Ewiel

Me päätettiin mun pienen suostuttelun (ja sulhasten kavereiden yllättäen juuri kehuttua kyseistä pappia) jälkeen valita vihkipapiksi mun vanha seurakuntakaveri. Siinä ainakin saa esittää vapaasti toiveitaan, eikä tarvi jännittää. Ja musta ainakin on mukavaa kun siinä alttarilla kuitenkin tulee kyynelehdittyä, ettei vastapäätä seiso kukaan vieras ihminen..

Meidän häihin ei anoppi ole sanonut mitään, johtuen täysin siitä syystä, että he eivät hyväksy tulevia häitä. Me ei saatais appivanhempien mielestä mennä naimisiin nyt eikä koskaan. (mä olen kuulemma niin kamala ihminen) Ja jos ne häät tulee, he eivät kuulemma ole sitten tulossa. Ja kun suku kuulee, etteivät he tule, niin luultavasti sulhasen sukulaisetkaan eivät tule. Ainoa hyvä puoli asiassa on se, että mä saan ihan rauhassa suunnitella häitä, eikä anoppi ole koko ajan päättämässä asioista mun puolesta. Vaikka loppujen lopuksi niissä häissä ei kamalasti suunniteltavaa ole, paljon jää juhlapaikan omistajan kontolle ja me vain saavutaan juhliin sopii mulle, anopista on jo yksinään niin paljon päänvaivaa.. Vaikka mä luulen, että kyllä sulhasen vanhemmat sinne häihin tulee (vaikka näyttäiskin nyrpeää naamaa) niin sitähän ei pidä heille ilmaista. Joten ei voi muuta kuin antaa niiden rauhassa yrittää tuhota meidän suhdetta seuraavat 4kk ja nöyrtyä se jälkeen tulemalla häihin. Toki siinä vaiheessa on ohjelma lyöty lukkoon ja jos mä millään pystyn asiaan vaikuttamaan, niin appivanhempien puheet eivät ohjelmaan mahdu.

Huh, selvisin viikon metsäreissulta kotiin ja oli ihanaa palata kultsin syliin... *onnellinen* No hyvä jos 2 viimeistä kuukautta tuntuu 2 päivältä, sillä musta tuntuu että toukokuuhun on pieni ikuisuus.. tai aika pitkäkin ikuisuus. Varsinkin kun lähes kaikki on jo tehty. No, ainahan sitä voi sit taistella töissä aikansa kuluksi Meillä ois reilun viikon päästä viikonloppuna Vaasassa kihlajaiset sulhon suvulle, saa nähdä miten siinä käy. Kaikki taas puhuu onnellisesti ruotsia ja mä istun jossain ja hymyilen ja toivon, että osaan vastata oikein siinä vaiheessa kun kaikki katsoo mua ja on hiljaa. Äh, no kyllä mä ihan ymmärrän, mutta ne tuppaa keskenään puhumaan niin laveeta murretta, että tiukkaa tekee joskus. mä sit ilmottelen, jos jotain emämunauksia on sattunut!

Fian, ei ne askarteluliikkeet nyt täällä Turussakaan hämmästytä tarjonnallaan. mä oon kaiken käynyt ostamassa Helsingistä Sinellistä. ainoastaan jossain sikakalliissa Sinoperissa vois olla jotain, mut ei niitä oo kyllä sielläkään. Yritin kohokuvaleikkureita etsiä, tai kohokuvaleimasin pulvereita niin pettymys tuli. Mutta hyvä jos jostain kuitenkin on jotain löytynyt. Ja kyllä me niin aiotaan tehdä, että kukin puhukoon kieltään, eikä niitä tarvi tulkkaamaan lähteä. tiedän vaan jo etukäteen, että siitä saan vielä vuosikaudet kuulla. toisaalta ennemmin kuulen siitä mun suvulta kuin sulhon suvulta (jos siis ruotsi jäis selkeään vähemmistöön). sitä oon ajatellut, että puheethan vois sit etukäteen pyytää ja kääntää paperille puolin ja toisin ja jakaa pöytiin. lukekoon jos eivät ymmärrä. ja mun suvun puolustukseksi (vaikken mä niitä puolusta) on todettava, että on se kova pala ollut sulhonkin suvulle, että se otti täysin suomenkielisen. osa ei oo tähän päivään mennessä sanoneet mulle mitään suomeksi.. vaan meidän on päätös. Ja ainahan niillä on siellä häissä yhteinen ihmettelyn aihe kun saavat seurata viittomakielentulkkausta en usko, että kukaan vieraista on sellaista aiemmin nähnyt! hehee!! mä oon NIIN julma! aion vähän joka väliin tunkea viittomakieltä! ihan vaan että menee noi perspektiivit oikeille kohilleen ton ymmärtämisen suhteen. Onnea vaan valmisteluihin!

Kiitos Fian ehdotuksesta.. täytyy kurkata se. mä kyllä kävin selailimassa jo virsikirjaa tulevassa vihkikirkossa (voi miten jännää se oli! sinne on aina välillä pakko livahtaa sisään ihan vain istumaan ja fiilistelemään) ja ei siellä vihkivirsissä tuttuja ollut. eikä se sit oo kiva jos tasan esilaulaja laulaa.. Täytyy muuten avautua: meillä oli kihlajaisjuhlat molempien perheille ja tietty mun perhe puhu niin nopeasti, ettei sulhon perheellä ollut mahdollisuutta pysyä aina mukana ja sit kun ne alko jutella keskenään ruotsia niin äiti ja muori katso mua vihasesti ja ei kun vaan tulkkaamaan... autossa kotimatkalla kun ajoin ne paikkaan, mistä ne osaa jatkaa kotiin hämeeseen, ne sitten tiuski mulle, että törkeää puhua vierasta kieltä heidään läsnäollessaan.. mikään selitys ei auttanut. he pitivät muka vaan itseään parempina.. mä en sit tiedä mitä mieltä ne on siitä että häissä puolet on ruotsiksi. mä/ me taas ei haluta siitä tinkiä, koska ne on meidän häät ja me ymmärretään sujuvasti molempia. Ehdotuksia? niitä vastaanotetaan...

onpa mukavaa olla erilainen. meillä on alusta asti edetty 2-kielisesti, eli minä ruotsia osaamattomana olen puhunut suomea ja sulho taas vastannut ruotsiksi, suomi kun ei oikein sujunut. alussa kumpikaan ei tahtonut ymmärtää mitään, mutta nyt sulho puhuu jo lähes virheetöntä suomea ja mä ymmärrän melkein kaiken. eikä siihen mennyt kuin vähän reilu vuosi. eikä myöhemmin tule ongelmia sen suhteen, että puhuisi vahingossa "väärää" kieltä lapselle kun kumpikin pitäytyy omassaan. (niuho kielenope minussa herää) me ollaan oltu varsin tyytyväisiä ratkaisuun, kun nyt molemmat ymmärtää toisen ummikkoperhettä ja sukulaisia ja kavereita. hilpeyttähän tää tosin herättää kun ei se kuulemma ihan normaalilta kuulosta. me ei enää edes huomata asiaa. esimerkiksi sulho väittää kivenkovaan että kosi ruotsiksi ja mä taas oon varma, että se tuli suomeksi.

2-3. "pää"kaaso on entinen kämppis, joka on jo yhden kerran ollut kaasona, joten tietää, mitä pitää tehdä ja osaa delegoida hommia myös eteenpäin. toinen kaaso on isosisko, joka ilmoitti olevansa mun kaaso. ok, no olkoon sitten ei mua haittaa, sillä kaasot 1 ja 2 tulevat ainakin hyvin toimeen keskenään, heillä kun on yhteinen missio: maailman ikimuistoisimmat polttarit. Sitten perherauhan takia oon ajatellut pyytää sulhon pikkusiskoa kolmanneksi kaasoksi, mutta se ei tiedä siitä vielä. sujuu asioiden hoitaminen sulhon suvun kanssa jouhevammin jos mulla on apuri sielläkin suunnassa, kaasot 1-2 kun eivät kumpikaan tuota ruotsia puhu... tällaisia suunnitelmia.

Eniten jännittää se, suoristuuko mun hiuksiin laitettavat kiharat, jos ilma on kostea/ sateinen.. mulla on tästä huonoja kokemuksia, enkä halua olla morsian, jolla OLI kauniit enkelikiharat juhlan alussa ja illasta se kuontalo näyttää lähinnä joka suuntaan sojottavalta variksenpelättimeltä... oon jopa harkinnut permanenttia tän takia. Toinen jänitettävä osuus on se hurjat 100m mitkä mun pitää pystyä kävelemään alttarille itkemättä. ja itse vihkimisestä selviäminen itkemättä. kun omissa häissä ei ehkä tahdo turvautua laskemaan kertolaskuja vaan mä ainakin haluaisin keskittyä siihen, mitä pappi sanoo. Muuten kaikki sujuu miten sujuu ja niihin asioihin mä en voi juurikaan vaikuttaa. sehän voi olla ihan huskaakin yhdistää meidän päinvastaiset suvut ja katsoa, mitä se aiheuttaa! Tänään on perheiden kihlajaisjuhlat ja se varmasti antaa vähän esimakua tulevasta. onneksi niillä sentään on se kielimuuri, niin eivät ihan kaikkea ymmärrä, mitä toinen sanoo ;D

noista sormuksista sen verran, että vaikkei me sulhon kanssa ajateltu mitään lotr-teemaa ottaa, niin jostain syntyi ajatus vähän erilaisemmasta kihlasormuksesta: Tavallinen kultainen (mulla valkokultainen) puolipyöreä, sileä sormus (ei maksa kuin 130,- jossain kultajousessa, joten jokaisella on tähän varaa) johon laitetaan tavallisesti kaiverrus sisäpuolelle, MUTTA: se idea on siinä, että myös ulkopuolelle tulee kaiverrus. Kultaseppä kaivertaa sen sitten sellaisella fontilla kuin me halutaan. Päälipuolen tekstin saa siis itse valita ja siitä tulee sen verran syvä, että varmasti säilyy ja näkyy. Kannattaa kysellä noita kaiverruksia, kun sormusta ostatte. ja jos haluaa vähän nähdä, millainen siitä tulee, niin kalevalakorun sivuilla on siihen mahdollisuus, tosin aika tylsällä fontilla... tsemppiä kaikille sormusten ja pukujen etsintään!

Jos en olisi etelästä, niin laittaisin Lassi Nummen runon: Minä rakastan pohjoisen metsiä ja vettä ja pohjoisen aurinkoa. Minä rakastan sinua. Tämä on kirjoitettu tuuleen ja veteen, ei kiveen. Sinuun, sinuun.

Meillä on sama tilanne, ja samaan lopputulokseen ollaan myös päädytty. mun suku on niin umpisuomalaisia, että niistä yksikään ei osaisi sanoa hej:tä enempää. tulevan sulhasen suku taas on täysin ruotsinkielinen. niinpä jokainen saa taplata tyylillään. Keskenämme me puhumme minä suomea ja hän ruotsia (tosin joskus tulee lipsuttua molemmat suomen puolelle) joten mielestäni se saa näkyä myös häissä. sehän on vain kiva kun ollaan erilaisia ja joudutaan silti tulemaan toimeen keskenämme Kirkossa ois kiva laulaa muutama virsi, mikä on tuttu molemmilla kielillä. sitten vain alku suomeksi ja loppu ruotsiksi niin pääsevät kaikki laulamaan. niin että jos joku tietää sopivia virsiä/ lauluja niin kertokaahan ihmeessä! Kaaso on täysin suomenkielinen, bestman ruotsinkielinen ja mahtuu vieraisiin yksi kuurokin, joten on tuo viittomakielikin edustettuna. ongelmana on ehkä löytää tulkki, joka osaa sopivasti kaikkia kolmea kieltä mutta onnea kaikille pareille! ja toivottavasti tämä keskustelu käy tosiaan vähän vilkkaampana kuin se toinen. niin että meistä vois olla apua toisillemme ja jokainen saisi miellyttävän hääpäivän

Meillä kävi vähän niin kuin olin odottanutkin.. äiti, joka on pettynyt miehiin (ymmärrettävistä syistä) sanoi kyllä onnea kun sille soitin ja ilmoitin kihloihin menosta, mutta ei ole osoittanut kummoista innostusta asian suhteen. kun sitten aloin pohtia lehti-ilmoitusta vanhan kotikaupungin lehteen, niin selvisi, mitä se oikeasti ajattelee. että mitä sitä moista, ei hänkään ole koskaan kihlajaisiaan ilmoitellut. ja kun yritin sanoa, että ei tässä nyt kauhean useasti ole tarkoitus kihloihin mennä, niin ah, niin luottavainen äitini ilmoitti, että niinhän minä luulen ja vetosi siihen ainoaan kaveriini, joka on eronnut (muistamatta niitä kymmeniä, jotka ovat pysyneet yhdessä..) Eihän se tunnu kivalta, ettei oma äiti usko sen vertaa, että olisi onnellinen ja tahtoisi suunnitella häitä mun kanssa. ei edes kysynyt, että tuleeko sellaiset ja milloin, vaikka tasan tietää että jos mä kihloihin menen niin häät tulee. sisko sentään on vähän innostuneempi, koska se tahtoo järjestää mulle polttarit. lisäksi se itsekin seurustelee, ja on seurannut vähän lähempää (=sama kaupunki) meidän suhdetta, joten siitä saa vähän lohtua tähän meidän suvun nyrpeyteen häitä kohtaan. tai kihlautumista! iskä sentään on pitänyt yllä hyvää urheiluhenkeä ja onnitellut omalla etäisellä tyylillään. Onneksi meidän suureen hetkeen kuuluu iloakin alussa mun oli hieman hankalaa olla tulevien appivanhempien kanssa, kun on eri kieli ja kulttuurikin, mutta tässä viimeisen kevään aikana meillä on alkanut mennä tosi hyvin! niinpä kun he soiton sai, oli vastaanotto oikein iloinen! ;D vanhemmat oli jo vähän ajatelleetkin, että kaipa tämä pian tapahtuu ja poikaystävän pikkusisko, joka muuttaa pian samaan kaupunkiin, oli TOSI iloinen. ja se oli meille tärkeää.. Niin että kaipa se meidän suku joskus ajatukseen tottuu ja siihen saakka on pärjättävä toisen perheen tuella. toisaalta parempi näin päin, sillä ei me meidän perheen kanssa olla muutenkaan tekemisissä, kun taas tulevaisuuden suunnitelmat sijoittuu appivanhempien kanssa samaan kaupunkiin. niin että parhaimmalta tässä kai tuntuu se, että mä saan vihdoin itselleni perheen, joka huomioi mua ja kaipa se riittää. vaikka kyllä äidinkin kannustus olisi mukavaa..