.o.O.o.

Mulla on kesäsormuksena 20 euron feikki, hopeaa ja "lasia" (oikeat sormukseni on mitoitettu talvioloihin; mulla sormet turpoo kesäisin). Tätä sormusta on luultu aidoksi eli valkokultaa ja timantteja, arvo 2.000 euroa.

Kymppi (10 eur) ilmoituksesta on liikaa, mutta häät on varaa järjestää.

En tietääkseni sanonutkaan, että kirkko haluaisi avoparin pysyvän avoparina tai että kirkko vastustaisi pariskunnan halua sitoutua Jumalan kasvojen edessä. Viittasin siihen, että kaikki eivät hyvällä katso (kaikki papit ei riemusta kiljuen ryntää vihkimään) paria, joka on "elänyt synnissä" ennen avioliiton solmimista; haureutta julkisesti harrastaneita ei haluta vihkiä eli toimittaa pyhää toimitusta näiden kohdalla. Eli eronneen vihkiminen ei ole ainoa tilanne, jossa voi tulla mutkia matkaan. (Raamattu sanoo yhtä ja ihmiset tekee toista, kolmatta, neljättä... kukin vakaumuksensa mukaan.) Mitä uuden avioliiton aiheuttamaan tuskaan tulee niin toivon todellakin meidän avioitumisen sitä eräille aiheuttaneen. Silmä silmästä...

No eipä ainakaan meillä jätetty pois. Harjoituksissa tuotiin esille, että halutaan sisällyttää suukko seremoniaan ja niinpä pappi ohjeisti, että missä kohden. Sitten vielä itse siunauksessa, kun suudelman aika lähestyi, pappi sanoi hiljaa, että nyt tehdään näin ja näin ja sitten voitte suudella. En tiedä vaihteleeko pappien suhtautuminen suudelmaan - ainakin sormusten vaihtoon vaihtelee.

^ No eikö vihkiminenkin ole vain seremonia? Monethan hokevat sitä, miten avioliitto ei muuta suhteessa mitään. Mulle henk.koht. avioitumisessa "pääpointti" ei ollut sormuksen saaminen vaan ihan jokin muu. Ja siunaamisen ydin oli se, että rukoilemme avioliitollemme varjelusta - ei se, että pääsen pukeutumaan pitkään iltapukuun ja meidän päälle heitetään riisiä. Jotkut papithan joustavat tuossa sormusasiassa ja sen voi pujottaa myös siunauksessa. Suutelemista tuskin voi kukaan mennä kieltämään? Vai aattelitko, että pappi alkaa hakata Raamatulla, jos pussaatte homman päätteeksi. Kirkon kannalta varmaan kaikki mahdollinen on väärin, avoliitossa eläneen parin vihkimisestä lähtien. ;D

Totta, (ev.lut.)kirkkovihkimiseen vaaditaan se, että molemmat kuuluvat kristilliseen kirkkokuntaan ja vähintään toinen nimenomaan ev.lut.kirkkoon. Sen sijaan "kirkkohäät" (jos sinne alttarille papin eteen haluaa vaikkei molemmat kuulu kirkkoon) saa, jos vähintään toinen on ev.lut: ensin suoritetaan siviilivihkiminen ja sitten pyydetään avioliiton siunaamista. Tämä siunaaminen ei eroa vihkimisestä muuten kuin kysymysten sanamuodon osalta ja ettei sormusta välttämättä voi enää kirkossa laittaa. Muuten on marssit ja pelit ja vehkeet kuten tavallisessa vihkimisessäkin. Lisää aiheesta löytyy TÄÄLTÄ (evl.kirkko) ja täältä foorumilta.

^ OT: Eikö tällaisessa tapauksessa siviilivihkiminen + avioliiton siunaus kirkossa olisi toimiva yhdistelmä?

Mulle kävi vähän samalla tavalla miehen läheisen työkaverin ja tämän vaimon kanssa. Oltiin just menty kihloihin ja tämä työkaverin rouva, jonka siis tapasin tuolloin ensimmäisen kerran, ihaili mun sukunimeä. Mutta koska tosiaan oltiin juuri kihlauduttu, jätin mainostamatta, että exän sukunimi se on. Kiittelin vain kehuista ja totesin, että harvinainen on...

Ilonpilaajat!

Jos on tallettanut papin matkapuh.numeron kännykkään, se kannattaa poistaa heti kun sitä ei enää tarvita. Häiden jälkeen mieheni oli reissussa ja kirjoitin hänelle kaipaavan txt kaikilla herkuilla (pienessä siiderissä, myönnän). Onneksi huomasin ajoissa, sekunnin murto-osa ennen kuin olisin painanut "lähetä", että olin lähettämässä sitä meidän avioliiton siunanneelle papille. Siitä häpeästä en olisi toipunut koskaan...

Ymmärsinköhän mä nyt jotenkin väärin... siis kyllähän kirkkoon kuulumattomatkin haudataan hautausmaalle (tosin ehkä tunnustuksettomalle puolelle, vai mikä se nyt oli...).

Eihän kaikki papit suostu vihkimään kerran eronneitakaan tai avoliitossa eläneitä, joten ihan hyvin vois sanoa no way myös ateistiparille. Kyllä sitä urkumusiikkia ja hienoja maalauksia saa varmaan muuallekin, jos niistä tykkää, ei tartte mennä huuhaarakennukseen, jos ei kerran semmoisiin juttuihin usko. NIH!!!!! Suvaitsevaisuus on hanurista.

Sympatiat ketjun aloittajalle. Mulla oli (on) nyt 2. kerta. Jos mä oikein tulkitsin äitiäni hääsuunnitelmien alussa (ja uskon tulkinneeni, vuosien kokemuksella ) niin ensinnäkin hänestä siviilivihkiminen ilman mitään juhlia kuulosti niiiiin hyvältä ja yllättyi, kun kerroin miehen haluavan kirkon ja juhlat. Nooh, sitten hän piti parempana hoitaa kirkko-osuus jossain kryptassa kuin ihan kirkkosalissa. Hohhoo, en todellakaan halunnut raahata ekaa kertaa asialla olevaa miestäni johonkin tunkkaiseen loukkoon vaan kunnolla kirkon puolella hommat pitää hoitaa, jos kerran sille tielle lähdetään. Äiti taisi kuitenkin nopeasti huomata, että tehdään mitä halutaan, ja oli sitten lopulta ihan innosta soikeana (äidit!). Kavereiden kanssa ollaan puitu menneet häät ja exät hyvässä hengessä. Joo, muistui mieleen kyllä yksi juttu... ei ollut tosin asialla mun äiti vaan eräs sukulaisen puoliso, ihan kiva tyyppi, mutta ehkä hieman ajattelematon sillä kertaa: oltiin heillä kylässä ja siinä illalla sitten hän intoutui pitämän puhetta meidän kahden kunniaksi... ja puhui myös exästäni... mikä ei ollut ehken ihan nappivalinta... Onneksi mun nyxällä on hyvä itsetunto eikä vähästä hätkähdä. Sen verran pitää vielä jatkaa, että ihan tietoisesti jätin kutsumatta häihin ainakin yhden henkilön, jonka tiesin voivan aiheuttaa... jos ei nyt pahan mielen juhlissa niin ainakin vähän semmoisen "sanoisin sulle päin naamaa takaisin, että olet tekopyhä paskanjauhaja, mutta en sano, koska olet täällä vieraanamme" tilanteen, koska se vois ihan pokkana kaikkien kuullen lässyttää "silloin sun ensimmäisissä häissä oli täähän tehty silleen ja tälleen ja silloin sun vaarivainaa piti niiiiin ihanan puheen... jne jne" (Sukulaisiaan ei valitettavasti voi valita. ) Se mua kyllä hieman vaivaa, kun en tiedä, että tietääkö mun tuoreet appivanhemmat, että mä oon ollut aiemmin naimisissa. Mies ei oo sitä koskaan niille erityisesti sanonut, koska hänen mielestään se nyt ei ole mikään olennainen asia, joka pitäis kertoa... "mä oon tavannut yhden ihanan naisen, se on 30 vee ja eronnut..." Joo ei.