Minki

voi jessus mitä juttuja ihmiset päästeleekin suustaan..

Mulla alkoi hihitys autossa matkalla kirkkoon, jatkui koko matkan alttarille (ja tarttui ainakin anoppiin), lakkasi vihkimisen ajaksi ja alkoi taas kun kävelimme alttarilta pois. Eli aika hysteerinen olo oli! Mutta onnellinen. Muistan jopa kaiken!

Omia kokemuksia.. Vieraskirjasta, meillä oli kirja jonka vieressä oli kehyksissä ohjelappu, jossa luki, että toivoisimme vieraiden ottavan ihan oman sivun kirjasta ja kirjoittavan sinne jotain muutakin kuin nimensä, mutta kas kas, sivuja on täytetty ehkä 5 ja kaikissa on monien ihmisten nimiä ja joku pieni piirros tai "onnea" ja nimi tms. Pari vierasta oli sitten ihan kirjoittanut jotain pidempääkin tarinaa sinne, mutta muilta se oli mennyt ohjeista huolimatta ohi Kirjoitimme ohjeeseen vielä, että haluaisimme laittaa jokaisesta kutsutusta kuvan heidän kirjoituksensa kanssa samalle sivulle, jotta siitä jäisi meille kiva muisto, vaan ei... Ja toinen asia; kertakäyttökamerat. Niihin olisi pitänyt laittaa viereen KÄYTTÖOHJE vaikka se on kamerassa itsessäänkin, mutta kun sitä ei osata lukea. Sillä seurauksella, että n. puolet kuvista oli alivaloittuneita, koska ei osata käyttää enää ei-automaattista-salamaa Nämä tuli nyt äkkiseltään mieleen Häät oli kyllä kokonaisuutena todella onnistuneet, nämä jäivät vaan harmittamaan myöhemmin.

Laitan tänne vielä kuvan tuosta omasta puvustani helmikuulta, tältä näytti valmiina.. Lisää kuvia on hääpäiväkertomuksessa

Mikä vieras...toi oli siis minun toi maltanristi...kone sekoilee..

Tämmöinen minulle... Ei siis tuossa tietenkään ihan lopullisessa kunnossa kun on harjoituskampaus/mietintä, mutta aika lähelle osui

Uutta: Puku Vanhaa: osa koruista Lainattua: vannehame Sinistä: napakorussa on sininen kivi Kun tuo sininen ei sovi meidän väreihin mitenkään niin napakorusta se ei näy..

Laitanpa minäkin omani tänne... Itse suunniteltu, melkein valmis jo ensi kuun loppua varten.. Tässä puku siis vielä kesken, mittoja tarkistetaan ja lisäksi tulee bolero, jossa on sellaiset isot "valuvat" hihat, menee kimpun kanssa kauniisti alaspäin.

Otanpa minäkin osaa tähän keskusteluun...juuri nimittäin kyseinen aihe saa mun sappeni kiehumaan, eli kokemusta on! Olemme ensi kuussa menossa naimisiin. Liitto on minulle toinen, ensimmäisen solmin 18-vuotiaana vain huomatakseni naineeni alkoholistin..noh, se siitä. Nyt kun viime kesänä aloimme kertomaan perheillemme, että olemme menossa naimisiin, niin äiti sanoi: toivottavasti tää onnistuu paremmin ku se ensimmäinen liitto. SIIS KUINKA??? Siitä on jo vuosia aikaa, olen nyt 26-vuotias ja tästä miehestäni ei voi puhua edes samana päivänä exäni kanssa, ovat kuin yö ja päivä. No, sitten on siskoni, 13 vuotta minua vanhempi sellainen. Lähes järestään joka asia jonka olen hänelle häistämme kertonut niin hän on haukkunut. Esimerkkejä: mun hääpukuni tulee olemaan erilainen, punamusta, eikä valkoinen, no sehän on tietenkin ihan kamalaa, "onks ne jotkut hautajaiset vai"...tulevasta kampauksestani näytin kuvan; "voi härregud mikä kampaus!"... kutsut lähetin ja nekin on väreihin sopivat, eli mustaa, punaista ja hieman valkoista; "onpas synkät kutsut"...hääautosta olin innoissani kun saatiin mitä haluttiin;" siis hyi toi on kauhee, mä vihaan tota merkkiä!!!!" (Hummerin H2, valkoinen) jne jne jne jne...niin juu ja paras, hän haluaa tulla häihin farkuissa, koska hän tykkää niistä! Että revi tästä nyt sitten huumoria... Alkaa tuntumaan, että mä en halua siskoani häihini...

Heissan! Täällä myös toista kertaa alttarille matkalla oleva naikkonen Miehellä kerta on ensimmäinen. Ensimmäisen liiton solmimisen aikaan olin 18-vuotias. Muutama vuosi oltiin oltu yhdessä ja uskoin tuntevani hänet, vaan kappas kun pappi sanoi aamen niin johan muuttui tavat herralla; sitä tavallista suomalaista tarinaa, alkoa ja väkivaltaa, henkistä ja fyysistä. Yritin opiskella siihen aikaan, mikä vaikeutui huomattavasti hänen seikkailujensa takia, tuli keskellä yötä porukan kanssa kotiin ja joi ja mekasti...aikani sitä katseltuani sain ystäväni erosta kimmokkeen ja päätin, että nyt tämä saa luvan riittää, odotin että mies tulee kotiin ja kerroin mitä olen päättänyt. Ja voi sitä helpotuksen tunnetta kun sen tajusin, että nyt mä olen VAPAA!!!!!!! Nyt vuosien jälkeen koen, että olen nyt tavannut ihmisen, jonka kanssa voisin kuvitella olevani lopun ikäni. Olemme seurustelleet lähes neljä vuotta ja asuneet yhdessä melkein kolme. Olemme tasavertaisia, se on mulle ollut outoa, aina kun olen ollut altavastaaja. Ensimmäiset häät olivat pienet, parikymmentä vierasta ja ei ollenkaan mun näköiset juhlat. Nyt toisella kerralla panostamme tulevan mieheni kanssa jotta saamme juhlat, jotka ovat juuri sellaiset kuin ne meidän päässämme parhaimmillaan voivat olla; vieraita sellainen alle 80, ruokaa, juomaa, musiikkia ja rentoa seurustelua, hyvät bileet Valkoista ei tule mihinkään muualle kuin hääautoon, se on molempien tahto. Innolla odotamme molemmat, aikaa on enää reilu kuukausi h-hetkeen! Onnea kaikille onnensa löytäneille!

Meihin (ja kaikkiin meidän kavereihin) uppoaa tämä sekoitus: Kierremakaronia Jäävuorisalaattia Tomaattia Kinkkusuikaleita Tuorekurkkua Paprikaa Kermaviiliä, johon laitetaan: paprikajauhetta, sokeria, suolaa, sitruunan mehua, valkopippuria ja valkosipulijauhetta (tai oman maun mukaan tietenkin mitä vaan) Aurajuustoa Ja nämä kaikki sekaisin ja voin sanoa että on sitten todellakin maittavaa

Häähidas meille Ei edes mietitty valssia kun häistä tulee sellaiset ei-niin-perinteiset muutenkin. Tanssihäät tosin, bändi ja kaikki, mutta valssi vaan ei ole meidän juttu ollenkaan. Biisi tulee olemaan sellainen kun Stand By Me, alkuperäinen esittäjä Ben E. King. Tällä kertaa esittäjänä tulee olemaan TinySteps