Noand

Niin ja lisäksi kävi että meillähän oli sitten jopa yksi kutsuvieraskin, serkkuni, joka on kyllä ei koskaan ole tullut ajatelleeksi muita toi oman kuskinsa mukanaan häihimme... Hän oli päättänyt otella hieman häissämme ja tilannut jonkin kaverinsa sitten illalla heittämään hänet kotiin ja toikin sen mukanaan kirkkoon ja juhlapaikalle yhdeksi vieraaksi... Ei sinällään että että sinne ei olisi mahtunut ja ruokaa riittänyt, kun ykis kuokkavieras oli, mutta siinä mielessä vähän harmitti että mitäs jos jokainen vieras olisi päättänyt tuoda oman juoppokuskinsa mukaan häihin niin sitten niitä ylimääräisiä vieraita oliskin ollut jo toistakymmentä... Ei siinä taas ollut järki päätä pakottanut ja muutenkin mielestäni aika tökeröä Lisäksi kun vieraat tulivat tervehtimään ja onnittelemaan juhlapaikalla oli tilanne järjestetty niin että onnittelu tapahtui eteisessä ja vieraat kulkivat ruusukaaren ali juhlasaliin, jossa sitten juotiin onnittelumaljat. Tämän kyseisen serkun muu perhe oli nähty salissa sisällä onnittelumaljoineen ennen muita ja sitten heitä ei näkynyt lainkaan onnittelujonossa joka kulki onnittelemassa meitä ja lopulta he pöllähtivät jostain paikalle, kun me muut olimme jo yhdessä juoneet onnittelumaljat ja he tekivät suuren numeron siitä kun juoksivat pöytien lomasta halaamaan ja onnittelmaan meitä... Sekin vähän oli mielestäni tökeröä käytösät ja noloa, mutta sen ei annettu häiritä kauaa! Muuten meillä oli aivan täydelliset ja häät sekä mitä ihanin kakku...

Meillä oli häät kolmisen viikkoa sitten ja ei mitään sen suurempaa töppäilyä tapahtunut, joskin muutamia pikkuhauskoja asioita, joihinka huumorilla suhtauduttiin... Sellaisen, jonka vieraatkin huomasivat oli, kun sulho oli vaatimalla vaatinut että vieraat pitää esitellä ja minun tehtäväni oli esitellä oman puolen sukuni niin siinä hermostuksissäni kun luettelin väkeä, että tää on tää ja tää, niin isäni veljen kohdalla sanoin, ja tuossa istuu isäni vanhempi sisko... ;D Itse en sitä olisi huomannut, mutta kun hääväki repsi nauruun... Lisäksi hääkakkua leikattaessa, meillä oli jäätelökakku, johon siskoni oli tehnyt kuorrutteen päälle, pelkäsimme kovasti sen sulamista, mutta kävikin juuri töisin päin, kuorrute esti jäätelöä sulamasta ja kakku oli todella kovaa... No siskoni antoi juuri ennen kakun leikkausta meille häälahjaksi oman hopeisenkakkulapion, jonka oli kaiverruttanut ja pyysi meitä leikkaamaan sillä kakkua... Ensin leikattiin sitten sulhon kanssa toinen puoli palasta yhdessä ja siinä sitten tajusin, että koska se kakku oli niin kova niin se kakkulapio oli vääntynyt 90 asteen kulmaan... Siinä sitten vähän hätäännyin sen lapion puolesta ja rynnin leikkaamaan sen kakkusiivuin toisen puolen itsekseni ja sysin sulhon syrjään. Sivukorvalla kuulin kun sulhon heitti tapansa mukaan huumoria kehiin ja sanoi vieraille, että näin se meidän perheessä, nainen hoitaa kaikki työt. Tuosta tapauksesta jäi sitten ihana muisto itselle, kun päätettiin ettei käydä sitä kakkulapiota oikaisemassa... Muuta pientä kommervenkkiä oli, kun pidettiin yhtenä ohjelma numerona tietokilpailu meistä ja oli tehty voittajalle tietokoneella vanhoista valokuvista vuosikalenteri, joka sitten kaikessa hötäkässä unohtui tulostaa ja tämä huomattiin sitten vasta kun aloiteltiin kilpaa. No hätäpäisään siinä sitten keksittiin varapalkinnoksi kahvipaketti, joka osoittautuikin ihan hyväksi vaihtoehdoksi, kun vierailta irtosi naruja sen johdosta... Morsiuskimpun jätin tarkoituksella pois kulkiessamme pois alttarilta, joten sitä ei voi lukea kömmähdyksesksi ja suutelotkin tulivat ajallaan. Eräs seikka tosin mikä varsinaisesti jäi mieltä vaivaamaan oli ettei sulhon isä osallistunut lainkaan häihimme, syystä että hän on kova ottamaan ja oli koko edellinen viikko ollut putki päällä ja häihin ei voinut tulla siksi että oli niin kova krapula... Toisaalta se on ehkä parempikin ettei tullut, mutta silti jäi vähän harmittamaan kun ei ollut näkemässä ainoan poikansa ainoita häitä!