klompje

Tulee näkemään. Hän haluaa osallistua valinnan tekemiseen.

Täällä myös yksi hollantilaisen kanssa avoliitossa oleva. Suomessa asutaan ja häitä ollaan suunniteltu ensi heinäkuulle.

No enemmän se on vielä salaisuus kuin yleinen juttu. Kyllä me kerrotaan, jos joku kysyy avioitumisaikeista. Syynä ihan se, että kun ei ole vielä paikkaa, päivämäärää eikä ihmismäärää päätetty, niin ei sitä nyt halua mainostaa.

Eiköhän se runo/värssy tai ytimekäs fraasi voi olla (kliseenomaisesti) juuri niin paljon hääparin "näköinen/oloinen" kuin ne häätkin. Jos juhlakalut asuvat Artekilla sisustetussa tyyli-interiöörissä ja ovat hyvin korrekteja muutenkin, voi rempseä loru savon murteella olla vähän - yllätyksellinen. Ja sama toiseen suuntaan, jos tulevat rouva ja herra ovat kovin epämuodollisia ja pirskahtelevia, niin pelkkä maininta alakulmassa tilinumerosta voi töksähtää. Ja riippuu tietysti suvustakin, kuinka helposti poikkeamat omasta mausta koetaan järkyttävinä tyylirikkeinä, jotka saavat kahvin menemään väärään kurkkuun ja herättävät puheenaiheita vuosikymmeniksi. Meidän kohdalle en ole vielä ratkaissut ko "ongelmaa". Vähän tökkii noi tilinumerot ja lahjatoiveet, mutta toisaalta taas nykykäytäntö tuntuu helpottavan monien vieraiden elämää

Haluan naimisiin ennen kuin meille tulee yhteisiä lapsia. Miehelle se ei ole niin tärkeää, mutta itse en halua enää toista kertaa elämässäni mennä lastenvalvojan luo, edes muodollisesti selvittelemään lapsen isyyttä.

Ei. Olemme muutenkin keskustelleet aiheesta melko arkiseen tyyliin, suunnilleen näin "no joo, voishan sitä sit ens kesänä mennäkin naimisiin, mut katotaan sit ne yksityiskohdat muuton jälkeen". Lähinnä ollaan sitten mietitty raha-asioita ja sitä, että meidän budjetti on melko laihanlainen.

Mies saa tehdä edellisen liiton muistoillaan mitä hän itse haluaa. Katson, ettei se ole minun asiani. Lisäksi nuo valokuvat ja muut ovat tärkeitä miehen lapsille, koska symboloivathan ne heille jotain sellaista, mikä heihin itseensä kiinteästi liittyy. Itselläni ei ole aikaisempaa avioliittoa, eikä juuri menneistä suhteista muistojakaan, muuten kuin mielessä siis.

Tietää, että surffaan täällä, mutta ei tiedä nimimerkkiä eikä sitä, kirjoitanko myös.

Hauskuuden asteessa on jotain samaa, kuin että suomalais-senegalilaisissa häissä tarjottaisiin vaikka kaason/bestmanin ideoimana vieraille neekerinpusuja, esitettäisiin hääleikkinä "kuka pelkää mustaa miestä" ja sitten laulettaisiin kuorossa "senegaliksi" biisi "marco goes hylleba". Joku voisi värjätä vielä naamankin kenkäplankilla ja hokea jotain rullahuuli-vitsejä. Tai ehkä olisi kiva itse mennä naimisiin ruotsissa, jossa sitten puolison sukulaiset muistaisivat "finnjäveliä" jollain tosi ihanilla sanaleikeillä, joissa tuotaisiin esille puukot, viina, työttömyys ja tietysti kyvyttömyys lausua d-g-b ikäänkuin geneettisinä, loivasti hihityttävinä ominaisuuksina.

En ole osallistunut kuin yksiin polttareihin koko elämäni aikana, ja ne olivat lähinnä yhdessäoloa ja pussikaljan/siiderin juomista. Jokaisella meni tasan sen verran rahaa kuin halusi itse kuluttaa. Vastasin 30-40 euroa, koska se on vielä suht. kohtuullinen summa. Jos polttareihin kerätään rahaa, siis johonkin juttuun mitä morsian tekee, niin ehkä toi 20 egeä on sopiva. Sitten sen päälle jokainen kustantaa itse itselleen mitä kustantaa, jos ihmisten ilmoilla ollaan. Yksikään hyvä ystäväni/ystävättäreni ei ole koskaan halunnut polttareita, en kyllä minäkään.