alma-kaarina

Tulipa kerran oltua häissä, joissa emme viihtyneet kuin kolme tuntia, niistäkin viimeisen pelkästään kohteliaisuudesta, kun ei viitsinyt heti valssin jälkeen karata. Puitteet oli tosi kivat ja varmasti julista olisi tullut lämminhenkiset, mutta kun oli jätetty a:holit pois, voi uskoa, että väki, josta 80% sitä odotti, ei oikein lämmennyt. Ja voin sanoa, ettei me todellakaan oltu ensimmäisiä lähtijöitä. Mieheni tunsi sieltä ainoastaan minut ja minä vain muutaman ihmisen, joita en ollut edes vuosikausiin tavannut.. No mutta, näitähän mahtuu maailmaan. Hääpari kuitenkin itse oli tykännyt juhlastaan, mitä jälkikäteen on aiheesta juteltu ja loppupelissä henkilökohtainen mielipiteeni on, että eihän se minun päiväni ollut vaan heidän, joten sehän se kai on, mikä lopulta merkitsee.

Tara-Marie: Itse olen entinen MLL:n hoitaja ja olen useinkin ollut hääparin lasta/lapsia kaitsemassa. Nuorin hoitamani lapsi oli 6kk. Kaava on ollut se, että juhlassa ollaan oltu nukkumaan menoon asti ja yö on vietetty just joko hotellissa lähellä juhlaa tai mummolassa. Mutta järjestely on katsottava lapsi-kohtaisesti lähempänä ajankohtaa. Kaikki puolivuotiaat kun eivät esim. pulloa vielä syö. Minun mielestäni isovanhempien ei tulisi olla ensimmäisiä, keneltä kysytään hoitovuoroa, koska onhan kyseessä myös omalla tavallaan heidän juhlapäivä, heidän lapset menevät naimisiin. Toiset mummit taas ottavat ilolla lapset hoitoonsa. Tapauskohtaista tämäkin, kysymällä selviää, mihin kastiin isovanhemmat kuuluvat. Ja siskoni häissä teimme niin, että lapset nukkuivat minun ja mieheni huoneessa (olivat tosin vähän isompia, 1.5 ja 4) jonne siskoni ja minä heidät yhdessä kävimme nukuttamassa. Itse jatkoin juhlintaa selvinpäin itkuhälyttimen kanssa, jolloin hääpari sai keskittyä juhlaansa ja hääyöhön kahdestaan. Vaihtoehtoja kannattaa käydä läpi lapsen synnyttyä tätien/setien/enojen/mummien/kummien kanssa, kaverit usein auttavat mielellään tai sitten palkaatte hoitajan ko.palvelua tarjoavalta yritykseltä. Ja mihin lopputulokseen sitten päädyttekään, tilannetta olisi hyvä "harjoitella" eli viettää lapsen kanssa aikaa ainakin sen henkilön kanssa, joka sitten lasta hoitaa, jotta tämä tulee tutuksi. Kokemuksesta voin kertoa, että kyllä lapsi pärjää, mut pärjääkö äiti

No niin, kokemusta viisaampana sitten kertomaan kuin kävi Eli: kutsun lisähjeeseen laitettiin suositus kuljetukseen osallistumisesta, eli omallakin sai tulla. Kukaan ei nurissut hinnasta, koska laiva kuulemma kattoi koko hinnan! Ja kun meillä ei sitä rahastusta muutoin sitten ollut lainkaan. Kolehtipurkki oli, pieni ja huomaamaton, lähinnä niitä varten, jotka soittivat hädissään, etteivät ole vielä laivaa maksaneet ja voiko sen maksaa paikan päällä. Muutamat henkilöt tulivat ilmaiseksi, kuten esim. anoppi sekä laivalla ihmisiä ohjeistamassa olleet kaaso ja bestman. Ei kukaan loukkaantunut, jos tulikin ilmi etteivät he matkasta maksaneet, enemmänkin kommentit oli "no tottakai anoppi tulee ilmaiseksi" Ja viimeisessä bussissa olijat pääsivät vielä tulemaan ns. "hääauton" perässä hotellille, kun morsiuspari ajoi omallaan juhlista pois (meikkis kuskina, jee) se oli kuulemma myös ainakin 5€:n arvoinen kokemus Isolde: eihän kenellekään kuulu, kuka on ostanut lippunsa ja mistä. Minun mielestäni voitte hyvin kustantaa ulkomaisille vieraillenne liput. Käytännössä te hankitte ne heille etukäteen ja tuskin kukaan tulee kysymään jälkeenpäin, ovatko kyseiset vieraat korvanneet lipun hinnan teille takaisin!

Hiltulanlahdessa on Vanula-niminen nuorisoseurantalo, nätti paikka ja rauhallinen, vaikka onkin ihan kylän ytimessä. Harkittiin häitämme sinne, mut päädyttiin Alahoviin, joka kokonaisuutena palveli meidän tarpeita paremmin. Edullinen se on ainakin. Majoituksesta en tiedä, mikä olisi lähimpänä ja edullinen, mut eri hotelleista kannattaa kysyä tarjouksia. Meidän vieraat maksoi puolet normaalihinnasta, kun kaikki olivat saman katon alla.

Minä ainakin kerkesin miettimään kaikkee mahdollista avioehtosopimuksesta synnytysvalmennukseen, kunnes kuulokäytäviin alkoin kantautua "näiden todistajien läsnäollessa kysyn sinulta..." Mut meillä mentiinkin peruskaavalla, joka ei kestä kun puolisentoista minuuttia ja olisin taatusti itkenyt, jos se olis kestänyt vähänkään kauemmin. Mut siviilivihkimisen hyvä puoli on juuri sen nopeus, koska sitten on aikaa itkeskellä, kun ihmiset onnittelee ja asia todellakin iskee tajuntaan, että NYT sitä ollaan naimisissa!

Sormukseni. Vihkisormus on tietojemme mukaan teetätetty anopille v.-74 joten on uniikki perintökoru.

Lupaamani kuva kimpustani, jossa orkideaa, murattia ja herneviljakkaa tuollaisessa korissa roikkuen reilusti molemmilta laidoilta

pakko kehua myös omaa valokuvaajaa, eli www.studiofoxy.com monenlaista hääkuvaa löytyy (myös niitä siirappisia..)

Mut saateltiin juhlassa pihan poikki ukkelin luokse ja tiedän olleeni kuin hangon-keksi koko matkan. Jos olisin tehnyt jotain muuta kuin hymyillyt ja tuijottanut ukkelia, olisin tod näk alkanut itkemään, koska sivusilmällä näin erään ystävämme vetistelevän KUNNOLLA!!

Mulla ei ollu kumpiakaan, vaan sukkanauhaliivi ja oikeat liivisukat (sukat ilman silikooninauhaa) Stay-upit oli varalla, mut niitä en mielelläni käytä, saan ihottumaa pidempiaikaisen käytön seurauksena. Voin suositella, liivit+sukat on todellakin tuntumattomuutensa arvoiset, jos rahallisesti ovatkin piirun hintavammat.

Meillä vieraat kuljetettiin kaupungista ensin laivalla juhlapaikalle ja sit bussilla takaisin kaupunkiin (kirkkoa ei siis ollut ollenkaan) ja meno-paluu matkasta pyydettiin 10€/hlö. Kukaan ei mukissut summasta, koska olimme sitten jättäneet kaiken muun "leikkimielisen" rahankeruun pois ja tarjosimme juomapuolen kokonaan. Kannattaa kysyä kuitenkin ensin tarjous bussiyhtiöiltä ja miettiä "hinta" sen mukaan, mitä se kustantaa ja montako vierasta on kuljetukseen osallistumassa. Meillä ei nimittäin kaikki vieraan käyttäneet kuljetusta, eikä tietenkään pakotettukaan. Siinä on vaan otettava huomioon ne, jotka haluaa lähteä jo aikaisemmin ja kuinka pitkään yleensäkin juhlapaikalla aiotaan olla, koska yhtiöille pitää ilmoittaa ajat, milloin bussin halutaan ajavan. Ja jos matkaan käytetty aika ylittyy kovastikin, tiedossa on lisälaskua.

Meillä tanssittiin Aarne Tenkasen Edestä ja takaa, lähinnä hilpeyttä herättävän sanoituksen takia. "Mä olen menevä ja rento, tuskin edes totta, toimeentulo puolivakaa. Solakka, en silti hento, enkä mikään rotta, mä rakastan sua edestä ja takaa. Tällainen, ihan tavallinen Tenkanen" Meillä se piti laulaa silleen, että Tenkasen kohdalla laulettais meidän sukunimi (ihan jo siks, että miestä kutsutaan jostakin kumman syystä enemmän sukunimellään..) mut solistilla oli tullu joku ajatushäiriö kesken laulamisen ja lauloikin tavallisesti, kovasti tosin oli pahoillaan tästä, mut ei se meitä loppupelissä haitannut, eikä kukaan siitä tullut marmattamaan

Meillä myös lähisuvussa useitakin alkoholisteja, joista harva luonnollisesti myöntää ongelmansa. Eräs kuitenkin kysyi meiltä, saako hän ottaa viinaa häissämme, koska pelkäsi ongelmia tulevan. Lupasimme pitää hänet aisoissa, kun niin reippaasti tuli kertomaan, että itseänsäkin pelottaa (kuten meitäkin) Jos tuntuu, että jonkun humalakäyttäytyminen huolestuttaa, en näe mitään ongelmaa, jos siitä sanoo kyseiselle henkilölle nätisti etukäteen. Tai rumasti, sekin voi auttaa! Tämäkin tosin on hyvin tapauskohtaista, tiedän kyllä, että todella moni ottaa nokkiinsa, jos hänelle tullaan sanomaan, että olet kännissä idiootti! Meidän häissä tuli pari ylilyöntiä, mutta heistä ja mahdollisista ongelmista oli informoitu best-maneille sekä paikan henkilökunnalle, jotka sitten puuttuivat asiaan. Ei siis mitään järkyttäviä övereitä kukaan onneksi vetänyt *huoh* Jokainen kantakoon vastuun itsestään, hääparilla on sinä päivänä muutakin ajattelemista kuin huolehtia jonkun viinanjuonnista. Yksi lähisukulainen jäi kutsumatta, ihan pelkästään hänen ääliömäisen viinakäyttäytymisen takia. Ja yksi jätti tulematta samasta syystä, vaikka kutsun saikin..

Minä pelkäsin siviilivihkimisen "arkisuutta" vihkipäivän aamuun asti. Samana päivänä nimittäin käytiin ihan tavalliseen tyyliin rautakaupassa ja pestiin astioita sun muuta. Mut siinä vaiheessa, kun aloin valmistautumaan, rupesi perhosia lentelemään vatsassa. Ja kun tavattiin seurueen kanssa parkkiksella ennen maistraattiin menoa, tuli mulle melkein tippa linssiin. Paikalla oli best man, kaaso, yhteinen ystävä sekä toinen siskoni lapsineen, joista kaksi isointa oli morsiusneitoina. Niin, ja tietysti sulhanen! Vaikka itse toimitus oli nopea ja koruton, oli se kuitenkin juhlallinen jollaisen siitä teki paikalla olleet ihmiset. En ole katunut hetkeäkään ettei meitä ole vihitty tai edes siunattu kirkossa. Vihkimisen jälkeen käytiin porukalla syömässä ja meillä oli aivan hillittömän hauskaa! Ei me tarvittu mitään sen erikoisempaa ohjelmaa, vaikka mieli teki suunnitella vaikka mitä. Päivä oli meidän ja se teki siitä niin erikoisen ettei mitään muuta tarvinnut. Enkä tällä nyt siis kritisoi sitä, että haluaa maistraatin jälkeen jotain erikoista, tämä on vain minun kokemukseni Voisi ollakin ihan hauskaa tehdä jotain todella erikoista vihkimisen päälle tai viettää hääyö vaikka puumajassa!

Meillä oli toisaalta perinteiset, mutta toisaalta hyvin meidän näköiset häät. Huumoria oli käytetty pieninä annoksina siellä täällä ja onneksi vieraamme tiesivät meidän kestävän jopa vi***ilun puolelle menevää huumoria (kuten hääpäikyssäni mainitut 10 leivänpaahdinta) Meillä huumori oli upotettu mm. häätanssiin ja yleisesti siihen, ettei kaikki ollut liian glamouristi tehtyä. Ja kieltämättä hilpeyttä herätti myös se, että osa vieraista näki morsiammen odottamassa lossia ja vetävän hullun tavalla tupakkaa puoli tuntia ennen häitä pukeutuneena huntuun, intianpuuvillahameeseen ja hevimetalli-ravintolan huppariin! Mut totuushan on se, että vaikka kuinka suunnittelisi huumoria häihinsä, se ei toimi, jos parissa itsessään tai vieraissa ei ole riittävää määrää kapasiteettia käsittelemään tarjottu huumori. Eli kuten Morre jo tuossa aikaisemmin totesi, huumori on vaikea laji, joka täytyy toteuttaa hyvällä maulla ettei juhlasta tule vitsi.

Yksissä häissä oli vieraskirjan lisäksi yhtenä "ohjelmanumerona" (pari taisi sillä aikaa olla kuvattavana) terveisten kirjoittaminen hääparille. Kaasot jakoivat ihmisille yksin/pariskunnat tuikkukynttilän , johon oli laitettu mukaan lappu, johon sai kirjoittaa/piirtää terveiset, runon, vitsin, mitä nyt mieleen tuleekaan. Idea oli se, että kun pariskunta polttaa kotonaan kynttilöitä, he ottavat tällaisia vieraskynttilöitä ja saavat samalla terveiset tuttaviltaan.

Meillä oli yksi herrasmies, joka meinasi pilata kaikkien juhlafiilikset, mut onneks toinen best maneista hoiti homman tyylikkäästi poistamalla henkilön paikalta. Tiesimme kyllä jo ennestään, että näin tod.näk. käy, mut mielummin näin, kuin jättää ko. henkilö kokonaan kutsumatta, olisi ollut loukkaavaa häntä ja koko ystäväpiiriämme kohtaan! Valittiin siis kahdesta pahasta pienempi