ipana

Ei mekään mitään todistusta ole saatu, mutta en kyllä sitä ole kaivannutkaan. Nimikin on vaihtunut ihan kivuttomasti ilmankin. Vaikka vähänhän se tuntui heti ekana parina päivänä hassulta, että mulla ei ollut mitään konkreettista todistetta siitä, että olen nykyään eri niminen kuin ennen. Olisi ollut kiva siitä paperista katsoa, että kyllä se vaan on totta .

Niinhän siinä kävi, että oltiin sitten siellä hotellilla edellinenkin yö, joten tietenkin meillä oli sitten hääpäivän päivällä myös huone käytössä. Pukeuduin siis hotellihuoneessa sulhasen avustuksella.

Mulla ei ole itseasiassa hajuakaan koko asiasta. Kai joku ne haki...? Appiukko ne teki ja laittoi paikoilleen, ja vanhemmat kävivät siivoamassa seuraavana aamuna juhlapaikan, kai ne siinä samalla on ne nyppineet pois(?). Eikä niitä kyllä mun mielestä enää ole siellä tiellä näkynyt. Noloa. Tää oli yksi niistä asioista, mistä etukäteen ajattelin niin, että ne sitten pitää hoitaa HETI, ja kas vain kun en tullut loppujen lopuksi ajatelleeksi koko asiaa... Ehkä se monellakin menee niin, että kun on miljoona asiaa muistettavana ja hoidettavana, niin aina joku tuppaa unohtumaan. Mutta ei se kyllä silti oikeuta jättämään niitä kylttejä sinne tienvarsille mätänemään kuukausikaupalla.

Perinteinen kela-korttihan se oli.

Kävin sekä invavessassa että tavallisessa pikkukopissa ihan yksin ilman minkäänlaisia ongelmia. Nostin helmat edestä syliin ja istuin pytylle väärinpäin kasvot kohti pytyn selkää. Ei tarvinnut huolehtia laahuksesta kun se ei ollut tuolla tyylillä tiellä, vaan se sai olla lattialla takanani (pytyn edessä) ihan rauhassa.

Me ei saatu kuin yksi lahja, joka oli pakattu niin, ettei päälle näkynyt mitä se sisälsi. Sen sulhanen avasi jo juhlassa, kun lahjan antajat oikein erikseen sitä toivoivat. Loput paketit ja kaikki kirjekuoret ja kortit avattiin ja luettiin sunnuntai-iltana kahdestaan kotona.

Luulin etukäteen että itkisin koko matkan, mutta niinhän siinä kävi, että hymyilin kuin hangon keksi koko ajan. Enkä edes hymyile ikinä koskaan niin leveästi että hampaat näkyvät takahampaita myöten, mutta siinä tilanteessa se vaan tuli täysin luonnostaan Oli kyllä vähän typerä tunne kun en vaan pystynyt lopettamaan hymyilyä ja kaikki muut siellä kirkossa olivat niin vakavan näköisiä tai itku silmässä...

Kävi niinkuin Karkkiksella ja muutamalla muulla, eli ei tullut etukäteen papin kanssa puheeksi ja itse toimituksen aikana ei tullut sellaista hetkeä että olisi ehtinyt pussailla luontevasti. Puhuttiin jo etukäteen miehen kanssa, että jos jää alttarilla pussailut väliin, niin kirkon ovella sitten, joten siinä pysättiin oikein kunnolla suutelemaan.

Leviathan; Musta toi vois olla aika passeli. Meidän pöydät on 75cm leveitä, ja mittailtiin, että sellainen vähän reilu 20cm olis meille hyvä, joten olettaisin että viis senttiä leveämmällä pöydällä 25cm voisi olla just hyvä. Musta on kuitenkin kiva, että valkoistakin (tai eihän sen valkoinen tarvitse olla..) liinaa näkyy reunoilta ihan reilusti, ja esim. ruokalautaset jää sille varsinaiselle liinalle. Se kaitaliina on sitten sopivasti siinä keskelle jäävällä alueella

Meillä valssataan, kun kerrankin on siihen mahdollisuus. Tykätään aina muissakin juhlissa pyörähdellä parketilla sen verran mitä osataan, joten totta kai nyt käytetään tilaisuus hyväksi

Tuttu ja turvallinen Prinsessa Ruusunen mennessä ja Marko Hakanpään Trumpettisävelmä poistuessa. Häävalssi joko Akselin ja Elinan häävalssi tai Maijan ja Jannen häävalssi.

Meillä vähän sama kuin Joskulla, käytännön sanelemana pakkona nähdään enää muutama kerta ennen häitä. Mutta siitäpä syystä me varattiin hotellihuone myös häitä edeltävälle yölle, vaikka se onkin kovasti perinteitä vastoin. Musta on ihana nukkua miehen vieressä taas pitkästä pitkästä aikaa ja aamulla levänneenä ja rentoutuneena lähteä laittautumaan ja juhlimaan meidän päivää. Toinen vaihtoehto olisi olla vanhempiemme luona, mutta mieluummin vältän sen hässäkän Mutta meillä on kyllä kuvauskin ennen kirkkoa, että joka tapauksessa oltaisiin nähty ennen vihkimistä.

^^ Minustakaan ei ole millään tavalla asiallista kommentoida asiakkaan toiveita. Ja luulisi, että niitä kahden millin rinkuloita saa myydä niin paljon, että välillä olisi ihan mielenkiintoista paneutua täysin toisenlaisiinkin toiveisiin, mutta se asiakaslähtöinen ja yksilöllinen palvelu ei ole kaikille asiakaspalvelijoille itsestäänselvyys. Minäkin palvelualalla toimivana osaan arvostaa hyvää palvelua kun sitä saan, mutta ikävä kyllä sitä en koruliikkeistä ole useimmiten saanut.

Mun kokemus ainakin on se, että nuorena, ei-niin-rikkaan näköisenä on melko hankala saada oikeasti hyvää palvelua sormusostoksilla. Halusin rivisormuksen kihlaksi, ja aikanaan kierrettiin koko päivä pelkkiä koruliikkeitä. Joissakin liikkeissä työnnettiin eteen ne vielä näyttävämmät, koska ethän sinä tyttöpieni tuollaista halua, sitten kun olet vanhempi sinua tulee harmittamaan kun on noin siro sormus Toisissa taas tuotiin silti eteen vain ne halvimmat yhdellä timantinmurulla, eikä millään meinattu uskoa, että budjetti kyllä on mitoitettu hiukan yli satasenkin sormukselle ja zirkonien tilalle ajateltiin kyllä ihan oikeita timantteja . Asia erikseen olivat vielä ne muutamat liikkeet, joissa sanottiin, että yleensä on ollut tapana, että miehellä ja naisella on samanlaiset sormukset, että sitten vihkisormukseen voi kyllä ottaa niitä timantteja, sovittakaapa nyt vaan näitä puolipyöreitä kahden millin diana-kihloja. Eihän se sovi, että miehellä on tavallinen kihla ja mulla muuten sama, mutta kivillä. Tai että no menkää nyt sitten vielä muualta katselemaan, mutta kyllä te vielä täältä ne ostatte koska meillä on sulle kuitenkin se paras sormus! Joo, siinä liikkeessä ei ollut tasan mitään mitä olisin halunnut edes katsoa lähempää ja sanoin sen myyjälle joka mielestään tarjosi minulle täydellistä sormusta (lue: sen vastakohtaa...), ja tuolla tavoin meidät sitten saateltiin sieltä ulos. Hmph. Lienee tarpeetonta kertoa, että ei menty takaisin. Tosin joissain liikkeissä taas saatiin tosi hyvää palvelua, ja myyjät aidosti halusivat löytää meille meidän budjettiimme sopivan täydellisen sormuksen. Mutta silti jäi vähän ihmetyttämään, että miten monessa liikkeessä on varaa olla nuorille asiakkaille noin palveluhaluttomia, koska meillä nuorilla aikuisilla olisi vielä vuosikymmeniä aikaa olla hyviä kanta-asiakkaita. Nyt mulle ainakin jäi iso tukku sellaisia liikkeitä, mistä en todellakaan aio hankkia yhtään ristiäis-/rippi-/ylioppilaslahjaa ikinä, jos vaan voin sen välttää. Mullakin vielä joskus voi olla rahaa olla "hyvä" asiakas heille, mutta onneksi sitten on ne muutamat liikkeet, joissa on mukava asioida ja joihin aion jatkossa rahani kantaa.

Meidän vihkiseurakunnassa on ainoastaan kaksi miespappia vuorossa meidän hääpäivänämme, joten miespappi meidät sitten vihkii. Sukupuolella nyt ei ole minkään valtakunnan merkitystä meille, mutta toivoimme näistä kahdesta miesvaihtoehdosta sitä nuorempaa. Ajatuksena tuntuu mukavammalta, että pappi on suunnilleen samaa sukupolvea kanssamme, eikä isovanhempiemme ikäinen. Onkohan se sitten ikärasismia, että ei haluttu vanhaa pappia? Ja onko se toisaalta yhtään sopivampaa kuin se, että on toiveita vihkijän sukupuolen suhteen... Saman toimituksen he kaikki kuitenkin suorittavat, ja se siinä se pääasia on.