näkee mun ripottelevan terälehtiä pöytiin tai näpertelemässä pikku rusetteja ja kimalteita.. ei vaan ole minua ja sen tietää kaikki, joten kukaan ei odotakaan prinsessahäitä, vaikka minusta tuleekin prinsessa-morsian (ei pitänyt olla näin, piti olla avojaloin mökin kuistilla, mut isäntä oli toista mieltä, vähän kaikesta..) NouNout varmaan on kova kiistelyn aihe joillakin pariskunnilla (kuten allekirjoittaneella), kun molemmat haluaa erilaisia asioita. Onko kellään ollu ihan ylitsepääsemätöntä NouNouta, josta on vielä kiistelty hääautossa matkalla juhlapaikalle?

Mun polttareissa käytiin kovaa keskustelua Nelosen järjestämästä korkkarijuoksusta. Koska kyseinen tapahtuma sattuu meidän hääpäivälle, ajattelin laittaa tytöt juoksemaan, sarjat yli ja alle 7cm!

Sanoppa muuta.. Tästä syystä meillä on kokonaan lapsettomat häät, kun tiedän, että kaikki ei ymmärrä toimittaa lapsiaan hoitoon illan kuluessa.

Mulla shampanjan värinen puku, mut kengät on vanhat ylppärikengät (valkoiset) jotka maalasin kultaiseksi ja koristelin kultahileestä tehdyillä lehtiköynnöskoukeroilla (ostin organzaa, jossa sitä oli valmiina, leikkelin irti ja liimasin kenkiin) Kuvaa viimeisimmästä versiosta ei ole vielä, mut tulossa on...

Meillä visailu järjestetään niin, että ihmiset saavat koota itse joukkueensa ja lappuset laitetaan esim. vieraskirjan vierreen, jossa on myös palautuslaatikko. Sitten kun näyttää, että vastauksia on tarpeeksi, kaasot tarkistavat tulokset ja voittaja julistetaan jossakin välissä, kun hyvältä tuntuu. Tämä jo pelkästään siksi, että meillä on eri kokoisia pöytiä (4-20 henkeä riippuen pöydästä) ja kyselyn saa täyttää, kun siltä tuntuu.. Onko joku muu tehnyt näin, kokemuksia?

Näin vähän aikaa sitten unen, että häihin piti olla vielä kaksi kuukautta, mut ne olikin just TÄNÄÄN ja kaikki muut vaan keskittyi itsensä puunaamiseen ja mulle jäi kaikki koristelut ja ruokien esille laitot. Kaksi tuntia enne häitten alkua muut oli jo valmiina, mut mulla vielä hommat ihan kesken ja minä aloinkin oikein VOLLOTTAMALLA itkemään, että minä olen tämän näköinen, ei minusta saada morsianta tälle päivälle millään! Etenkin kun on koekampauskin tekemättä ja hääpäivä tosiaan vasta kahden kuukauden päässä (unessa olin siis kesäkuun loopu..) Hauskinta oli kuitenkin se, että naimisiin mentiin ja hauskaa oli! Tällainen klassinen tuhkimo-uni

Meillä ukkeli järkkäilee häitä ihan yhtä tosissaan kun minäkin, ekalla kerralla oli kuulemma ollut vähän sellainen "maksajan" rooli enimmäkseen. Hän on myös ideoinut monta pientä yksityiskohtaa ja juttua ihan vain tehdäkseen päivästä minulle vielä himpun verran erikoisemman. Hän myös panostaa siihen, että silloin juhlitaan meidän avioliittomme alkamista, eikä pelkästään järkätä taas yksiä pariutumisbileitä. Miten minä nyt tämän selitän, niin että muutkin ymmärtää

Meidät kuvataan hääjuhlassa. Eikä meillä ole kirkkoa tai koekampauspäivää.. meidät vihitään juhlapaikalla. Kuvaajan otimme melkein koko juhlan ajaksi ja koska vieraita on paljon, meille on varattu virallinen hääkuvaussessio siihen väliin, kun olemme itse jo syöneet, mutta vierailla on vielä ruoka kesken. Vieraat saavat siis syödä rauhassa ja sitä mukaa kun sieltä irtoavat, voivat tulla kuvaamaan meitä ulos (säävarauksella )

Klassikko on viivakoodi ja parasta ennen päiväys (eli hääpäivä) Miestä viedään: 22.7.08 (keksitty päivämäärä) Sori pojat, myöhästyitte! Bridezilla untill 22.7.08

Meillä oli lisäohjeessa tyyliin "pidämme lapsista ja haluammekin suojella heitä pahoilta vaikutteilta, pyydämmekin siis perheen pienimpiä jäämään kotiin" ja on myös kerrottu suoraan ihmisille, että kun viinaa on tarjolla, paljon, ja että kun lapsia olisi ollut paikalla yli 60, ei kukaan ole loukkaantunut lasten poisjääntipyynnöstä. Häihin osallistuu muutama lapsi, eli morsiuslapset sekä muutama vauva (tänä vuonna syntyneitä) ja kaksi minun hoitomuksua (8ja 10v). Nämä ovat tapauskohtaisesti neuvoteltuja poikkeuksia ja heidän poistumisensa juhlasta on sovittu etukäteen. Nuo kaksi isoa majoittuvat juhlapaikan lähelle, jossa he todennäköisesti viettävät muutenkin suurimman osan aikaansa, pärjäävät siellä hyvin, kun vanhemmat löytyvät läheltä tarvittaessa. Jos joku vieraista tästä suuttuu, otan siitä täyden vastuun ja pidän kipeenäni. Voi olla ehkä vähän bridezillamainen ajattelutapa, myönnetään..