alma-kaarina

Tunnen parikin tyyppiä, jotka ovat ottaneet vaimon sukunimen, mutta molemmissa tapauksissa vaimolla on ollut "hienompi" sukunimi Hienoista naureskelua se oli kuulemma herättänyt alkuun kaveripiirissä ("tossun alla" jne.) Itse otin vanhaan malliin miehen nimen, en nähnyt siinä mitään identiteettikriisiä.

Tiina on ihana!!! ihan varmasti tulee hyvät kuvat, hänellä on hyvä apinasuodatin kamerassaan (toimi ainakin meillä)

Meillä oli Foxysta Tiina ja täysi kymppi sinne! Hääpäikystä (viimeisen sivun alussa,jos se enää pystyssä on) näkee kiitoskortin, jos jotakuta kiinnostaa nähdä esimerkkiä tuotannosta. Ja Foxyn kaksi kuvaajaa palkittiin hääkuvista juuri äskettäin!

Meillä leikattiin perunakukko (perunaa ja lihaa ruiskuoressa) kakun sijaan.

Hääpäivää "juhlittiin" sinä päivänä, kun oltiin käyty maistraatissa (eipä arki-iltana keskellä työviikkoa paljoa juhlita) Se on päivä, joka on meille tärkeämpi. Ihmiset tosin onnitteli molempina päivinä!

Jos ei sitä klassista Kelan-onnittelukorttia oteta huomioon, sain viikkoa häitten jälkeen synttärikortin siskolta ja hänen lapsiltaan (jossa surkuteltiin, miten on omituista laittaa postia uudella nimellä)

Meidät on vihitty Kuopion maistraatissa. Henkilökunnasta ei ole kuin hyvää sanottavaa, ja vihkijämme oli oikein mukava enkä muistanut näin ollen edes kovasti jännittää! Pääsimme vihittäviksi jopa aiottua aikaisemmin, koska olimme paikalla reilusti hyvissä ajoin ja edellinen vihkiaika sekä vihkijä olivat vapaat! Vihkihuone on todellakin pieni, meillä oli paikalla itsemme ja vihkijän lisäksi neljä aikuista ja kaksi lasta, eikä kovin montaa enempää olisi mahtunut, etenkään, jos on ajatellut vähän pidempää kaavaa kuin sitä kahden minuutin perus-settiä Mutta huone itsessään on kaunis, ei ole mitään moitteita!

Itse pukeuduin vasta juhlapaikalla, huntu tosin laitettiin paikalleen jo kampausta tehdessä. Meillä ei kirkkoa ollut ennen juhlaa, mikä helpotti suunnattomasti, sai rauhassa matkustaa verkkareissa ja flanellipaidassa (huntu päässä)

Pakko myöntää, että vessassa käyminen oli viimeinen asia, mitä hääpäivänä tuli miettineeksi.. aamun jälkeen ei ennättänyt/muistanut käydä ennen kuin jatkoilta palattuaan takaisin hotellihuoneeseen (16 tuntia) Varmaan on sanomattakin selvää, etten hirveesti siideriä juonut

Hei! Onko kellään tarkemmin tieoa Hermannitalosta. Siis ulkoa päinhän se näyttää upealta mutta entäpä sisältä? Kuulimme että siellä olevat tuolit ja pöydät eivät olisi kovin hyvässä kunnossa? Onko kenelläkään tarkempaa tietoa? Jos joku on viettänyt siellä häitään tai muita juhlia olisi mukava kuulla kokemuksia ja vinkkejä mitä kannattaa huomioida jos siellä viettää hääjuhlaa. Sisältä tilat on aivan ihanat ja toimivat (vieraan näkökulma) Pöydistähän nyt ei tarvi välittää, liinat peittää pikku puutteet, mut ne tuolit kyllä on sitä 70-luvun oranssia ja vihreetä muovikamaa metallisilla jaloilla, mut eipä meidän juhlimista haitannut Vieraita oli semmonen 100 (ihan tarkka luku ei tiedossa) Vinkkeinä sen verran, että talon takana olevalle parkkikselle vois järjestää valaistusta tai ainakin sinne vievälle polulle, etenkin jos häät on sellaiseen aikaan, kun illalla pimenee oikeesti (elokuu...) Myös pari ulkokatosta tupakoijille ja muuten vaan vilvoittelijoille siltä varalta jos sataa, pihalla ei juuri sadesuojaa ole.. eikä valaistusta, mut parit järkänkynttilät tms. vois toimia Toivottavasti auttoi

Mekään ei siis saatu mitään todistusta maistraatista. Eikä meidänkään tarvinnut mitään allekirjoitella, koska oltiin toimitettu lomake sinne ennakkoon, jossa jo oli meidän puumerkit. Todistajilta otettiin nimet paperiin ja kahden minuutin päästä oltiinkin naimisissa. Kertoivat nimenmuutoksen kestävän muutaman päivän, jonka jälkeen voi ruveta ajokortteja ja passia anomaan. Kela-kortti tuli automaattisesti, se uusiutuu heti, kun nimenmuutos kirjautuu väestörekkariin ja reiska viikko postitukseen, eli parissa viikossa tulee. Yleensähän häät on viikonloppuna, joka vähän pidentää käsittelyaikoja. meidän piti pyytää vihkitodistus, mut ei muistettu, oltais tavallaan sitä tarvittu, kun mentiin "salaa" naimisiin..

Mulla ei ollut maistraatissa "oikeaa" hääpukua, ihan mustat suorat housut, musta/valkoinen paita ja vadelmanpunainen neuletakki. Hääjuhlassa sitten olin hääpuvussa huntuineen ja laahuksineen

Meillä säästyttiin isommilta ikäviltä kommenteilta sukulaisten puolelta ja ystävätkin olivat iloisia, kun vihdoinkin mentiin naimisiin (oli sitä kuulemma jo odotettukin) Noh, kävi sitten niin, että eräs ystäväpariskunta oli päättänyt myös avioitua samoihin aikoihin, mutta hääpäivät ei osuneet samalle päivälle vaan parin viikon välillä, heillä ensin. Ystäville kävi kuitenkin kurjasti eivätkä saaneet juhlapaikkaa haluamalleen päivälle ja joutuivat siirtämään häitä viikkoa myöhäisemmäksi, koska aikaistaminen ei myöskään ollut mahdollista. Näin ollen häämme olivat peräkkäisinä viikonloppuina ja yli puolet ystavistä yhteisiä. Kukaan muu, kaikkein vähiten minä ja mieheni, ei nähnyt tässä asiassa mitään ongelmaa.. paitsi kaveri-morsian. Hän oli kiukutellut kaasoilleen ja kavereille, että "meidän häät on vaan sellaiset lämmittelyjuhlat niitä alman kunnon häitä varten" WTF??? Ja itse häissä..menimme onnittelemaan kavereita ja aloitinkin jo aidosti iloiset onnitteluni, niin morsian keskeyttää mut samantien lauseella "ähää, älä ala yhtään, itselläsi on sama edessä viikon päästä!" Täh? Ihan kuin naimisiin meneminen olisi jotenkin hirveetä ja tuskallista, kuten juurihoito tai ihokarvojen vahaus!! Loppukaneettina mainittakoon, että ko. pari laittoi kiitoskortin meille vasta sen jälkeen, kun olimme omamme lähettäneet (meillä tuli yli kuukauden viivästys korteissa) eivätkä olleet edes kirjoittaneet nimiään kiitosten alle.. varmaan arvaatte, että tästä jäi aika kurja mieli..

Itsellä oli myös haaveena laittaa vm. 74 hääpuku, tosin anoppini, mutta koska jouduin samojen pohdintojen eteen kuin Ella, jätin sen kuitenkin kaappiin putsattuna uudessa pussissa. Helsingissä on second hand liike Hilda Viola, jossa on myös uusia vaatteita. Hinta-laatu suhde on todella kohdallaan, voin suositella! Jos nna löydät jostain vanhoja käsityö-lehtiä, voi niissä olla hääpuvuksikin tarkoitetun mekon kaavat mukana!

Meillä oli lapsettomat häät, paikalla oli vain morsiusneidot alkuillasta ja hekin poistuivat parin tunnin jälkeen paikalta. Kutsun lisäohjeessa oli pyyntö, että lapset jätettäisiin kotiin, eikä kukaan loukkaantunut aiheesta. Ainoastaan yksi äiti jäi kotiin sen vuoksi ettei saanut lastaan hoitoon! Mikäli lapset olisi tulleet, heitä olisi ollut reilu 50.. eli aika monta, eikä sellaista laumaa pitele mitkään leikittäjät ja puuhat, kun illan tullen tulee väsymys! Ja tiedän, mistä puhun, ihan ammattini ja kokemuksen syvällä rintaäänellä Jokainen päättäköön kohdallaan, millaiset juhlat haluaa ja vieraiden tulisi osata olla kritisoimatta pariskunnan päätöstä suuntaan tai toiseen. Minusta on hassua, että hautajaisista saa jättää lapset pois, vaikka ovat ainakin minun mielestäni ihan yhtä lailla perhe"juhla" ja kaavakin on periaatteessa sama, vaikka tunnelma on hieman toinen. Häiden ja hautajaisten vertaaminen keskenään on vähän hassua, myönnetään, mutta... Meillä väännettiin pitkään, kutsuako lapset vai ei ja vaikka molempien sydäntä väänsi, tiesimme, että valintamme oli meidän tapauksessa ainoa mahdollinen ja kaikkien kannalta järkevä.

Meillä mentiin "salaa" naimisiin, asiasta tiesivät toki kaasot ja best manit sekä mun äiti ja kaksi muuta henkilöä lähipiiristä, jotka olivat todistajina. Hääjuhla kolmea päivää myöhemmin oli alusta loppuun "oikeat" häät pukuineen ja hössötyksineen, mut vaan ilman pappia ja tämä järjestely sai kovasti kiitosta, etenkin kun juhlapaikka oli vähän hankalamman matkan takana.