summer-08

Minun kotipaikkakunnallani on vihkiminen ja sulhasen kotipaikkakunnalla hääjuhla. Välimatka ei ole kovin pitkä.

On kai sitä ilmoittauduttava myös tähän joukkoon kuuluvaksi koska häät ovat Etelä-Pohjanmaalla ensi kesänä

Ystäväni ja hänen miehensä lähtivät suoraan häistä lentokentälle. Mielestäni todella romanttista, mutta melko raskasta. Me aiomme lähteä häitä (lauantaina) seuraavana maanantiana, jos vaan mahdollista, koska tarvitsemme päivän pakkailemiseen ja huilaamiseen

Tulevalla miehelläni on kaksi bestmania. Toinen heistä ajaa hääautoamme, mutta vielä on ongelmana, että kumpi heistä...

Mua jännittää ehdottomasti eniten vihkiminen! Ensinnäkin en voi katsoa kenenkään läheiseni päälle, koska toinen kaasoistani kyynelehtii varmasti eikä äitinikään helpota tilannetta varmasti yhtään. Eli varmat itkut tulossa. Suurempi jännitykseni kohde kuitenkin on pyörtymisen pelko alttarilla tai jopa jo sinne käveltäessä! :-[ Olen nimittäin pyörtymiseen taipuvaista tyyppiä, ja kehittelen jo nyt vajaa vuosi ennen vihkimistä kaikenlaisia mörköjä mieleeni pyörtymisestäni vihkimisen eri tilanteissa. Pohdinkin jo pyörtymispeloissani, että jospas vihkiminen olisi jossain muualla kuin kirkossa esim. ulkona, niin raittiissa ilmassa ja jotenkin rennommassa ilmapiirissä osaisin hengittää koko vihkimisen normaalisti... Päätin kuitenkin kohdata pelkoni ja "suunnata myrskyä päin", eli varasin kirkon. Kirkkovihkiminen kun on kuitenkin se juttu, joka on minulle ja tulevalle miehelleni tärkeää, enkä aio luopua siitä pelkoni takia... No vuosi on onneksi aikaa mielikuvaharjoitella vihkimistä niin, että kaikki menee hyvin. Ja kyllähän kaikki menee hyvin :-/ :-/ :-/

Me mennään valokuvaan hyvin todennäköisesti jo koemeikillä ja -kampauksella, eli sulho näkee vasten tahtoaan pukuni jo hyvissä ajoin päiviä ennen vihkimistä. Tämä kaikki sen takia, koska aiomme antaa kiitoskortit vieraille jo hääjuhlasta lähtiessä